Sitkeys tulee pelitavasta. Entinen Ilves puski ja puski ykkösellä ylös. Tsemppasi ja toimitti kiekkoa maalille. Nyt otetaan tiukassakin tilanteessa rauhassa. Pyritään saamaan niitä pitkiä hyökkäyksiä. Pyritään väsyttämään vastustaja ja saamaan kiekko itselle. Ja kaskas pelitapa säilyy samana, jänne kantaa, uskallusta löytyy, kun pelitapa antaa selkänojaa. Ei tarvitse sitä 110% tsemppiä ja 120% neljän pelaajan ihan sairasta vastaiskua. Ei tartte olla hermo pinnassa ja viritettynä.
Tämän kauden Ilves on Meidän Pelin Ilves. Hyvä Pendo!
Jaa-a mitähän itse Pennanen tuohon sanoisi? Väittäisin, ettei tuota kyllä ainakaan suoralta käsin allekirjoittaisi. Toki ei tuosta Meidän Pelistä kyllä kukaan mukaan valmentaja pahemmin kävisi keskustelua, koska niin kuin Marko Ojanen muutama vuosi sitten totesi sen olevan enää ennemin median pyörittämä ideologia.
Ei siis toki sillä, etteikö ne Meidän Pelin ajatukset (sehän ei ole pelitapa, vaan ennemmin pelillinen ideologia) olisi läsnä tai toimivia. Pointti on lähinnä siinä, että ne ovat nykyään läsnä ihan siinä jokaisen joukkueen ja valmentajan tekemisessä. Sanoisinkin, että ne erot tulevat niistä osa-alueiden painotuksista ja varsinkin siitä, miten ne saadaan toimimaan optimaalisesti joukkeen materiaaliin nähden.
Mitä Pennaseen tulee, niin mielestäni Hoffren kuvaili Ilveksen pelitapaa parhaiten. Siis periaatteessa niin, että Ilves hakee hyökkäyksessä hyvin monipuolisia lähtöjä, missä on mukana kummatkin vaiheet. Siis eräänlaista hybridiä, missä ainakin nähdyn perusteella annetaan myös pelaajille paljon valtaa omiin ratkaisuihinsa. Tästä esimerkkinä esim Palve, kuka pelaa omalta tontiltaan jopa hämmentävän paljon P-Amerikkalaisittain (Jalalla keski-alueen yli ja kiekolla haastaa puolustusta). Oma oletukseni siis on, että tähän on myös Pennaselta siunaus.
Toinen asia, mikä Ilveksen pelissä näkyy ja mikä ei ole ainakaan Meidän Pelin alkuperäisessä käsikirjoituksessa on pelipaikattomuus. Pakeilla on ihan selkeästi lupa nostaa jalalla ja täyttää hyökkäyksen kaistat. Eiliseltä hyvänä esimerkkinä Jurmon nosto "sentterinä" mistä siirto Mäntykivelle.
Itse ainakin näen hyökkäyspelaamisessa paljon erinlaisia variaatioita, missä vastaavasti kiekoton ja puolustuspelaaminen on ennemmän tuota passiivisempaa mallia, eikä ehkä niin paljon eteenpäin puolustamista, mitä tällä hetkellä esim Tappara pelaa P-Amerikasta puhumattakaan.
Yleisesti näen tämän "Pelitapa-keskustelun" hyvin samanlaisena kun aikanaan vapaaottelu (UFC) teki tuloaan. Tuolloin B-jujutsun hallitsevat olivat dominoivia nyrkkeilijöihin ja potkioihin verrattuna, koska osasivat puolustaa ja käyttivät vastustajan agressiivisuutta hyväkseen. Nyt kukaan ei oikeastaan puhu enää B-jujutsusta tässä yhteydessä, koska lajista on tullut käytännössä omansa. Siis nyt kaikki hakevat sitä "etua" olemalla mahdollisimman monipuolisia.
Toki on olemassa vielä P-Amerikkalainen lätkä, mikä on erilaista kuin Liigassa, mutta ei sielläkään enää pelata mitään Kanadalaista tukkijtätkä jääkiekkoa, mihin aikaisemmin viittasit. Kyllä sielläkin yhä enemmän rytmitetään peliä ja haetaan erinlaisia variaatioita hyökkäyspelaamiseen.