Ilveksen nykytilanne

Jos seuramme Ilveksenmiehen ja Nollakulman pelkäämän mukaisesti lausuu "joudumme leikkaamaan pelaajabudjettia", voinevat kannattajat lausahtaa "joudumme leikkaamaan lippuhankintoja". Nämä molemmat potentiaaliset lauseet ovat tietenkin pohjimmiltaan valitsevan "Purralais - Trumppilaisen" ajan tapahtumien seurausta.

Ilveksen kannattaja on kovaluontoinen tosin ja leikkaa mieluummin makkaran ja oluen kulutustaan voidakseen edelleen asoida lippukaupassa entiseen malliin.

Tottakai tuo olisi siinä tilanteessa hyvin mahdollista. Ja varmasti näin kävisi, jos sen seurauksena voittavasta joukkueesta tulisi häviävä joukkue. Etenkin sen puolesta, että sitä peleissä kävijää on moneen junaan. Oma ja ihan tiedossa oleva pointti on siinä, ettei areena ole mikään raha-automaatti.

Fakta vain on, että Tappara kävi jo mesenaattien kukkarolla. Ok ei varmasti ollut välttämätöntä, mutta kävivät kumminkin. Luotto toki on siinä, että sama tapahtuu myös Ilveksessä, jos siihen nähdään tarvetta. Ongelma on vain siinä, että tuossa mielessä Tapparan "käsi" on Ilvestä vahvempi.

Mitä taas tulee tuohon poliittiseen vertaukseen, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Oli siellä hallituksessa sitten kuka tahansa.
 
Sinänsä ehkä hedelmätöntä verrata eri lajeja ja menestystä keskenään, mutta jos nyt kuitenkin vertaa jääkiekko-Ilveksen toimintaa jalkapallo-Ilvekseen, niin onhan tämä "absoluuttiselle huipulle" nouseminen kiekossa ollut naurettavan pitkä prosessi. Jalkapallon puolella tehtiin paluu Veikkausliigaan 10 v. sitten. Sen jälkeen on saavutettu 2 cupin voittoa, liigahopea ja liigapronssi sekä huikeita europelejä viime kaudella. Tänä syksynä tullaan varmasti pelaamaan mitalista, jopa mestaruudesta ja kuka tietää, mitä hyvää tulee taas Euroopasta.
Jääkiekon puolella suunnilleen samalla aikajaksolla (vuodesta 2017) ollaan saavutettu 2 (ehkä pian 3) pronssia, eikä mitään mainitsemisen arvoista CHL:ssä. Liigan parhaimmistoon Ilveksen voi laskea vain viime kausien runkosarjojen osalta. Sielläkin toki kirkkain saavuttamatta.

Tästä voi ilman sen suurempaa syväanalyysiäkin päätellä, että paremmin olisi voitu tehdä asioita kiekon puolella myös toimistolla. Rahan puutekaan ei ole kelvannut selitykseksi enää moneen vuoteen.
 
Tottakai tuo olisi siinä tilanteessa hyvin mahdollista. Ja varmasti näin kävisi, jos sen seurauksena voittavasta joukkueesta tulisi häviävä joukkue. Etenkin sen puolesta, että sitä peleissä kävijää on moneen junaan. Oma ja ihan tiedossa oleva pointti on siinä, ettei areena ole mikään raha-automaatti.

Fakta vain on, että Tappara kävi jo mesenaattien kukkarolla. Ok ei varmasti ollut välttämätöntä, mutta kävivät kumminkin. Luotto toki on siinä, että sama tapahtuu myös Ilveksessä, jos siihen nähdään tarvetta. Ongelma on vain siinä, että tuossa mielessä Tapparan "käsi" on Ilvestä vahvempi.

Mitä taas tulee tuohon poliittiseen vertaukseen, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Oli siellä hallituksessa sitten kuka tahansa.
Tottakai Tapparalla turvaverkko on syvempi. Täytyy silti muistaa, että Poju omistaa vain 20 % ja Barkov 10 %. Eli jos normaali osakeanti järjestettäisiin niin 70 % rahasta tulisi muualta - toki voi tehdä suunnattuja anteja, mutta silloin muiden omistuksien arvo sulaa kohti nollaa (kuten kävi Tepsissä). Poju olisi varmasti jo ostanut Tapparan aikoja sitten, jos haluaisi olla pääomistaja/rahoittaja.

