Kysymysten "johdattelusta" sen verran, että siinä haastattelija haluaa syystä tai toisesta tuoda oman oletuksensa tai mielipiteensä esiin ENNEN kuin vastaaja pääsee oikeastaan sanomaan yhtään mitään.
- Eikö ole niin, että...
- Korjaa jos olen väärässä, mutta mun mielestä...
Ensimmäinen sisältää jo vahvan oletuksen, että asia on näin ja jättää vastaajalle melko ahtaan raon. On aika korkea kynnys lähteä tuohon haastamaan suoraan, että "No ei, vaan näin". Alemmassa esimerkissä kysyjä saa esittää vielä oman näkemyksensä, mutta jättää tilaa vastaajalle kertoa oman näkemyksensä asiaan vapaammin.
Sitten esimerkki Hintsasen kysymyksestä, joka melkein alkaa ilman oletusta, mutta ei sitten kuitenkaan:
- Onko Ilveksellä sun näkökulmasta tai siis ainakin näin maallikkona tuntuu, että meillä on parempi puolustus kuin kenties koskaan? Siinä on huippuyksilöitä kaikenlaisin ominaisuuksin, on fyysisyyttä, on pisteentekotaitoa, on luisteluvoimaa.
Koskelahan jättää sitten alkuperäiseen kysymykseen käytännössä vastaamatta, mutta tietysti erittäin hyvänä puhujana saa tuohon rakennettua mielenkiintoisen vastauksen.
Sitten "päläpäläpäläpälä, eiks se niin oo?"
Samilla on pakottava tarve oikeastaan kysyä kysymyksiä, jotka paitsi sisältävät vastauksen, mutta eivät lopulta oikeastaan kysy lopulta yhtään mitään. Makkosen kysymykset ovat enemmän perinteisiä kysymyksiä, jotka jättää vastauksen antamisen haastateltavalle.
Kyllä tässä Koskelan haastattelussa kuitenkin ihan puhtaita kysymyksiäkin tulee ja on tietysti hyvä, että haastateltavaa hieman haastetaankin. Raja on veteen piirretty viiva, että milloin menee yli.
Pääosin Hintsanen ja Makkonen suoriutuu ihan hyvin, mutta onhan tämä paikoin vähän puuduttavaa kuunneltavaa.
Sillä ei ole väliä onko se 2 vai 5 minuuttia, jos sisältö on mitä on.
