Tampere Cupin perusteella melko luottavaisin mielin voi tähyillä kohti seuraavia harkkamatseja sekä syyskuun runkosarjaa.
Omasta näkökulmastani on jopa yllättävää, että laajan rotaation hyödyntäminen ylipäätään kirvoittaa negatiivisia kommentteja. Käytössä kun on huomattava määrä niin mielenkiintoisia uusia hankintoja kuin myös omia junnuja. Mikään ei ole näin kannattajan näkökulmasta parempaa kuin nähdä heidän kaikkien esityksiään tasapuolisesti nyt, kun siihen on vielä harjoitusvaiheen avauksena turvallinen sauma. Ei tullut mieleenkään, että lauantain kokoonpano Kerhoa vastaan olisi ollut jonkinlainen valmennusjohdon hupiveto.
Positiivista on, että varmasti valtaosan kokoonpanohahmotelmissa - myös omassani - rotaatioon sijoitettu Mäntykivi esiintyi todella vahvasti. Siinä on ko. pelaajan monipuolisuuden vuoksi heti painetta niin sentteri- kuin laiturikilpaankin. Hienoa myös, jos vanhoilla tutuilla Virtasen kanssa toimii kemiat yhden vakiinnutettavan tutkaparin arvoisesti. Kontiola oli paikallispelin ensimmäisessä erässä loistava, muutamakin upea tarjoilu ja Peltolalle pieni herätys. Toki myöhemmin keräili itsekin, onneksi ilman haavereita.
Ulkomaisista nimistä Grewe, Johansson, Lancaster ja Langhamer vaikuttivat kaikki erittäin tarpeellisilta palasilta tähän jengiin, vaikka kukaan ei lähellekään parastaan vielä antanutkaan koko rahan edestä. Lancasterin ratkaisunnälkä oli toki odotettavissa, mutta pisti vielä erikseen silmiin. Hyvä, mikäli johtaa tuolla sulavan oloisella liikkeellä enemmän tuloksiin kuin vastustajan ylivoimahyökkäyksiin, puhumattakaan kiukuttelusta mikäli ei pääse koko ajan kiekkoon. Toki vain yksittäinen peli kyseessä, mutta asenne vaikutti olevan onneksi kiukuttelun vastakohtaa.
Zherenkossa ei myöskään valittamista, vaikka selkeästi kommunikaatiossa pakkien kanssa oli toistuvasti haasteita. Toivotaan, että Baptiste ja Peltola saavat kuntonsa kondikseen.
Ei olla Tapparan ketjussa, mutta Austinin kasetin kestävyys vaikutti myös lupaavalta. Muiden joukkueiden kannalta.