Nyt kun pelejä ei ole niin tässä on aikaa mietiskellä ja pohdiskella menneisyyttä ja tulevaisuutta. Tämä JYP:n noususta, uhosta ja tuhosta kertova artikkeli oli mielestäni silmiä avaava:
JYP oli 2010-luvulla SM-liigan kestomenestyjä, jonka osaamista ihailtiin ja saavutuksia kadehdittiin. Muutaman huonon päätöksen seuraukset romuttivat huolella rakennetun kivitalon kuin moukari. Suurin virhe oli antaa pelaajille valtaa kaukalon ulkopuolella.
www.is.fi
Tässä jutussa kerrotaan monesta asiasta ja virheestä jotka on tehty Ilveksessä ja JYP:ssä. Paljon on tuttua niissä elementeissä jotka aiheuttivat JYP:ssa, 2010-luvun menestysseurassa syöksykierteen.
- Menestyshuumassa joukkue kasattiin kalliimmaksi kuin on todellisuudessa varaa.
- Kun huomataan että menot on suuremmat kuin tulot, ei uskalletakaan vetää talouden suitsia kireämmälle. Painetaankin kaasua jarrun sijasta ja uskotaan ylioptimistisesti että mestaruus kuittaa velat ja raha kyllä löytyy sitten aikanaan.
- Toimitusjohtajaksi rekrytoidaan omistajien suhteilla kaveri, jolla ei ole kokemusta kiekosta liigatasolla saati minkäänlaista kokemusta siitä kuinka liigaseuraa johdetaan.
- Toimitusjohtajalla on kyllä hyvät puhelahjat ja hienot visiot siitä mihin seuraa pitää kehittää ja mitä halutaan tavoitella muttei ensimmäistäkään konkreettista ajatusta siitä miten nuo ah niin hienot visiot toteutetaan.
Mutta onpa JYP:ssa tehty virheitä joita Ilveksessä ei ole sentään tehty, ainakaan vielä:
- Pelaajille luovutettiin liian suuri valta seuran asioihin ja nämä saivat keskenään päättää siitä kenen alaisuudessa haluavat pelata. Niin nämä sitten savustivat ulos ensin Virtasen, sitten Merikiven ja lopuksi Dufvan.
- Luokkakokous-ajattelu. JYPiin alettiin tuoda pelaajia sillä periaatteella että haetaan 2009 jengi vielä kasaan ja sitten otetaan mestaruus ja näille pitää maksaa paluusta vielä JYP-lisää kun seurassa on tapana että omista pidetään huolta. Hankittiin pelaajia jotka tarvitsi enemmän JYPiä kuin JYP heitä. Samalla lupaavat pelaajat lähtivät hakemaan liigapaikkaa muualta kun huomasivat että runkopelaajaksi pääsee vain PIHP - ydinporukan suhteilla.
Erityisesti tässä luokkakokous - ajattelussa on Ilvekselle iso haaste tulevaisuudessa. Maailmalla on monta Ilveksestä lähtenyttä pelaajaa joilla pelivuosia on enemmän takana kuin edessä: Anttila, Raskit, Korhonen, Lindgren (vaikka tuskin on tulossa), Lehtivuori, Huhtala ja Rajala, Plattinkin nimi kummittelee tasaisin väliajoin. Varmasti on hinku palata Ilvekseen ja Areena-aikaan. Kaikkia ei voida ottaa ja enemmän nämä Ilvestä tarvitsevat kuin Ilves heitä. Toivottavasti mieli pysyy kovana näille on pokkaa sanoa kiitos mutta ei kiitos. Ilves on valinnut strategian, jossa tarjotaan nuorille ja kehityskelpoisille pelaajille mahdollisuus kovalla työllä saada näytönpaikka ja sitä kautta kasvaa isompaan rooliin. Tämä strategia ei saa vesittyä nyt tämän Areena-ajan ja paluumuuttajien ikääntymisen yhteentörmäyksessä. Kuten artikkelissa todetaan: mikään ei ole niin kallista kuin nostalgia.
Mikään seura ei voi pysyä huipulla loputtomiin mutta oikeilla valinnoilla sitä aikaa huipulla voi pidentää. Virheistä voi oppia ja toisten virheistä on helpointa oppia.
Kuitenkin, vaikka JYP on tällä hetkellä valahtanut sinne mistä sen nousu 15 vuotta sitten alkoi, niin uskonpa että harva JYPläinen, oli sitten pelaaja, sidosryhmäläinen tai fani, vaihtaisi noita huippuvuosia vakaaseen keskinkertaisuuteen. Nyt pitää vain maksaa hintaa siitä kahdesta mestaruudesta ja välieräpaikoista ja siitä että JYP:ssä pyörii Perrin, Boyce, Hytönen, Immonen, Pihlman, Abid, Auvity ja Tarkki. Nyt on krapula iskenyt mutta olipahan sen edestä hauskaakin ¨.