Vs: Ilveksen nykytilanne
Brooks sanoi:
Yksi pelaajamääriä vähentänyt tekijä lienee ollut toiminnan siirtyminen kokonaan halleihin. Joukkueita on vähemmän, samoin vuoroja verrattuna siihen aikaan, kun kaupunginosajoukkueita pelaili ulkojäillä. Esimerkiksi Tapparassa koetaan ongelmaksi se, että joissakin joukkueissa on 50 pelaajaa, mikä on aivan liikaa ajatellen yksilöiden kehittämistä.
Muutama hajanainen kommentti. Valtakunnallisesti jääkiekko on pitänyt käsittääkseni hyvin pintansa. Katselen tässä samalla KIHU:n tutkimusta 2001-2010, josta käy ilmi, että jääkiekon harrastajamäärät ovat tasaisesti kasvaneet tuona ajanjaksona. Seuroissa harrastavien kategoriassa jääkiekko kasvatti eniten suosiotaan lukumääräisesti. Jakson lopulla jääkiekon seuratoiminnassa oli 12000 harrastajaa (2010: 88000) enemmän kuin vuosituhannen alussa. Salibandyssa vastaava luku kasvoi 9000 harrastajalla. Myös lisenssimäärät olivat kasvussa.
Jääkiekon suosion kasvua selittää luonnollisesti Suomen kansainvälinen menestys, jääkiekon asema Suomessa ja tästä johtuen (tai tätä selittäen) jäähallien lisääntyminen. Jopa aivan pikkukuntiin on noussut halleja. Kun miettii Pirkanmaata, niin Tampereen ympäristökuntiin on noussut paljon halleja lähivuosina. Samalla valmennuksen taso on noussut näillä paikkakunnilla. Perheiden on järkevämpää pitää lapsensa oman kunnan joukkueessa mahdollisimman pitkään, sillä paikallisilla seuroilla on mahdollisuus tarjota jääaikaa järkevämmin (mm. määrä ja vuorokauden aika).
Tästä päästäänkin sitten myös siihen kysymykseen, että miten Ilves saisi jatkossakin imettyä näitä Sandelleja ja Koivuloita. Suunta lienee se, että johtuen edustusjoukkueiden päinvastaisesta suunnasta taitavia poikia virtaa enemmän Tapparaan.
Brooks sanoi:
Se, mihin Ilves ry joutuu kiinnittämään huomiota, on toiminnan ja erityisesti valmennuksen taso. Kannattaisikohan seuraava valmennuspäällikkö värvätä jostakin ulkopuolelta, esimerkiksi Espoosta tai Oulusta, ja muutenkin pyrkiä eroon sisäänpäin lämpiävästä seurakulttuurista.
Ehdottomasti samaa mieltä, että valmennuksen ja toiminnan laatuun tulee satsata. Ja tämä varmasti löytyy painettunakin Ilves ry:n kirjasissa. Muistutuksena sisäsiittoisuudesta, että ennen Kilua mentiin yli 20 vuotta valmennuspäälliköillä, jotka tulivat Tampereen ulkopuolelta (mm. Jukka Jalonen). Muistan useitakin vääntöjä uuden ja vanhan koulukunnan välillä. Riveissä oli kuitenkin Heikki Vesala, joka oli siihen aikaan Suomen kaikkien aikojen menestynein juniorivalmentaja. Vanhoja menetelmiä rikottiin, tulostakin saavutettiin ja hetki oltiin edelläkävijöitä. Ilveksen valmennukseen oli tulijoita ja Ilveksen valmentajia haluttiin muualle (mm. Marjamäki ja Torenius lähtivät Espooseen).
Voisi kuvitella, että tällaisella hetkellä ei Ilvekseen ole, ainakaan helposti, saatavissa haluttuja kavereita (intohimoisia, eteenpäin pyrkiviä) ulkopuolelta. Aikaansa seuraavat tietävät, ettei Ilveksessä toimi yhteys IH:n ja ry:n välillä. Juttelin tässä hiljan erään valmentajamme kanssa ja hän nimesi ongelmaksi sen, että seuralta puuttuu UTJ, joka vastaisi kokonaisuudesta. Tarvitsisimme siis yhtenäisen Ilveksen ja avainpaikoille huippuammattilaisia, joko tamperelaisia tai ulkopaikkakuntalaisia.