Ilveksen pelitapa

[LuikuriTattinen]

Voiko vaan pakiston laatu tehdä sen pelkästään, että koko viisikkopeli oli, kuin eri planeetalta?

Pelitapakysymys hämmentää taas diletanttia. Miksihän yhtäkkiä eilen syksyltä tuttu pelitapa tuntui maallikon silmään toimivan erinomaisesti sen jälkeen, kun monen kuukauden ajan on tuntunut, että pelissä ei ole juuri mitään ajatusta ja johdonmukaisuutta? Onko
a) Tapparan (ja ehkä muidenkin kärkijoukkueiden) pelaamisessa jotain, mikä mahdollistaa meidän nopean pystysuunnan pelin paremmin, vai
b) pakistomme vihdoin sellaisella tasolla, että saadaan avaukset vauhdissa oleville pelaajille riiston jälkeen tarpeeksi nopeasti, vai
c) paikallispelissä sen verran lisälatausta, että paremman mentaalipuolen ansiosta keskittyminen ja sen myötä syöttötarkkuus oli riittävällä tasolla?

Hyvä kysymys, samaa aihetta itse pohtinut tässä, että mitenkä peli näytti niin paljon paremmalle, sontaa ollu viimeset ja eilen sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki rullas suht mukavasti.

Tapparan pakit näyttivät todella hitailta jostain syystä?

 

[Tarinankertoja]

Onko
a) Tapparan (ja ehkä muidenkin kärkijoukkueiden) pelaamisessa jotain, mikä mahdollistaa meidän nopean pystysuunnan pelin paremmin, vai
b) pakistomme vihdoin sellaisella tasolla, että saadaan avaukset vauhdissa oleville pelaajille riiston jälkeen tarpeeksi nopeasti, vai
c) paikallispelissä sen verran lisälatausta, että paremman mentaalipuolen ansiosta keskittyminen ja sen myötä syöttötarkkuus oli riittävällä tasolla?

a) On. Joukkue, joka järjestäen pyrkii omassa päässä saamaan viisikkoa kasaan on altis ilveksen karvauspelistä tapahtuville riistoille. Ja tämä siis toimii, jos luistin liikkuu, kuten eilen liikkui. Tämä on yksi syy käyttää niitä ylempiä viiveitä, jossa viisikko kasataan viiveellä vasta keskialueella. Silloin riisto ei ole niin vaarallinen ja puolustavan joukkueen on jo varmistettava useammalla pelaajalla kuin korkeassa karvauksessa. Toki... kolmella karvaaminen ylhäältä on riskialtista ja vaatii sitä luisteluvoimaa ja oikea-aikasuutta, sekä pelinlukua. Kuten aikaisemmin olen todennut, tämä onnistuu myös tällä rosterilla, se vaan vaati kohtia b ja c


b) Pakiston laatu on aivan oleellinen siinä, kun pitäisi nopeasti omista lähteä.. tai siis palkiston kyky syöttää pitkiä syöttöjä, tulla paineen alta pois sen oman miehen 1:1 voittamalla ja että alaspäin pelatessa pelinluku toimii, eikä miehet huku. Nyt se rosteri oli sillä tasolla, tosin ilman c:tä se ei auta mitään

c) Menttaalipuolen tulee olla tikissä, jotta Ilveksen pelitapa toimisi. Se vaatii nopeaa reagointia ja kaikilta kentällä olijoilta nopeaa pelitilanteen tunnistamista, koska Tapolalainen vaihtoehto kasata viisikko omalla alueella "ei ole vaihtoehto". Keskittyminen tuo huolellisuutta joka on tärkeää, kun syötöt tehdään pystyyn ja vastaanotetaan liikkeessä usein takaa tulevina syöttöinä.

Ilveksen pelitapa toimii parhaiten näitä klassisen ”meidänpelin” joukkueita vastaan, niitä jotka viljelee paljon omanalueen viivettä.


Kiekonhallinta meni selvästi Tapparalle eilen, joten saas nähdä nyt tänään JYP:ä vastaan, kun me ollaan se kiekonhallintajoukkue. Vääntyykö pelitapa tähän vai ei...

