Jotakin Kansiareenalla toimimisen edellyttämistä kustannuksista kertonee se, että aiemmin laskettiin jääkiekkoseurojen vaativan 8000 katsojan ottelukeskiarvoa, tietenkin korotetuin lipunhinnoin. Mikko Leinonen tosin kiiruhti tuolloin kertomaan, etteivät seurat voi siirtyä uudelle areenalle liian huonoin ehdoin.
Toivottavasti Ilves ja Tappara ovat kyenneet neuvotteluissa vedättämään Tampereen kaupunkia oikein kunnolla, samaan tapaan kuin SRV teki. Kaupunkihan oli hankkeen kanssa niin pahassa paniikissa, että SRV sai tornitalojen tontit käytännössä ilmaiseksi: se maksoi neliöstä vain sadasosan siitä, jonka joutui maksamaan Ranta-Tampellassa.
Tämä ei tietenkään ole vain Tampereen ongelma, vaan siinä paljastui laajemminkin näiden uusien suunniteltujen elämysareenoiden erityispiirre. Kuten tiedetään, nyt käynnissä tai suunnitteilla olevat hankkeet poikkeavat sijainniltaan, palvelurakenteeltaan ja myös mittakaavaltaan 1990-luvun monitoimiareenoista. Näitä uusia areenoita suunnitellaan ydinkeskustoihin, parhaille tonteille. Vaikka hankkeiden taustalta löytyy aina jääkiekkoseurojen ihmisiä ja intressejä, myydään ideaa aivan muilla argumenteilla kuin jäähallihankkeena. Puhutaan elämyskeskuksista, joissa urheilun ja viihteen lisäksi saman katon alta luvataan löytyvän sujuvan arjen vaatimat muut elämykset ja palvelut, kuten kauppoja, ravintoloita, harrastusmahdollisuuksia ja asuntoja. Elämyskeskukset on tarkoitus rahoittaa osaksi tai jopa kokonaan niin, ettei kaupungilta odoteta lainkaan osallistumista kustannuksiin. Jos tiukan taloustilanteen kaupungeille tarjotaan uutta vetovoimatekijää asemakaavaa muuttamalla, houkutus on tietenkin iso. Yleensä näillä hankkeilla saadaan yhteiskunnan ja yritysten varat hyvin sekoitettua rakennusvaiheessa. Tampereen kaupunki on Kansiareenassa mukana 40 % osuudella: se maksaa hallin rakentamisesta 26 ja kansien rakentamisesta 34 miljoonaa.
Tampereen kaupunki osallistuu siis infrastruktuurin ja Kansiareenan rakentamiseen, mutta tuloja ei taida kovinkaan paljon tulla noiden epäedullisten tonttikauppojen vuoksi; vuokrista ja kiinteistöveroista ehkä, mutta saattaa olla, että nekin käytetään halliyhtiölle annettavaan toimintatukeen. Elämyskeskukset tuovat kaupungeille tuloja lähinnä vain välillisesti, ja esimerkiksi niiden työllisyysvaikutukset on kaikesta päätellen laskettu aika optimistisesti.
Näihin elämyskeskuksiin sisältyy siis se riski, että jos hankkeelle tulee taloudellisia vaikeuksia, niin kaupungille jää maksajan rooli, vaikka hanke periaatteessa on rakennettu yksityisellä rahalla. Kaiken lisäksi rakennusoikeuden luovuttaminen pilkkahintaan lietsoo rakennuskuplaa, joka muutenkin odottaa puhkeamistaan.
Herää kysymys, miten Ilvekselle ja Tapparalle käy, jos Kansiareenaa pyörittävät yhtiöt ajautuvat taloudellisiin vaikeuksiin tai jos yksityiset - ennen kaikkea grynderipohjalla toimiva SRV - myyvät osuutensa jollekin kiinteistösijoitusyhtiölle.
Tamhockey valmistautuu toimintaympäristön muutokseen sillä, että merkonomi- ja kiekkopohjalta ponnistavan Mikko Leinosen pitäisi siirtyä tämän vuoden loppuun mennessä sivuun ja vetovastuun saavat erilaisen taustan omaavat henkilöt.