Tappara ei ole kuitenkaan (ainakaan ollut) mikään KuPS, johon Ari Lahti panostanut paljon tai Tepsi mihin Paananen ja Kodisoja laittoivat pääomistajina 20 Me. Vahva omistajapohja luo turvaa ja toimii vakuutuksena, mutta kyllä toimiva liiketoiminta on ainut kestävä toimintamalli niin Ilveksessä, Tapparassa kuin Tepsissäkin.
 
Tottakai Tapparalla turvaverkko on syvempi. Täytyy silti muistaa, että Poju omistaa vain 20 % ja Barkov 10 %. Eli jos normaali osakeanti järjestettäisiin niin 70 % rahasta tulisi muualta - toki voi tehdä suunnattuja anteja, mutta silloin muiden omistuksien arvo sulaa kohti nollaa (kuten kävi Tepsissä). Poju olisi varmasti jo ostanut Tapparan aikoja sitten, jos haluaisi olla pääomistaja/rahoittaja.

Tappara ei ole kuitenkaan (ainakaan ollut) mikään KuPS, johon Ari Lahti panostanut paljon tai Tepsi mihin Paananen ja Kodisoja laittoivat pääomistajina 20 Me. Vahva omistajapohja luo turvaa ja toimii vakuutuksena, mutta kyllä toimiva liiketoiminta on ainut kestävä toimintamalli niin Ilveksessä, Tapparassa kuin Tepsissäkin.

Niin Poju ja Barkov ovat vain osa tuota porukkaa. Tapparan "nimilista" isommassa kuvassa on Ilvestä vahvempi. Tai siis sillä mitä minä niistä tiedän. Tämän vuoksi käytin tuota korttikäsi esimerkkiä.
 
Sinänsä ehkä hedelmätöntä verrata eri lajeja ja menestystä keskenään, mutta jos nyt kuitenkin vertaa jääkiekko-Ilveksen toimintaa jalkapallo-Ilvekseen, niin onhan tämä "absoluuttiselle huipulle" nouseminen kiekossa ollut naurettavan pitkä prosessi. Jalkapallon puolella tehtiin paluu Veikkausliigaan 10 v. sitten. Sen jälkeen on saavutettu 2 cupin voittoa, liigahopea ja liigapronssi sekä huikeita europelejä viime kaudella. Tänä syksynä tullaan varmasti pelaamaan mitalista, jopa mestaruudesta ja kuka tietää, mitä hyvää tulee taas Euroopasta.
Jääkiekon puolella suunnilleen samalla aikajaksolla (vuodesta 2017) ollaan saavutettu 2 (ehkä pian 3) pronssia, eikä mitään mainitsemisen arvoista CHL:ssä. Liigan parhaimmistoon Ilveksen voi laskea vain viime kausien runkosarjojen osalta. Sielläkin toki kirkkain saavuttamatta.

Tästä voi ilman sen suurempaa syväanalyysiäkin päätellä, että paremmin olisi voitu tehdä asioita kiekon puolella myös toimistolla. Rahan puutekaan ei ole kelvannut selitykseksi enää moneen vuoteen.

No joo. Näitä on oikeastaan turha asetella vastakkain, kun eivät ole millään tavalla toistensa kilpailijoita. Kannattajan näkökulmasta eivät ole olleet koskaan, koska tietysti kannattajana toivon molemmille mahdollisimman hyvää menestystä. Mutta nykyäänhän ovat ihan virallisestikin samaa organisaatiota.

Toisaalta jääkiekossa ei pelata cupia, eli Ilveksellä voisi ihan hyvin olla pari cupin voittoa kiekossakin tai sitten ei, ja jos SM-mitaleita katsotaan, niin nehän on siis tasan 2-2. Tällä kaudella toki voi tulla jalkapallosta vaikka mestaruus ja toivottavasti tulee, mutta samahan päti jääkiekkoon tällä kaudella ja pätee myös ensi kaudella.

Lajien europelejä ei sinänsä kannata vertailla, kun ne ovat ihan eri maailma. Jalkapallossa Ilveksen sinänsä aivan upeat europelit olivat kuitenkin niitä ihan alkukarsintakierroksia, kun taas jääkiekon tämä "ei mitään mainitsemisen arvoista" sisältää muun muassa 10. sijan Mestareiden Liigassa.

