Rauno Repomies
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 14 835
Ei ne nyt silti ihan vahingossa ole sarjojensa kärkipaikoilla. Ei se pelkkä raha sitä tee. Kyllä työ on muuten myös laadukasta.
ILVEKSEN ja haastajien A(u20)-,B(u18)-,C(u16)- juniorit
- Viestiketjun aloittaja oulu
- Alkaa
Luikaus
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 734
Rahalla saa myös laadukkaat fasiliteetit ja hyvät valmentajat.
HockeyOssi
Rivipelaaja
- Viestejä
- 21
Menee itsensä toistamiseksi, mutta kyllä Ilveksen suurin ongelma löytyy edelleen toimiston puolelta.
Herrat Timo Koskela, Sami Karjalainen ja Hannu (Epä)Toivo. Näillä resursseilla ja pelaajamäärillä suorituksen heikkous urheilevan Suomen historiassa hakee vertaistaan ja missä tahansa oikeassa työpaikassa olisi ovi käynyt jo aikapäiviä sitten.
Lukko tarjoaa usein junnuille ”tukipakettia”, johon kuuluu pelaaminen ja asunto, mutta ilmainen ei sekään pelaajille ole ja vanhemmat raottaa kukkaroa joillain satasilla / kuukausi.
Lukon toiminta Sahlstedtista alaspäin on timanttia jokaisella portaalla ja pelaajat nimenomaan haluavat sinne kehittymään.
Itseasiassa Ilveksellä on esim. U18 joukkueessa useampi pelaaja, jolla on sopimus Hockey Oy:n kanssa ja he eivät todellakaan maksa pelaamisesta, tai varusteista yhtään mitään. Eli taloudellisesti parempaa pakettia täällä on tarjolla.
Ongelma Ilveksessä on se, että jos pelaajan kanssa tehdään sopimus, niin se pelaa 20min jokaisessa pelissä riippumatta siitä pelaako se hyvin vai huonosti. Tämä syö joukkueita rotan lailla ja loppupeleissä myös sitä sopimuksen tehnyttä pelaajaa.
Totuus on se, että jos sopimukset heitetään roskiin ja annetaan parhaiden pelata sopimuksista riippumatta, niin U20 ja U18 olisivat molemmat aivan eri päässä sarjataulukkoa.
Toinen asia on sitten se pelaajien väkisin ”pumppaaminen” kohti maajoukkuetta ja korkeaa varausta.
Siellä on sekä U18 & U20 joukkueissa juurikin nämä asiat, jotka vaikuttaa ja rajusti. (Eli sopimus & pumppaaminen.)
Vai voiko joku ihan tosissaan väittää, että U20 & U18 joukkueissa pelaa aidosti parhaat pelaajat isoilla minuuteilla?? Tuskin.
Ehkä nyt yhtenä esimerkkeinä voi pitää sitä, että U20 joukkueen ykkössentterinä pelaa 08 poika ja U18 ykkössentterinä pelaa 09 poika. Molemmista joukkueista löytyy oikean ikäisiä ja valmiimpia pelaajia ja tämä ei tietenkään ole näiden poikien vika.
Tuossa vaan yksi esimerkki siitä, että miten hommat toimii. Noihin joukkueisiin mahtuu toistakymmentä vastaavaa esimerkkiä maalivahdeista nyt puhumattakaan.
Vai voiko joku perustella, että miksi esim. Tänään U18 pelissä pelasi Fajmon, eikä Vuorinen?
Niin ja loppuun vielä, että U20 kokoonpanossa on tainnut tällä kaudella olla 16 ei Ilveksen kasvattia…!
Rauno Repomies
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 14 835
Varsinkin tuota ulkomailta junnujen raahamista en ihan käsitä.
Sitten höpistään kuinka ”oma poika” menee edelle, juu ehkä sanoissa.
jaskajokunen
Tulokas
- Viestejä
- 7
Jos nyt tarkkoja ollaan, siellä oli 50/50, koska osa on lähialueen yhteistyöseuroista. Se kertoo kaiken suomalaisen junioriurheilun tilasta, kun X seuran junioritoimintaa pyritään hehkuttamaan sillä että muualla sattuu pelaajan ensimmäinen seura olemaan Napapiirin Pantterit Rauman Lukon sijaan. Connor McDavidin paidan juuri jäädytti Erie Otters, vaikka McDavid on York Simcoe Expressin kasvatti ja Toronton seudulla kiekko-oppeja saanut. Jumalauta äkkiä se paita pois sieltä seinältä pelasit vaan 3 kautta siellä etkä ole seuran kasvatti!
