Tavoitteeni on vain ja ainostaan se mitä Tarinankertoja tuossa toteutti: mielenkiintoinen jääkiekkokeskustelu, siitä kiitos. Ymmärtääkseni se on myös keskustelupalstan tarkoitus, eikä muiden kirjoittajien motiivien kyseenalaistaminen. Mutta kun viisikymppistä ateistiäijää on muun muassa jumaloinnista ja nyt trollauksesta syytetty, niin kirjoitan nyt sitten näkemyksistäni seikkaperäisemmin.
Alkuun selvennän asemaani suhteessa Ilvekseen ja muihin kirjoittajiin. En tunne ketään muuta kirjoittajaa millään tasolla, en tunne ketään Ilves ry:n jäsentä, en tunne ketään jolla olisi mitään yhteyksiä Liiga-Ilvekseen, eikä niitä minulla itsellänikään ole. Olen asunut ulkomailla viimeiset 12 vuotta ja ainoa konkreettinen yhteyteni Ilvekseen on satunnainen irtolippujen ostaminen. Kaikki mitä kirjoitan perustuu siis täysin ulkopuolisen havaintoihin julkisista lähteistä.
Mielestäni Kunnon kirjoituksissa on kaksi tärkeää, paradoksaalisesti vastakkaista, piirrettä. Hän tuo keskusteluun sekä ulkoista näkökulmaa että ajatuksia siitä miltä asiat todennäköisesti näyttävät Ilveksen "sisällä". Tavallinen kannattaja ja palstakeskustelijahan on usein tässä suhteessa eräänlaisessa välitilassa. Toisaalta meillä ei ole käytössä tietoa kaikista Ilveksen päötöksentekoon liittyvistä seikoista (eikä tietenkään mm. yhtiöoikeuden vuoksi pidäkään olla). Toisaalta suhtaudumme Ilvekseen vahvan tunneperäisesti emmekä kovinkaan puolueettomasti. Ulkoinen ja sisäinen näkökulma yhdistämällä voidaan itse asiassa esittää kritiikki osaa palstan keskustelijoita kohtaan, jotka itse valittavat ja kritisoivat koko ajan (varmuuden vuoksi: tämä ei koske Brooksia!).
Kunto on tuonut esiin sitä mitä puolueettomat asiantuntijat Ilveksestä ajattelevat. Heidän mukaansa Ilves pystyi jo viime kaudella parhaimmillaan pelaamaan vauhdikasta ja juonikasta mutta silti modernia kiekkoa. Ensi kauden nimilistan perusteella tämän trendin ei odottaisi ainakaan heikentyvän. Koska vauhti, taito ja juonikkuus ovat juuri niitä tekijöitä joita perinteisesti haluamme liittää Ilvekseen, niin olisin odottanut tällä palstalla ilmaissun enemmänkin tyytyväisyyttä tähän seikkaan.
Lisäksi Kunto on kertonut miten pelaajamarkkinat oikeasti toimivat ja miten huono Ilveksen asema markkinoilla on ollut. Siihen nähden olen hämmästellyt, että valitus viime kauden rosterista oli niin voimakasta, kun niin ilmeistä oli, että hankinnat johtuivat siitä ettei keritty hyvissä ajoin syksyllä mukaan kun suurin osa seuraavan kauden sopimuksista tehdään. Ensi kauden hankinnat mielestäni todistavat jälkijunateesin.
Toisaalta kirjoitustensa perusteella Kunto on itse valmentanut Ilveksen junioreita. Palstalla taas osa lienee kirjoitustensa perusteella puhtaita penkkiurheilijoita. Jos on itse kilpaurheillut, niin tietyt periaatteet ovat juurtuneet syvälle. Esimerkiksi että ikinä ei luovuteta kesken pelin, yritetään täysillä loppuun asti ja ennenkaikkea altavastaajanakin uskotaan aina yllätysmahdollisuuteen eikä lähdetä peliin valmiiksi hävinneinä. Eivät nämä tietenkään reaaliurheilussakaan aina toteudu käytännössä, eikä penkki- ja keskustelupalstaurheiluun voida soveltaa aivan samoja kriteerejä. Silti oli hämmästyttävää entisenä kilpaurheilijana lukea palstalla viime kaudella kommentteja, joissa yksittäinen ottelu luovutettiin jo ottelun aikana ja koko kausi jo marraskuun lamajakson aikana.
Kunnon toiminnasta Ilves ry:ssä pääsemme laajemmin siihen mitä Ilves on ja miksi sitä kannatetaan. Kannattamisen voi alkaa monista syistä. Mennään menestyjän kelkkaan tai peliasun värit voivat miellyttää. Eikä siinä mitään väärää sinänsä, mutta haluammeko että Ilveksen kannattaminen olisi jotain erityistä? Silloin kuvaan tulee mukaan seuraidentiteetti. Eikö sen pitäisi Ilveksessä olla selvä? Vauhti, juonikkuus, taito (ja jos tästä poiketaan, niin sitten värikkäällä kylähullulla à la Peltomaa ja kunniakkaana perinteensä jatkajana Vainionpää) sekä omavaraisuus. Viihdyttävästä pelitavasta jo kirjoitinkin, että se sai mielestäni liian vähän arvostusta palstalla. Erityisesti liian vähän sai kiitosta se, miten paljon joukkueessa oli Ilveksen taitokiekon identiteettiä modernisti toteuttavia omia kasvatteja. Mutta jos halutaan olla omavarainen rohkean pelitavan toteuttaja, niin sillä on hintansa. Virheitä tulee väistämättä, kun nuorta joukkuetta ei liikaa kahlita ja niitä pitäisi myös kannattajien sietää paremmin. Siihen nähden esimerkiksi Oskari Laaksosen palstalla niskaansa saama paskamyrsky Jyppipelin viime hetkien virheestä oli anteeksiantamaton.