Molemmissa lajeissa Ilves lähtee kausiin yhtenä suurimmista ennakkosuosikeista ja pelaa mitaleista, vaikka vielä ei ole mestaruutta kummassakaan tullut. Tämä asetelma on se, mitä olen aina halunnut. Tietysti haluan ja himoitsen mestaruuksiakin, mutta juuri tällä tavalla on mahdollisuuksia muuhunkin kuin yksittäiseen "tuurimestaruuteen". Sinänsä mihinkään yksittäisiin henkilöihin on turha fakkiutua, henkilöt taustalla vaihtelevat aikanaan ja niitä vaihdellaan joskus syystä ja joskus syyttä. Pääasia on, että Ilves pysyy ja on potentiaalinen menestyjä jokaisella kaudella kummassakin lajissa.
 
Niin Poju ja Barkov ovat vain osa tuota porukkaa. Tapparan "nimilista" isommassa kuvassa on Ilvestä vahvempi. Tai siis sillä mitä minä niistä tiedän. Tämän vuoksi käytin tuota korttikäsi esimerkkiä.
Varmasti kokonaisuutena noin. On Ilveksen omistajissakin useampia, joiden omaisuus on 8-numeroinen eli voi heitäkin varakkaina pitää.
 
Ilveksen pitää lopettaa pienen leikkiminen, jos halutaan olla mestari.

Tällä kaudella finaaleissa pelaavat Saipa ja Kalpa, eli suhteellisen piskuset seurat. Toinen on kerran vuosikymmenessä nähtävä tarina ja toinen on pitkäjänteisen systemaattisen kilpailuedun hakemisen tulos, jota on rakennettu vuosia.

Ilves oli suurinpiirtein Saipan tilanteessa muutama vuosi sitten, mutta törmättiin 7. pelissä silloin suhteelliseen kovaan seinään naapuria vastaan. Mielestäni tuo vaihe on jo ohitettu.

Kalpa on rakentanut omaa juttuaan jatkumon kautta koko seuran tasolla junnuvalmennuksesta lähtien. Ilveksessä on käsittääkseni shortsipoikien tekemää tuhoa saatu tällä saralla paikattua hieman, mutta kuinka hyvällä tolalla tuo oma junnutoiminta nyt sitten on? En tiedä. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu esimerkiksi ensi kaudelle tai edes seuraavalle, jos sitä lähdettäisiin nyt ns. Kuopion malliin tekemään (korostan, että tietoni ovat hatarat tämän asian nykytilasta, voi ollakkin jo tehty asioita täysin oikein muutama vuosi mutta ne näkyy vasta 10v sisään). Kalpalla oli toki nipussaan myös todella vanhoja ja osittain hitaitakin pelaajia jo, kuten kiiskiset, lappalaiset ja elorinteet, joiden toivottiin pärjäävän ja suoriutuvan vielä tämä kausi ja isolta osalta ihan hyvältä näytti.

Nyt on yritetty luoda seuran strategisena valintana sellaista joukkuetta, jolla pärjättiin edellinen vuosikymmen tai kaksi. Vahva kamppailupelaaminen raskaalla jalalla on ollut tämän kauden speksit. Tämmöistä joukkuetta ei finaalissa ole, enkä Lukkoakaan sellaiseksi miellä. Onko tämä valinta tehty katse liikaa peräpeilissä?

Kuten jo alussa sanoin, niin nyt toimiston käyttäytyminen pitää mielestäni nousta ison joukkueen asteelle, ellei haluta törmätä samaan seinään ensi kaudella. En näkisi tarpeellisena irtisanoa käytännössä ketään, mutta lisävoimia tarvitaan. Pelaajien etsimiseen ja luisteluvalmentamiseen esimerkiksi ainakin.

Lisäksi kaikista eniten pitäisi lopettaa se toivominen. Ainainen toivominen, että löydetään Tshekeistä yllättävä huippusentteri tai ylivoimapyssy, nykyiset nostaa tasoaan ja oppii uusia taitoja, asiat loksahtelisi yhtäkkiä kuin itsestään paikalleen kuten Saipalla tällä kaudella. Toivon varassa seilaaminen on pienten seurojen identiteettiä. Ilveksen tulee rakentaa valmista ja syödä pienten seurojen toiveet vuosi vuoden jälkeen. Pitää tietää, että ykkösen laita osaa laittaa kiekon reppuun, ykköspakkiin pitää voida luottaa viivalla, ykkösveskarin pitää olla varma suorittaja, ykkössentterin pitää pystyä rytmittämään koko kaukalon tapahtumia ja rakentaa peliä. Ei voida toivoa, että Ratinen oppii ampumaan kesällä tai Nättinen oppii hyökkääväksi kiekolliseksi sentteriksi tai Gazdan heikkoudet häviää ja vahvuudet pääsee esiin.