 

[Simultaanieläin]

Hieno analyysi! Kiitos.

 

[Lepin kultaiset kädet]

Viivelähdöistä tulisi antaa kahden minuutin rangaistus pelin viivyttämisestä (... ja katsojien turhauttamisesta).

 

[Brooks]

Tapolan Tappara pyrkii avaamaan peliä puolinopeasti. Lisäksi yksi erikoisuus on se, että jos vastustajan karvaus ei ole kunnolla organisoitu, Tapparan pakit saavat yrittää lyhyempää avausta karvaajien selustaan, jolloin Tappara saa pelattua yhdellä syötöllä parikin vastustajaa pois pelistä.

Viivelähdöt ovat yksi niistä asioista, joiden suhteen nykyään vallitsee eniten epäselvyyttä. Usein niiden ja "hitaiden lähtöjen" välille vedetään yhtäläisyysmerkit. Ensinnäkin viivelähdönkin voi pelata nopeasti, ja toisekseen nyky-Liigassa perinteisiä viivelähtöjä nähdään vähän, koska melkein kaikki joukkueet paineistavat kovaa ja ylhäältä. Lisäksi voidaan pelata myös ylempiä viivelähtöjä, kuten Ilves teki Salon aikana hyvällä menestyksellä. Omalle alueelle valuneet kiekot käännettiin joko heti tai pakki-pakki -levityksen jälkeen keskialueelle leikkaavalle hyökkääjälle (useimmiten Ruotsalaiselle), jolloin tupsukorvat pystyivät nopeasti ohittamaan vastustajan ylimmät karvaajat.

 

[sentteri]

Pelikirjassa pysytään tiukasti.

 

[Simma]

Viivelähdöistä tulisi antaa kahden minuutin rangaistus pelin viivyttämisestä (... ja katsojien turhauttamisesta).

Ennen muinoin oli olemassa semmonen pykälä, että siitä sai jäähyn kun oman maalin takana piti kiekkoa. Pelin viivytyksestä muistaakseni.

Joku paremmin muistava voi korjata, jos olen väärässä.

 

[Caleido]

Pelitapakysymys hämmentää taas diletanttia. Miksihän yhtäkkiä eilen syksyltä tuttu pelitapa tuntui maallikon silmään toimivan erinomaisesti sen jälkeen, kun monen kuukauden ajan on tuntunut, että pelissä ei ole juuri mitään ajatusta ja johdonmukaisuutta? Onko
a) Tapparan (ja ehkä muidenkin kärkijoukkueiden) pelaamisessa jotain, mikä mahdollistaa meidän nopean pystysuunnan pelin paremmin, vai
b) pakistomme vihdoin sellaisella tasolla, että saadaan avaukset vauhdissa oleville pelaajille riiston jälkeen tarpeeksi nopeasti, vai
c) paikallispelissä sen verran lisälatausta, että paremman mentaalipuolen ansiosta keskittyminen ja sen myötä syöttötarkkuus oli riittävällä tasolla?

Joidenkin tappara-fanien mielestä tappara lähti liikaa pelaamaan Ilveksen aseilla - eli pystysuunnan vauhtikiekolla - jääden siinä selvästi kakkoseksi.

 

[Tarinankertoja]

Pelikirjassa pysytään tiukasti.

Tässä on kyse NHL:ssä tehokasta altavastaajan keskialueen trap pelaamisesta. Suomessa tätä on harrastettu paljonkin, mutta leveässä kaukalossa se ei voi olla noin passiivinen, koska silloin tultas laidasta ohi helposti. Duffa osaa tän pelin organisoinnin erinomaisesti, ja naapuriakin on tästä monasti syytetty.

Tapolan Tappara pyrkii avaamaan peliä puolinopeasti.

Termeillä niin merkitystä, mutta siis Tapolan Tappara pelaa hitaampia lähtöjä enemmän kuin muut kärkijoukkueet, eivätkä pelitilannetunnistuksessa käytä lähellekään sitä määrää nopeita kääntöjä, kuin esim J.Jalosen maajoukkue.

