Minulla on ollut Jatkoajassa biisiprojektina tehdä tekoälyllä yksi kappale jokaisesta liigajengissä, ja nyt oli vuorossa Ilves. Tämä kappale olikin itselleni vähän työläämpi rytistys. Tajusin taannoin, että on kulunut 40 vuotta siitä, kun alkoi se liigakausi, mistä Ilves pokkasi toistaiseksi viimeisen mestaruutensa. Tuolla on valtava joukko faneja, ketkä ovat syntyneet sen jälkeen, eivätkä ole koskaan todistaneet Ipan mestaruutta. Ja sitten on faneja, ketkä ovat olleet pieniä poikia tai tyttöjä tuolloin ja heillä on vain haalistuneet muistot.
Halusin tehdä kappaleen, joka on kunnianosoitus näille faneille, ketkä ovat läpi vuosikymmenten käyneet katsomassa pelejä. Ja sanoituksessa piti sitten olla mukana jotain, mitä he ovat näiden mestaruudettomien vuosien aikana nähneet ja kokeneet. Etukuvaan valikoitui Jatkoajassa aikanaan vaikuttanut Ilves-leirin asiakirjoittaja HN, joka on sittemmin poistunut palvelusta, mutta oli mielikuvissani juuri tuollainen pitkän linjan kannattaja. Siksi se oli hän, joka sai nimensä tuohon paidan selkään.
Musiikin tyylilajista vielä sen verran, että aluksi mietin jopa, että tekisin We Are The Kings -hengessä englanninkielisen biisin, mutta jostain syystä mieleeni tuli joitakin vuosia sitten edesmennyt Mika Sundqvist. Hän tuottajana teki kaikenlaista musiikkia, mutta hänellä oli oma henkilökohtainen mieltymyksensä kantrin suuntaan. Tekipä Mika aikanaan myös Ilves Ykköseksi -biisin. Mutta Mikaa kunnioittaen biisiin tuli kantrihenkistä kitaraa, vaikka mitään Sundqvist-rallia en tästä halunnutkaan.
Mutta enemmittä puheitta. Tässä on Erottiin 40 vuotta sitten.