Ihmettelin Joken valintaa Ilveksen päävalmentajaksi silloin, kun se julkaistiin. Tiesin toki että Jokke on kyvykäs ja erityten fysiikka-asioissa osaava mies, mutta luonne herätti epäilyksiä silloin ja herättää yhä. Voiko menestyvän liigaseuran päävalmentaja olla henkilö, jolla on noin pieni ego?
Jokke on mitä mainioin esimerkki pelaajille siitä, mitä huipulla pelaamiseen vaaditaan. Hän on varmasti mitä mainioin treenauttaja, eikä demoralisoi joukkuetta omilla elämäntapavalinnoillaan. Mutta entä johtajuus? Esiintyminen julkisuudessa on lähes poikkeuksetta äärimmäisen nöyrää ja hillittyä, eikä tunteita näy juuri vaihtoaitiossakaan. Missä intohimo silloin kun sitä tarvitaan?
Olen edelleen sitä mieltä, että kaiken tuomariston tai vastustajan taholta tulleen kaltoinkohtelun nieleminen on ollut Jokelta väärä valinta. Nämä olisivat olleet niitä paikkoja, jossa olisi pitänyt nousta esiin ja puolustaa omia. Ei viedä sitä äärimmäisyyksiin ja olla Rautak*rv*n kaltainen inisijä, mutta osoittaa vähän luonnetta silloin kun sitä tarvitaan. Jonkinlaista "häntä koipien välissä"-mentaliteettia on joukkueessa mielestäni tänä keväänä esiintynyt, ja osa siitä voi olla seurausta Joken valinnoista.
On selvää, että valmennustiimiin tarvitaan muutoksia ensi kaudeksi. Toisaalta toivon sitä, että Jokke ei saa monoa, koska on työteliäs ja vastuuntuntoinen kaveri. Mutta voiko roolia jotenkin muuttaa ilman, että uskottavuus menee? Kaveriksi pitäisi saada joku sopivan luja tyyppi, joka vetäisi Jokkeakin vähän mukanaan silloin, kun sitä tarvitaan. Mutta riittääkö pelkän Ojasen vaihto?
