Minä ainakin yritän pitää mielessä sen, että tässä ollaan koko ajan matkalla kohti niitä tosipelejä. Edelleen minulle on jäänyt epäselväksi se, millainen olisi "oikea" tai "viihdyttävä" pelitapa, jota Ilveksen tulisi esittää, mutta jotenkin jaksan uskoa siihen, että peliä tullaan monipuolistamaan kauden edetessä. Jo nyt Ilveksen pelissä on nähtävissä eri rytmejä tilanteen vaatimuksen mukaan; esimerkkinä nyt vaikka 3-2 -johtomaali eilisessä Färjestad-ottelussa.
Se on ainakin selvä, että pelkällä paineistavalla vauhtikiekolla ei millään voida pelata 60 ottelun runkosarjaa ja sen päälle vielä fyysiseltä vaatimustasoltaan eri planeetalta olevia ja järjenvastaisen tiiviillä tahdilla pelattavia pudotuspelejä. Jospa siis onkin niin, että pitkän runkosarjan aikana hiotaan pelitapa sellaiseksi, jolla voidaan vetää myös pleijareissa. Nyt ollaan lähdetty sieltä peruspilareista (tiivis viisikko, ei alivoimaisena puskemista, tempo tarvittaessa alas), ja pelkästään näiden kanssa on näemmä tässä vaiheessa ihan riittävästi tekemistä. Kun sitten jossain vaiheessa päästään siihen tilanteeseen, että yksittäiset pelaajat tunnistavat tilanteet paremmin ja sitä kautta viisikot alkavat löytää yhteistä säveltä, voidaan alkaa hakemaan niitä peruspelistä poikkeavia ratkaisumalleja.
Tämä olisi jollain tavalla järkeenkäypää, koska jos viisikko on samalla aaltopituudella ja paketti kasassa, ollaan myös valmiimpia reagoimaan silloin, kuin yksittäisen pelaajan peruspelitavasta poikkeava ratkaisu ei tuotakaan toivottua tulosta, vaan aiheuttaa esimerkiksi nopean käännön omaan päähän. Alkukaudesta tällaiset tilanteet tuottivat toistuvasti ongelmia epätasapainossa olleille viisikoille, mutta olen ollut havainnoivinani tässä viime aikoina kehitystä parempaan suuntaan.
