Suomen Ammattivalmentajat SAVAL ry:n puheenjohtajan Erkka Westerlundin mielestä valmentamisessa tulisi uskoa aina pitkäjänteiseen tekemiseen.
yle.fi
Westerlundkin arvostelee tapaa jolla tämä toteutettiin. Kyllä tämä Ilveksen toimintaa leimaa, ei voi mitään. Teknisesti asia on ok. sopimuksia saa tehdä ja purkaa, mutta kyllä se vaan on nykyajan yrityselämää ja työelämää on että muistetaan se inhimillinenkin puoli. Ei ole ihmiset vain nappuloita joita siirrellään paikasta ja tehtävästä toiseen.
Tuo että ei päästetä edes kiittämään ja hyvästelemään joukkuetta Westerlund kuvailee 80-lukulaiseksi. 80-luvun johtamistyyliin tällainen toiminta tietysti kuuluikin, koska silloin pomo oli ehdoton auktoriteetti jota ei kyseenalaistettu. Mutta ilmeisesti tästä on päästy urheilumaailmassa eroon, paitsi Ilveksessä.
"Vain tuloksella on väliä, vain mestaruudella on väliä" ei ole enää urheilua 2020-luvulla. Vielä 10-20 vuotta näin olikin eikä tällaista toimintaa olisi näinkään paljon kyseenalaistettu. Mutta nyt ollaan julkisuuteen nostettu keskustelua siitä että menestymisen tavoittelullakin on rajansa. Jopa kolmen kullan Mike Babcock sai potkut Torontosta toimintatapojensa vuoksi, Raimo Summasen lajitietämystä kukaan ei kiistä, mutta töitä mies ei saa enää yhdestäkään seurasta ja Simone Biles puhui masennuksestaan ja taitoluistelijoiden mielenterveys- ja syömishäiriöt on nostettu tikunnokkaan jne.
En minä yhtään ihmettele vaikka Suomi vaihtaisi maisemaa Myrrän perässä, näiden polut on kuitenkin olleet yhtenevät yli 10 vuotta, ja vielä tuollainen ettei päästetä edes hyvästelemään on niitä asioita jotka ihmisille jää mieleen. Ilveksellä ei ole velvollisuutta mitään toteuttaa, mutta pelaajilla ei ole velvollisuutta tuollaista toimintatapaa hyväksyä.