Kun sit pelataan pleijareita tiiviissä tahdissa, toi saattaa olla etu ja vahvuus, varsinkin kun sitä on koko kausi harjotettu.

Yksi nyanssiero Pennasen ja Mannerin välillä edellisissä finaaleissa ehkä oli se, että Manner alko himmaan pelitapaa ja Pennanen luotti koko runkosarjanajan pelattuun tapaan muuttamatta sitä

…toki niin pienten marginaalien pelissä on monta asiaa, mutta heikommalla materiaalilla operoinut Kerho pelas kuten koko kauden oli pelannu, kun Kärpät alko vähän luopuun omasta pelipaikattomuudestaan sarjan edetessä.

 

[Brooks]

Pelikirjassa pysytään tiukasti.

Tämä case on täydellinen poikkeus NHL:ssäkin. Guy Boucher lähti säveltämään ihan omiaan kehittämällään versiolla 1-3-1 -ohjauspelistä.

Trap on ollut Pohjois-Amerikassa kirosana siitä lähtien, kun Jacques Lemaire toi sen NHL:ään Devilsin valmentajana 1990-luvun puolivälissä. Kertoo jotakin sikäläisen valmennuksen tietotaidosta, että trapia pidettiin silloin jonakin vallan ihmellisenä, uutena ja sellaisena myös vaarallisena keksintönä, vaikka Tommy Sandlin oli kehitellyt sen Brynäsissä jo 1970-luvun lopulla ja Ruotsin maajoukkue oli käyttänyt sitä menestyksellisesti pitkään - onnistuen 1987 MM-kisoissa pysäyttämään sen avulla Punakoneenkin.

Boucher tunnettiin aikoinaan tavallista "analyyttisempana" valmentajana NHL-piireissä, mutta kuten tuo episodi Philadelphiassa osoitti, homma lähti aika pahasti lapasesta.

Nykyään Liigassa paineistetaan paljon aktiivisemmin ja ennen kaikkea organisoidummin kuin NHL:ssä, joten se asettaa pelin avaamiselle todella paljon haasteita.

 

[Jäähykuningas18]

Tämä case on täydellinen poikkeus NHL:ssäkin. Guy Boucher lähti säveltämään ihan omiaan kehittämällään versiolla 1-3-1 -ohjauspelistä.

Trap on ollut Pohjois-Amerikassa kirosana siitä lähtien, kun Jacques Lemaire toi sen NHL:ään Devilsin valmentajana 1990-luvun puolivälissä. Kertoo jotakin sikäläisen valmennuksen tietotaidosta, että trapia pidettiin silloin jonakin vallan ihmellisenä, uutena ja sellaisena myös vaarallisena keksintönä, vaikka Tommy Sandlin oli kehitellyt sen Brynäsissä jo 1970-luvun lopulla ja Ruotsin maajoukkue oli käyttänyt sitä menestyksellisesti pitkään - onnistuen 1987 MM-kisoissa pysäyttämään sen avulla Punakoneenkin.

Boucher tunnettiin aikoinaan tavallista "analyyttisempana" valmentajana NHL-piireissä, mutta kuten tuo episodi Philadelphiassa osoitti, homma lähti aika pahasti lapasesta.

Nykyään Liigassa paineistetaan paljon aktiivisemmin ja ennen kaikkea organisoidummin kuin NHL:ssä, joten se asettaa pelin avaamiselle todella paljon haasteita.
Ipakin aika pitkälle pelaa ihan keskialueen trappia kuten Liigassa moni muukin nykyään, ei ole enää pelkästään tapparan juttu.

 

[Tarinankertoja]

Pelistä, jossa Ilveksen tuli hallita kiekkoa oli just niin vaikea kun sen ennakkoon pysty ajatelleen. Pelitavalle epätyypillisesti pelattiin paljon viivelähtöjä ja paljon pitkiä hyökkäyksiä. Ei ihan sitä, millä tulosta on tehty. Maalit toki pääasiassa niistä nopeista käännöistä ja riistoista, mutta kiekonhallinnan menetys kostaantu todella moneen kertaan JYP maalina.