Mikäli ensi kauden pelaajisto on jo aikalailla lukittu, niin strategisia valintoja voidaan tehdä aikaisintaan seuraavalle kaudelle.
[/QUOTE]
Jep etenkin kauden alla, mitä toki Svej ja Klinberg korjasivat. Samaa mieltä siitä, että vähintään yksi uusi kotimainen kärkinimi tekisi ilmeelle hyvää.

Ja sattumaa vai ei, niin kummatkin (Saipa & Kalpa) ovat todella vahvasti kotimaisia kokoonpanoja. Vaikka paperilla ulkkien hinta-laatusuhde on varmasti parempi, niin kyllähän tuokin jostain kertoo...

Tämä myös. Usein katsotaan liikaa nimiä pelipaidassa ja omia vielä ylikorostetaan suhteessa muiden joukkueiden kokoonpanoon.

Kalpa on tehnyt pitkäjänteistä työtä pitkään samalla sapluunalla ja nyt ansaitusti finaalissa. Väitän että Kalpa olisi korkannut jo viime kaudella Tapparan ulos ilman Heljankon ja Levtskin ylärekisteriä.
Lisäksi Tappparalla oli nimiä joukkue täynnä. Kalpa pelasi parempaa hokia ja oli pelin päällä

Saipa taas näyttää mitä asenne, tiivis joukkue voi saada aikaan. Milliäkään ei anneta periksi.
 
KalPa finaalissa on upean pitkäjänteisen työn tulos. SaiPa taas tällainen 10 vuoden takaisen Ässien tyyppinen tähdenlento, jossa yhdellä kaudella kerrassaan kaikki palaset osuvat kohdalleen. Taas 10-15 vuoden päästä joku Sport esimerkiksi vetää sen yhden unelmakauden aivan varmasti.

SaiPasta meidän ei kannata mallia ottaa, mutta KalPaa voi kyllä analysoida ja pohtia onko siellä asioita, joita meidän kannattaisi soveltaa.
 
Jalkapalloa minäkin mietin, ja siellä on kaikki mennyt uuden tulemisen jälkeen putkeen. Kuluvan vuosikymmenen alku oli raskasta, mutta siitäkin noustiin kohtisuoraa mestaruustaistoon. Jalkapallon edellinen mestaruus on vielä kauempaa kuin jääkiekon eli 1983, mutta ei tuo selitys näy edes häviöiden hetkellä. Toki paikalliskilpailijan puuttuminen vähentää sitä hampaiden kiristelyä niinä hetkinä, ja Cup-voitot ovat myös isoja titteleitä. Mieleen tietenkin tulee siitä, että katsooko Ilves liikaa tapparaan päin taktisesti ja henkisesti? Nykyisen joukkueen hahmohan luotiin kesällä 2022, kun Timo päätti, että tarvitaan puolustavampi pelitapa Tepsi-sarjan jälkeen.
 
KalPa finaalissa on upean pitkäjänteisen työn tulos. SaiPa taas tällainen 10 vuoden takaisen Ässien tyyppinen tähdenlento, jossa yhdellä kaudella kerrassaan kaikki palaset osuvat kohdalleen. Taas 10-15 vuoden päästä joku Sport esimerkiksi vetää sen yhden unelmakauden aivan varmasti.

SaiPasta meidän ei kannata mallia ottaa, mutta KalPaa voi kyllä analysoida ja pohtia onko siellä asioita, joita meidän kannattaisi soveltaa.
Saipa voi voittaa jopa mestaruuden, mutta yleisesti.. finaaleissa ei aina ole kaksi parasta, vaan paras joukkue ja se onnekkaiden sattumien kautta edennyt. Ei siis tosiaan mitään Saipan saavutukselta pois.
Minua riepoo se ettei Ilves ole koskaan saanut kohdalleen edes tuota " onnekkaiden sattumien kautta ". Mennävuosina tuota usein toivoi.. 2017 se olisi voinut olla jopa mahdollista Tapparan selvittämisen jälkeen.
Onni pitää ansaita mutta välillä tuntuu ettei koskaan edes pompi meille.
 