... Sillä ole mitään merkitystä, mistä se pelaaja on lähtöisin, jos hän on omasta mielestään oikeassa paikassa. Junioriurheilun tärkein tehtävä on kasvattaa terveitä, liikunnallisia ja työntekoon kykeneviä aikuisia, koska per ikäluokka jääkiekon harrastuksena aloittavista tulee alle 0.1% jääkiekon ammattipelaajia Suomessa. Raumalla on tällä hetkellä paljon entisiä junioripelaajia saatu tuomaritehtäviin ja valmennustehtäviin. Osa entisistä pelaajista käy myös aktiivisesti harrasteturnauksissa tai pelaa alasarjoissa, joten voisi sanoa Lukon onnistuneen tärkeimmässä eli liikunnasta kiinnostuvien aikuisten kasvatuksessa hyvin.
Junioriurheilun toinen tärkeä tarkoitus on mahdollistaa harrastuksia lapsille mahdollisimman hyvällä tasolla. Jos otetaan esimerkiksi eräs muualta (lähtöseura jätetään mainitsematta henkilöllisyyden suojaamiseksi) Raumalle siirtynyt, niin hän ei pärjännyt millään tasolla siviilielämässä menestyen koulussa huonosti ja muukin elämä vähän sinnepäin, mutta Lukko on ruvennut auttamaan häntä pärjäämään. Ei se mitään nopeaa kehitystä ole ollut, mutta pikkuhiljaa hän on alkanut oppimaan oikeita ruokailutapoja ja levon tarvetta sekä opiskelee tutkintoa hyväksyttävällä tasolla, vaikka peruskoulu meni ns. päin prinkkalaa. Käsityksen mukaan Lukko Akatemiaan sitoutuneet pelaajat nimenomaan pyritään kasvattamaan sellaisiksi, joilla on jääkiekon ulkopuolellakin asiat hyvin ja pärjää elämässä jos ja kun ammattiuraa ei tulekaan. Lukko Akatemian alumneissa on useita korkeakoulu opiskelijoita, vaikka niitä jääkiekkoilijoita sieltä niin paljoa ole tullutkaan.
Jos juniorivalmentajan tärkein tarkoitus on kasvattaa ammattiurheilijoita, hän on aivan väärässä työssä. Hänen tärkein apunsa lapsille on siinä, miten hän oikein asioita opettamalla tukee heidän kehitystään niin sosiaalisesti, henkisesti kuin fyysisesti sekä tietenkin tuo jääkiekon parissa onnistumisia. Ammattipelaajiksi pääsevät on aina plussaa, mutta tärkeämpää on ohjata lapsia liikunnalliselle elämänpolulle, jossa muut asiat rokkaa hyvin lapsiurheilun lisäksi. Kuten Ismo Lehkonen aikanaan sanoi:
"Se, että kuulee miten oma valmennettava menestyy nykypäivänä hyvin elämässään, hänellä on perhe ja hyvä työ koulutuksen kera tuo parhaan mahdollisen tunteen valmentajan työn onnistumisesta. Vanhat pelaajat pitää edelleen yhteyttä ja kiittelee, miten potkin heitä koulussa ja elämässä eteenpäin."