Vaikka kiekonhallinta oli meillä ja me pyöritettiin välillä pitkiä aikoja JYP päädyssä, ei maalintekotilanteita kauheasti rakennettu.. laukasupaikkoja kauempaa kyllä tuli, mutta aika vähän liikkuvaa maskia tai riparivalmiutta oli.



Hyvä kuitenkin huomata, että tollanenkin variaatio pelata on. Meidän ominta ja harjoitelluinta se ei selvästikään ole, koska ne maalit tuli pikemminkin niistä riistoista kuten ”altavastaaja” pelissäkin (siis vähemmän kiekossa kun vastustaja peleissä).



Puolustajien paletti on nyt hyvällä tasolla, kyllä sen eron nyt vaan huomaa, että siä Peltola ja Parikka on kentällä. Hasardien määrä ja miesten hukkaaminen omissa on vähentyny selvästi.. toki kahden ottelun otannalla… mutta kuitenkin

 

[Brooks]

En oikein ymmärrä, miten joukkue, jota on kuukausien ajan valmennettu pelaamaan pystysuunnan lätkää, osaisi tuosta vain pelata kiekkokontrollilätkää.

Ja kuten olen monta kertaa kirjoittanut, viivelähdöt tai nopeat käännöt eivät ole se ratkaiseva tekijä, joka erottaa pystysuunnan kiekon ja Meidän pelin toisistaan. Ja suurin osa maaleista tehdään syötönkatkoista oli pelitapa mikä tahansa, kuten Westerlundin (surullisen)kuuluisa pelianalyysi jo kauan sitten osoitti.

Ratkaisevin ero on se, että Meidän pelissä omalta ja keskialueelta hyökätessä kiekottomat pelaajat luovat ja määräävät syöttösuunnat ja pelaamisen rakenteen, ja näihin kiekollinen reagoi liikeillään ja syötöillään. Tässä pelitavassa pelinopeudet kasvavat ja pelataan, kuten tavataan sanoa, "mitä peli pyytää." Sen sijaan pystysuunnan kiekossa kiekollisen pelaajan liikkeet ja ratkaisut määräävät syöttösuunnat ja rakenteen eli kiekollinen vie ja tosiasiassa viisikon pelinopeus useissa pelitilanteissa laskee.

Tästä seuraa myös se, että pystysuunnan kiekossa ei voi olla sellaista rakennetta, jota voidaan harjoitella kerran toisensa jälkeen lukemattomilla toistoilla ja joka luo viisikoille turvaa myös silloin, kun peli ei oikein kulje tai kun ollaan vähän jaloissa.

Jos taas Meidän peliä yritetään pelata niin, että kiekollinen vie ja muut vikisevät, niin ei siitäkään taida olla tuloksena mitään hyvää.

 

[Tarinankertoja]

pystysuunnan kiekossa ei voi olla sellaista rakennetta, jota voidaan harjoitella kerran toisensa jälkeen lukemattomilla toistoilla ja joka luo viisikoille turvaa myös silloin, kun peli ei oikein kulje tai kun ollaan vähän jaloissa.

Tämähän tosiaan on sen meidänpelin vahvuus ja syy miksi sillä voi voittaa pelaajamateriaaliltaan parempia joukkueita. Ei tästä ole erimielisyyttä.

Pystysuunnankiekon "ideologinen" tausta onkin kanadasta ja siinä korostetaan yksilötaitoa ja yksilön kykyä tunnistaa pelitilanne. Se, ettei voida punakoneenomaisesti harjoitella kuvioita, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö valmennus voi kehittää yksilöitä tunnistamaan tilanteita ja reagoida niiden mukaan. Tämähän on ihan ytimessä myös jaloslaisessa meidänpelissä, yksilöiden opettamisessa ja kehittämisessä tunnistaa tilanteita.

Kanadalaiskoohotuksessa halutaan uskoa pelaajan omaan kykyyn toimia inmovatiivisesti tunnistetun tilanteen pohjalta (jos ajatellaan, että meidänpelissä valitaan joku "tuttu" opittu sapluuna).