Minua riepoo se ettei Ilves ole koskaan saanut kohdalleen edes tuota " onnekkaiden sattumien kautta ". Mennävuosina tuota usein toivoi.. 2017 se olisi voinut olla jopa mahdollista Tapparan selvittämisen jälkeen.
Onni pitää ansaita mutta välillä tuntuu ettei koskaan edes pompi meille.

Tässä on se toteutumisharha vai millä nimellä sitä kutsutaankaan. Nyt kun SaiPa on selvinnyt finaaliin pikkuseurana niin jotkut ajattelevat, että sehän on se oikea tie, eikä nimillä, budjeteilla tai pitkäjänteisellä työllä ole mitään merkitystä. Tässä unohdetaan, että mm. SaiPa on olosuhteidensa pakosta tätä tietä yrittänyt 50 vuotta ja nyt heti jo natsasi. Joka kausi tätä "kaikki palaset loksahtaa kohdalleen" -tietä yrittää n. 10 joukkuetta ja ehkä suunnilleen keskimäärin kerran 8 vuodessa yksi niistä raivaa tiensä mestariksi. Muina kausina mestari on yksi niistä 3-5 ennakkosuosikista.

Ilves yritti tätä samaa koko 2000-luvun muutamaa viime kautta lukuunottamatta ja se, että se ei koskaan onnistunut ei ole huonoa tuuria, vaan ihan odotusten mukaista. Sinä aikana TPS 2010, Ässät 2013 ja HPK 2019 onnistuivat, mutta joka kausi oli sellaiset 8-10 yrittäjää. Olisi Ilvekselläkin saattanut joku kerta loksahtaa ja 2017 oli tosiaan lähellä (välieriin pääsy siis, se, että Tappara eteni sen jälkeen helpohkosti mestariksi ei vielä tarkoita, että Ilveskin olisi mestaruuden silloin voittanut) ja 2001 saatiin tällä taktiikalla pronssia.


Ilveksen olosuhteet ovat nyt siinä kunnossa, että ei tarvitse yrittää enää saada yksittäisiä "tuurikausia" (tätä termiä en kovin mielelläni käyttäisi, koska esim. SaiPan tämän kauden menestyksessä tuurin rooli ei ole merkittävä, vaan valmentajat ja pelaajat ovat tehneet kovan työn ja ovat ansaitusti finaalissa. Tuurilla tarkoitan sitä, että näin hienot valmentajat, pelaajat ja pelisuunnitelmat on saatu kootuksi pienellä budjetilla tälle yksittäiselle kaudelle.) vaan mahdollisuudet ovat realistiset joka kaudella. Se, että ei ole vielä realisoitu niitä mahdollisuuksia mestaruudeksi on sitten toisen keskustelun aihe ja siihen voi tietysti vaikuttaa ratkaisuilla henkilöstössä, mutta nekään eivät taikanappi ole.
 
Viimeksi muokattu:
Itse käyttäisin ehkä ennemmin sanoja "kontrolloidumpi" ja/tai "monivaiheisempi".
On muuten hauska yksityiskohta, vaikka kaudet eivät ole veljiä keskenään mutta 23-24 runkosarja Pennasen ”varman päälle puolustuspelillä ja hyökkäyspeli sidottu” -pelitavalla tehtiin 197 maalia ja päästettiin 144. Maaliero +53.

Nyt tämän kauden runkosarjassa tällä ”raikkaalla ja vapauksia antavalla tykitys” -pelitavalla tehtiin 176 maalia ja päästettiin 143. Maaliero +31.
 
Tässä on se toteutumisharha vai millä nimellä sitä kutsutaankaan. Nyt kun SaiPa on selvinnyt finaaliin pikkuseurana niin jotkut ajattelevat, että sehän on se oikea tie, eikä nimillä, budjeteilla tai pitkäjänteisellä työllä ole mitään merkitystä. Tässä unohdetaan, että mm. SaiPa on olosuhteidensa pakosta tätä tietä yrittänyt 50 vuotta ja nyt heti jo natsasi. Joka kausi tätä "kaikki palaset loksahtaa kohdalleen" -tietä yrittää n. 10 joukkuetta ja ehkä suunnilleen keskimäärin kerran 8 vuodessa yksi niistä raivaa tiensä mestariksi. Muina kausina mestari on yksi niistä 3-5 ennakkosuosikista.