Lehkosen aikana muuten oli, että pelaamaan ei pääse, jossei koulu suju. Sama on Amerikassa mm. USHL, NAHL ja NCAA, josta sen takia maitojunalla tullaan takaisin Suomeen vähän väliä, jotta pääsee helpommalla. Suomessa on osassa rahallisten tukien saamisessa yhtenä vaatimuksena koulumenestys, mutta jääkiekkoseurojen arkeen se pitäisi tuoda yhtä lailla. Jääkiekkoseurojen junioriurheilun arkitoiminnalla ei kasvateta yhtään NHL-huippupelaajaa. Siellä luodaan raamit ja vinkkejä vapaa-ajalle miten kehittyä kiekkoilijana. Ja siitä päästään:
Miksi Amerikka tällä hetkellä Suomea edellä pelaajatuotannossa noin 100%? No ero on siinä, että siellä on U16 asti vain 2–3 joukkuetreenit viikossa, joka sisältää vain jäätreenin. Loppuajan pelaajat tekee alojen ammattilaisen neuvoin fysiikkaa, taitoa ja luistelua. Siellä on yksilövalmennuksen kulttuuriin siirrytty, missä pelaajilla on henkilökohtainen taitovalmentaja ja fysiikkavalmentaja osalla jo 10-vuotiaana. Suomessa mittaillaan yhä, kenellä on suurin määrä jotain omia pelaajia U16-U20 hankkiakseen jotain egopisteitä seuralle. No niillä ei pelaajakehityksen kannalta kuitenkaan ole mitään merkitystä, missä lapsi urheilun aloittaa. Ilveksen tämän hetken paras juniori on Oriveden Fortunan kasvatti. Tarkoittako tämä siis että Oriveden Fortuna on parempi junioriseura kuin Tampereen Ilves, mutta Ilves ilkeänä paholaisena koittaa korjata muiden juniorityön hedelmät? Toki sitä ei huomioon pidä ottaa, että yksilötaitoja voi harjoitella missä tahansa seurassa taikka ilman seuraakin, mutta kilpasarjoihin ei ilman laadukasta seuraa pääse.
Sille naureskeltiin aikanaan, miten Brad Lambert kulki kiertämässä jokaisen seuran 15-vuotiaana etsiessään itselleen parasta seuraa. Haukuttiin että seurashoppailee ja isä pilaa pelaajan uran. Tällä hetkellä hän on Suomen toinen 2003 syntynyt pelaaja, joka on jalkaansa saanut NHL-oven väliin ja se toinen pelaa Ruotsissa tällä hetkellä. Ehkä siinä onkin järkeä, miten peruskoulun jälkeen jokainen pelaaja etsisi itselleen parhaan kehitysympäristön, missä seura tukee arkea. Sehän ei tietenkään seurojen faneja miellytä, mutta sillä tavalla luodaan ammattipelaajia ympäri Amerikan, missä n. 100% junioripelaajista pelaa U17–U20 ikäisenä eri seurassa kuin kasvattajaseurassa.
Suomen junioriurheilun pienin huoli on se kuka edustaa mitäkin seuraa. Jos olet huippulupaus, pääset huipulle mistä tahansa seurasta. Monen seurasiirron takana on se että näkee sen parhaaksi paikaksi kehittyä itselleen. Se on urheilun tärkein syy vaihtaa seuraa ja kertoo edellisestä seurasta paljon. Siellä hänen olonsa saatiin epämukavaksi eikä hän tuntenut olevansa oikeassa paikassa. Noita esimerkkejä on useita ja liian moneen liittyy esim. kiusaaminen tai syrjintä aikuisten toimesta peliajan kanssa. Muualle siirtyminen uran lopettamisen sijaan huomattavasti parempi asia. Useamman Tampereelta muualle siirtyneen taustoja tietävänä syy on juuri nimenomaan tuo aikuisten luoma syrjintä, koska ei sovi oman pojan ja hänen kaverien uran edistämisagendaan.
Max Westergård jätti aikanaan Tapparan, koska seuran mukaan hän ei ole riittävän hyvä pelaaja pelatakseen 2006 syntyneiden mukana. No tänä päivänä hän on 17-vuotiaana lähellä SHL-debyyttiä ja mahdollisesti korkeimman varauksen saava suomalainen. Jokaisen pelaajan kuuluu kilpailuttaa osaamisensa, jos nykyinen seura ei sitä arvosta. Yhdenkään pelaajan ei tarvitse kärsiä tästä seuran hyväksymästä syrjinnästä ja kiusaamisesta, vaikka joku hänelle tuntematon seuran edustusjoukkueen fani ei siitä tykkääkään miten jokainen pelaaja ei koko elämäänsä hyväksy kiusaamista ja syrjintää seuran toimesta. Urheiluharrastukseen mentäessä sen pitää tuntua hyvältä ja positiiviselta asialta eikä siltä, että tätä tehdään nyt väkisin ja kaikki vituttaa miettien lopettamista koko ajan. Se että jääkiekko on kivaa, pukukopissa kaikki tulee toimeen keskenään ja ketään ei jätetä yksin, näkyy usein muuten seuran menestyksessä.