No tästä (yksinkertastetusta) erosta juontuu se, että varsinkin hyökkäyspelaaminen on vastustajan vaikeampaa lukea ja ennakoida pystysuunnsnlätkässä, joka tavallaan pakottaa PAPP pelin improvisoimaan ja tekeen virheitä kun ei voikkaan valita harjoitelluista kuvioista.

Aikanaan punakoneen ja parhaiden kanadalaisten kohtaamisissa oli periaatteessa samasta asiasta kyse. Ja kyllä, kun pelaajat oli kaikkki hemmetin taitavia, systeemi voitti useammin. Mutta nykyäänkin se henkilökohtaiseen taitoon ja liikkeeseen nojaava malli voi voittaa. Myönnän että 2019MM oli osotus järjestelmän paremmuudesta, mutta juuri siksi sen murtamiseksi (kaikki pyrkii pelaan mm2019tyyppisesti nyt) on kehitettävä jotain muuta. Jos se paras materiaali pelaa 'järjestelmää' sää et voi voittaa sitä pelaamalla samaa huonommalla materiaalilla. Sen voi voittaa vain tekemällä erilailla ja odottamattomasti.

Siihen munmielestä Ilves pyrkii omassa pelitavallisessa valinnassan... hassua kyllä, nin myös Raipen TPS.

Mielenkiintoista nähä mihin tää tästä kehittyy.

 

[jalkakynä]

Täällä Jukka Jalosen Fan Clubin jäsen vuodesta 200X.

Ilves on selvästi reenannut viivelähtöjen paikkojen tunnistamista ja näissä yllätys yllätys Anssi Salmela hallitsee asian parhaiten. Ensimmäisessä erässä Ilvekseltä nähtiin jopa Pekka Virran Lukosta tuttua alaspäin tiputtamista. Muutosvalmentamisen tie on hankala ja vaatii valmennukselta paljon. Onneksi joukkueessa on paljon hyvän syöttötaidon omaavia pelaajia ja kaikilla puolustajilla on kyky antaa helppoja syöttöjä. Lepaus on koulutukseltaan lättysyöttösentteri, joten sieltä ne Kilun opit alkavat löytymään. Pelitavallisesti kaipaan Ilvekseltä vielä tiukempaa oman pään pelaamista. Vielä nöyremmin pelaajat maalivahdin eteen. Turha juosta perässä.

 

[Battery]

Pelitavallisesti kaipaan Ilvekseltä vielä tiukempaa oman pään pelaamista. Vielä nöyremmin pelaajat maalivahdin eteen. Turha juosta perässä.

Tiukempaa oman pään pelaamista? Minulle se tarkoittaa vähemmän maaleja omiin.

Miten kommentoit sitä, että vähiten maaleja omiin päästää joukkueet jotka puolustavat aggressiivisesti. Eli joukkueet tuplaavat ja triplaavat (Lukko, Kärpät ja Kalpa). Nämä joukkueet eivät ole ja valu nöyrästi maalivahdin eteen.

Ei ollut mikään hyökkäys vaan haluan herättää keskustelua.

 

[jalkakynä]

Tiukempaa oman pään pelaamista? Minulle se tarkoittaa vähemmän maaleja omiin.

Miten kommentoit sitä, että vähiten maaleja omiin päästää joukkueet jotka puolustavat aggressiivisesti. Eli joukkueet tuplaavat ja triplaavat (Lukko, Kärpät ja Kalpa). Nämä joukkueet eivät ole ja valu nöyrästi maalivahdin eteen.

Ei ollut mikään hyökkäys vaan haluan herättää keskustelua.

Totta Totta. Tarkoitin lähinnä, että mikäli kiekkoa ei saada nopeasti aktiivisella karvauksella riistettyä. Niin siinä tapauksessa nöyrästi vaan seisomaan maalivahdin eteen ja siivoamaan irtokiekkoja.