Ilves yritti tätä samaa koko 2000-luvun muutamaa viime kautta lukuunottamatta ja se, että se ei koskaan onnistunut ei ole huonoa tuuria, vaan ihan odotusten mukaista. Sinä aikana TPS 2010, Ässät 2013 ja HPK 2019 onnistuivat, mutta joka kausi oli sellaiset 8-10 yrittäjää. Olisi Ilvekselläkin saattanut joku kerta loksahtaa ja 2017 oli tosiaan lähellä (välieriin pääsy siis, se, että Tappara eteni sen jälkeen helpohkosti mestariksi ei vielä tarkoita, että Ilveskin olisi mestaruuden silloin voittanut) ja 2001 saatiin tällä taktiikalla pronssia.


Ilveksen olosuhteet ovat nyt siinä kunnossa, että ei tarvitse yrittää enää saada yksittäisiä "tuurikausia" (tätä termiä en kovin mielelläni käyttäisi, koska esim. SaiPan tämän kauden menestyksessä tuurin rooli ei ole merkittävä, vaan valmentajat ja pelaajat ovat tehneet kovan työn ja ovat ansaitusti finaalissa. Tuurilla tarkoitan sitä, että näin hienot valmentajat, pelaajat ja pelisuunnitelmat on saatu kootuksi pienellä budjetilla tälle yksittäiselle kaudelle.) vaan mahdollisuudet ovat realistiset joka kaudella. Se, että ei ole vielä realisoitu niitä mahdollisuuksia mestaruudeksi on sitten toisen keskustelun aihe ja siihen voi tietysti vaikuttaa ratkaisuilla henkilöstössä, mutta nekään eivät taikanappi ole.
Nimenomaan.. mennävuosina ei koskaan tapahtunut edes satumaista sattumaa. Ehkä toisaalta hyvä niin. Jos jollainen ihmekeinolla olisi saatu mestaruus 2005-2015 aikana, niin ehkä meillä olisi vieläkin sen aikainen johto ja omistuspohja. Tähän toiminta silloin pitkälti perustui.. keksitään hieno nimi stategialle esim. " viiri viidessä vuodessa " .. ja siinä se koko strategia sitten oikeastaan olikin.

Pointtini oli ainoastaan ettei finaaleissa aina pelaa absoluuttisesti kaksi parasta. Kaaviolla ja sattumalla on tässä näppinsä pelissä.
 
Tuo 23-24 runkosarja on monien ajatuksissa toteutunutta huonompi siksi, että Ilves järjenvastaisesti oli vieraissa lähes voittamaton (24 voittoa, 6 häviötä), mutta kotona voitti hädin tuskin puolet peleistä (16 voittoa, 14 häviötä). Samat pisteet niistä saa, mutta fanit käyvät enimmäkseen kotipeleissä ja jos puolet niistä häviää niin helposti varsinkin jälkikäteen jää harhaantuneet muistikuvat.
 
KalPa finaalissa on upean pitkäjänteisen työn tulos. SaiPa taas tällainen 10 vuoden takaisen Ässien tyyppinen tähdenlento, jossa yhdellä kaudella kerrassaan kaikki palaset osuvat kohdalleen. Taas 10-15 vuoden päästä joku Sport esimerkiksi vetää sen yhden unelmakauden aivan varmasti.

SaiPasta meidän ei kannata mallia ottaa, mutta KalPaa voi kyllä analysoida ja pohtia onko siellä asioita, joita meidän kannattaisi soveltaa.
Nyt on Lappeenrannassa erittäin tärkeää, että rakentavat tähän oikeanlaisesti tulevaisuutta.
 
On muuten hauska yksityiskohta, vaikka kaudet eivät ole veljiä keskenään mutta 23-24 runkosarja Pennasen ”varman päälle puolustuspelillä ja hyökkäyspeli sidottu” -pelitavalla tehtiin 197 maalia ja päästettiin 144. Maaliero +53.

Nyt tämän kauden runkosarjassa tällä ”raikkaalla ja vapauksia antavalla tykitys” -pelitavalla tehtiin 176 maalia ja päästettiin 143. Maaliero +31.

No joo omaan makuun tuota Pennasen pelitapaa tai sen puolustus keskeisyyttä on ylikorostettu. Silti isoin tekijä on varmasti siinä, että Pennasen rosterissa oli hyökkäys huomattavasti terävämpi kuin Niemelällä.
 
Takaisin
Ylös