Joukkuehan ei pelaa hyvin, jos se tekee karkeita virheitä.
Tämän päivän Liigassa kyse on melkein aina pienten marginaalien peleistä. Perusasiat ovat yleensä kaikilla joukkueilla hallussa, joten matsit ratkeavat useimmiten juuri näennäisen pieniin mutta silti kokonaisuutta määrittäviin seikkoihin. Joku voi kutsua niitä vaikkapa henkilökohtaisiksi virheiksi tai huonoksi tuuriksi, mutta minä puhun tapani mukaan yksityiskohtien hallinnasta. Valmennuksen tehtävä on sitten puuttua näihin nopeasti ja tehokkaasti.
Todellakin puhutaan pienistä marginaaleista, joihin tämäkin matsi lukeutui. Valmennuksessakin puhutaan jatkuvasti yksityiskohdista ja itsekin aikoinani puhuin pojille senttien ja sekunttien kymmenesosien merkityksestä. Niillä on merkitystä, kun esim mailalla ehditään peittämään laukausta.
Tottakai lähes jokaiseen tilanteeseen voidaan lyödä leima, että yksityiskohdat olisi pitänyt pystyä hallitsemaan paremmin (opettamaan, valmistamaan etc.). Mutta...
Otetaan esimerkkinä SaiPan 1-0 maali, joka syntyi Ilveksen hyvän momentumin jälkimainingeissa. Ennen kohtalokasta syöttöään kiekko oli jo kertaallaan Tuomas Salmelalla. Laittaisin hänen toiminnan ennemminkin kokemattomuuden ja yksilötaidon piikkiin kuin sen, ettei valmennusjohto olisi riittävästi tarjonnut hänelle työvälineitä tilanteen ratkaisemiseksi. Toki Salmela itsekin otti tuon maalin kontolleen. Ajatellaan täysin vastaavaan tilanteeseen, vaikka Lasse Kukkonen, niin hän ei olisi toiminut vastaavalla tuloksella, vaikka olisi ollut pidempään Ilveksen valmennuksessa.
Mehän emme tiedä mitä Salmela näki tuossa tilanteessa tai mitä hän yritti. Poikkikentän syöttö vastustajan lapaan ei varmasti ollut tarjottu ratkaisumalli.
Mestiksessä Salmelalla on ollut selkeästi enemmän aikaa ja tilaa toimia, mutta nyt toimitaan eri ympäristössä.
Otetaan esimerkki: Laaksonen kierretään turhan helposti 1 vs. 1 -tilanteissa, vaikka tämä on mainio luistelija myös taaksepäin ja sivusuunnassa. Kyse ei näissä tilanteissa ole mistään vääntövoiman puutteesta, vaan huonosta keskittymisestä ja ehkä myös asenteesta. Valmentajien on nyt kädestä pitäen opetettava nuorelle miehelle, miten tällaiset tilanteet tulee pelata.
En ole riittävällä tarkkuudella seurannut kierretäänkö Oskari toistuvasti. Jos kyseessä on toistuva tilanne, niin silloin joukkueen valmentaja yleensä puuttuu asiaan ja toimintamalli käydään pelaajan kanssa läpi aina videomateriaalia hydyntäen. Edelleen tässäkin kohtaa saattaa olla kyseessä kokemattomuudesta. A-nuorissa Oskari on saattanut selvitä suvereenilla luistelutaidoillaan, mutta nyt tilanteet tulevat vastaan nopeammin ja vastustajina hänelle vielä tuntemattomia pelaajia. Siinä missä maalivahdit oppivat vuosien aikoina eri pelaajien ratkaisumalleja, niin oppivat myös pelaajatkin.
Yksityiskohtia tulee hioa ja hioa, mutta mielestäni vieläkin pystytään erottelemaan se, milloin joukkueen hyväkin pelaaminen saattaa kaatua joidenkin henkilökohtaisiin virheisiin.
Jääkiekko on myös sitä Tammisen hokemaa "momentum gamea" (Ilveksen vahva ote ennen SaiPan kolmatta maalia), ja se on tunteiden hallitsemista (tuomareiden väärä vihellys) ja se on miljoonaa muuta asiaa. Pelaaja kuvasi minulle vaihtoa näin. Kyseessä on 400 metrin juoksu, jonka sisällä otetaan useita spurtteja. Juoksu hankaloittaa se, että satakiloinen äijä on reppuselässä, painii kanssasi tai hakkaa sormille. Jossakin päin kenttää väijyy toinen satakiloinen, joka on valmis luistelemaan täysiä sinua päin. Hiki virtaa silmiin saakka, sydän hakkaa ja taitavien lajitaitojen lisäksi sinun täytyy tehdä pienessä ajassa ja tilassa oikeita ratkaisuja.
Kaikkiin näihinkin voidaan tietenkin sanoa, että yksityiskohdat tulee hallita.
Ja tällä esimerkillä en halua nostaa mitenkään Tuomas Salmelaa tikun nokkaan.
