Näinhän se on ja mielestäni Ilves sai keskimäärin mitä nimivahvuudeltaan ansaitsi kyseisellä kaudella. Poislukien sitten valmennuksen ihmeteot tai mokailut joilla oltaisiin saatu joukkueen sijoitusta liikutettua suuntaan tai toiseen. Vaikea nähdä että tuollaista nippua ei olisi vaikka Tamminen saanut pelaamaan juuri tuolla tasolla, olettaen ettei joukkue olisi lopettanut myös Tammiselle pelaamista.
On melkein loukkaus kaikkia liigakoutseja kohtaan nostaa Tammisen nimi kategoriaan, johon vain muutama liigakoutsi on yltänyt. Tuodaan perspektiivi, mitä tarkoittaa 2,13 ka (3 pisteen aikakaudella)
- Sillä on useimmin voitettu runkosarja kuin jääty kakkoseksi
- Sillä olisi voitettu tämän kauden runkosarja, vaikka Lukko on ollut melko ylivoimainen
- Tuohon on 3 pisteen historiassa yltänyt vain Kärpät (useamman kerran) ja JYP (kerran)
- Jokerit, HIFK, Lukko ja Tappara eivät ole tuohon ikinä yltäneet kera huippukoutsien ja huippurostereiden
Viime kauden runkosarja päättyi Ilvekseltä hyvissä merkeissä (kolmen voiton putki) eli asetelmat peruunteneisiin pudotuspeleihin olisivat olleet suotuisat.
Itseäni ihmetyttää että jäikö tosiaan Ojanen ja Myrrä sohvan pohjalle ja sanoi että syökää jätkät 2 viikkoa poppareita kun olisi ollut mahdollisuus lähes optimaaliseen parin viikon treeniin ilman otteluiden tuomaa rasitetta? Meillä on ennen poffeja optimaalinen 2 viikon fyysinen valmistautuminen eikä olla käytetty sitä hyväksi? Tottakai kiekollinen peli voi joillakin pelaajilla hakea hetken ennenkuin asettuu taas uomiin, mutta eikai joukkue harjoittelematta ollut?
Ilveksen valmentajat tunnetaan fyysisen harjoittelun pieteetistä, joten todennäköisimmin siellä on tehty mitä tehtävissä on.
Tottakai se oli haastava. Mutta toisaalta kaikki tekijät oli tiedossa ennen kautta, mikään ei tullut yllätyksenä. Ei ollut mitään skenaario Ö:tä joka tuli yllättäen ja jota silmälläpitäen ei olisi ollut mahdollista valmistautua kauteen. Vai oliko?
Kauteen valmistautumisessa ei varmaan mitään erikoisuuksia ole ollutkaan. Mutta kokonaisuudessaan tämä on ollut erittäin isoja epävarmuuksia sisältävä kausi. Kuten mainitsin, niin viiden taloudellisesti vahvan (Lukon, Kärppien, HIFK:n, Tapparan ja TPS:n) kassat kestivät sen skenaarion, että kausi voi tuottaa ison tappion.
Koronan vaikutus seuroihin ei ole mennyt tasan, eikä näin voi olettaakaan. Liigalta mielestäni tökeröä
oli HIFK:n luovutusvoiton laskeminen mukaan sarjataulukkoon. Tuon kolmen pinnan ansiosta Kärpät nousi sekä KooKoon että Ilveksen ohi. Numerollisesti tämä oli (kolmen pisteen aikakaudella) Ilveksen toiseksi paras runkosarja. Pistekeskiarvoltaan 1,66:lla ollaan yleisimmin viides. Nyt koronan vuoksi ottelumäärät vaihtelivat ja sarja ei ollut tasapuolinen. Päädyttiin tilastollisesti erikoisesti lopputulemaan, missä neljännen ja yhdeksännen välille muodostui 0,023 pinnaa per peli erotus. 60 matsin sarjassa se tarkoittaisi 1,4 pistettä.
Se, olisiko Ilves sitten sijoittunut runkosarjassa sijalle 4 tai 9 ei kuitenkaan poista sitä, että mestariksi tullakseen tulee kaataa kaikki. Täytyy toivoa, että koronan vaikutukset jäävät tähän ja mestaruus ratkeaa
Sentterikuviot varmasti toi isompaa haastetta ja osittain tämän hyväksyn. Toisaalta Myrrä ammattivalmentajana varmasti tiesi mitä sai ja oli saamassa, eihän pelitapaa ja kauteen valmistautumista voi rakentaa ilman sellaisten asioiden huomioimista.
Käsittääksen Marko Ojanen vastaa pääosin pelitavasta. On toki mahdollista, että olen väärässä. Joka tapauksessa Myrrä on vastuussa kokonaisuudesta. Mitä tulee senttereihin, niin eroa Lukkoon kuvaa se, että Julius Mattila olisi Ilveksessä nyt ykkössentterinä.