 

[Brooks]

Aktiivinen puolustaminen on ollut viime vuosien trendi. Ilveskin lähti Kiven aikana aluksi leikkiin mukaan, mutta se johti siihen, että Ilves oli vähän väliä paniikissa omalla alueella. Kiekko haluttiin riistää nopeasti ylimiehittämällä väärissä paikoissa ja väsyneinä. Se johti merkkausvirheisiin. Asiaa ei parantanut Kiven suurpiirteinen tyyli, joka luotti liikaa pelaajien omaan kykyyn oivaltaa asioita. Salo kehitti toisenlaisen oman alueen puolustuspelaamisen tavan, joka kulki valtavirtaa vastaan. Ilves ulosboksasi keskustaa voimakkaasti. Alakolmio pelasi miesvartiointia, ja vartioitavien pelaajien vaihdot ja ylimiehittäminen tapahtuivat ainoastaan ennalta sovituissa tilanteissa. Paineettoman puolen laituri laskeutui "palomieheksi." Miesvartioinnin ansiosta puolustajat olivat aina hyvissä asemissa ulosboksaamista varten. Vaikka peli pyörikin välillä pitkään Ilveksen päädyssä, vastustaja joutui laukomaan huonoista sektoreista. Lisäksi kiekon saadessaan Ilveksen viisikko oli hyvässä muodostelmassa ja pääsi sen vuoksi hyökkäämään nopeasti viisikkona.

Nythän Ilves pyrkii paineistamaan kovaa, ylimiehittämään ja riistämään kiekon mahdollisimman nopeasti, koska pystysuunnan kiekossa pitää päästä ylös tuoreilla jaloilla. Tämä on johtanut säntäilyyn, merkkausvirheisiin ja huolimattomiin jäähyihin.

Kärpät ja Lukko pyrkivät puolustamaan voimakkaasti eteenpäin, ja puolustamisen tärkein vaihe onkin jo hyökkäysalueen karvauspelissä. Molemmat pyrkivät paineistamaan voimakkaasti vielä silloinkin, kun vastapuolen pakit ovat jo saaneet pikkumustan haltuunsa. Laadukas ja jalkava hyökkäyskalusto mahdollistaa tämän. Tai oululaisten tapauksessa pitäisi kai sanoa, että mahdollisti, sillä tällä kaudellahan Kärppien flow-karvaus ei ole enää toiminut. Niinpä sydäntalvella Manner lähtikin laittamaan puolustuspeliä uusiin puihin, ja nykyään pikkupetojen oman alueen puolustuspeli on hyvin tiivistä. Ei tosin aina, kuten huomattiin perjantain kärkikamppailusta. HIFK ulosboksasi Kärpät tehokkaasti, ja oululaisille taasen tapahtui merkkausvirheitä, joista Stadin kingit rokottivat.

Luulenpa, että viimeistään pudotuspelisarjoissa Lukkokin joutuu muuttamaan pelitapaansa vähemmän riskaabeliksi.

 

[Alfred Lammas]

Toisaalta kaikki tietävät jo nykyään, että Ilves on jokseenkin voimaton agressiivisen ja hyvin kehitellyn karvauspelin kohteena. Mikä siihen sitten auttaisi. En tiedä, mutta Myrrän ja kumppanien pitäisi osata lääkitä edes jotenkin tuollainenkin paine. Nythän hyökkäystoimesta ei oikeastaan voida edes puhua. Ja siltikin kaksi pinnaa, joista nyt hetken voi varovaisesti iloita.

 

[Aho26]

Ilves on aina vaikeuksissa kovaa ja korkeelta karvaavien joukkueiden kanssa. Siihenhän ei auta muu kuin vastata samalla mitalla eli pitää vauhtia ja karvata itse samoin, muuten joudut koko pelin ajan alisteiseen asemaan, ja joudut rakentamaan peliä pelkästään viivelähdöillä ja siihen on helppo iskeä. Kookoo ja Kalpa ovat parhaita joukkueita pelaamaan juurikin näin. Myös alivoimalla eilen kk pelasi loistavasti - erittäin kova paine kiekolliseen ja syöttölinjat kiinni.