Tuntuuhan se ulkomaisen jalkapalloseuran intohimoinen fanittaminen kieltämättä vähän hassulta tai ainakin vieraalta meikäläiselle, tällaiselle ihmiselle, joka ei siihen pysty lainkaan samastumaan. Sanoisin silti, että pahimpia eivät voi olla aikuiset jo elämää nähneet ihmiset, jotka löytävät elämäänsä ja arkeensa sisältöä kohdistamalla kiinnostuksensa seuraan x syystä x ja toteuttavat tätä omissa oloissaan ketään häiritsemättä.
Jos ihan pohjalle mennään, niin tiedän, että on jopa sellaisia kohta ukkoiässä olevia kannattajia, jotka julkisesti kirjoittelevat vääränlaista paitaa kantaviin ihmisiin kohdistuvia väkivaltafantasioitaan. Uskokaa tai älkää. Jossain Suomessa. Jostain jääkiekosta. Sellaiset ovat mielestäni pahimpia.
Tärkeitä pointteja. Tuntuu kummalliselta, että joskus jo se, että toinen kertoo julkisesti löytäneensä suosikkinsa myös eri lajien kansainvälisesti tunnetuimmista sarjoista, aiheuttaa joissain niin voimakkaita tunteita, että heitä koetaan tarpeelliseksi kutsua alatyylisillä ilmaisuilla ja nyt siis ilmeisesti myös boikotoida viihteellisessä podcastissa.
Sen toki vielä jotenkin ymmärtää, jos ulkomaisen seuran kannattaminen tuo mukanaan väheksyntää paikallista urheilua kohtaan, mutta nythän mistään sellaisesta ei ollut kysymys. Itsekin kannatan seuroja myös NHL:stä ja Englannin Valioliigasta, mutta ei niihin muodostunut suhde ole ikinä ollut pois Tampereen Ilvekseltä. Urheilun seuraaminen nyt vaan tuntuu mielekkäämmältä, kun mukana on johonkin seuraan liittyvä intressi. Muuten kv. sarjoihin käyttämäni aika kuluisi todennäköisesti täysin urheilun ulkopuolisten asioiden parissa.
Sitten toki näyttää löytyvän myös niitä ihmisiä, joille oma rakkaus on löytynyt esim. saksalaisesta kulttuurista, jolloin englantilaisuuden vihaaminen menee sujuvasti siinä sivussa. Jostain syystä mannereurooppalaisten seurojen kannattaminen menee ihmisillä tunteisiin kovin harvoin.
