On se varmaan ihan sinänsä mukavaa että Jokke on valmentaja joka ei pelin jälkeen huuda ja räyhää tai heittele juomapulloja seinälle, mutta onko se muka joku kilpailuetu että Ilveksessä ei tarvitse pelaajan mennä epämukavuusalueelleen? Ei se voi olla tärkein kriteeri arvioida valmentajan toimintaa että onhan se varmasti sellainen ettei pelaajalle tule paha mieli tai se koe kritiikkiä kohtuuttomana.
Jos tässä odotetaan että joukkue pääsee siihen Flow-tilaan jossa sitten alkaa pelikin kulkea, pitää myös tehdä sellaisia ratkaisuita jotka sitä pelitunteen saavuttamista ruokkivat. Valitettavasti vaan pelkkä paikallaan seisominen nyt harvoin ruokkii kenenkään pelitunnetta tai saa pistämään kaikki tahtonsa peliin. Puhumattakaan siitä, että onko se pelitapa sellainen että se tosiaan ruokkii sitä pelitunnetta. Ja ylipäätään pelitavan nojaaminen pelkkään pelitunteeseen on melkoista arpapeliä, kyllähän se joskus voi viedä ihan päätyyn asti kuten Ässät 2013, mutta runkosarjaa varten pitäisi rakentaa pelitapa niin, että se kantaa myös silloin kun tulee ne SaiPa-pelit tiistaina, väsyttää ja tekisi mieli olla vain olla sohvalla katsomassa telkkaria. Sitä varten Dufvan kaltaiset valmentajat rakentaa pelitapoja, joilla "siedetään" sitä tylsyyttä, väsymystä ja turhautumista kun kiekko nyt ei aina ole niin mukavaa. Onko Jokesta tähän? Ei kyllä siltä näytä.
Koskelan Vilho aikanaan opasti vartioon lähtevää Hauhiaa että "etutikki, se on jo puoli voittoa". Tätä mukaillen, ensimmäisen erän vieminen on jo puolet voitosta. Valitettavasti tänään(kin) Ilves tuli ensimmäiseen erään vain katselemaan ja ihmettelemään että mitähän sitä tänään on tulossa. Kun kerta toisensa jälkeen tullaan peliin passiivisena ja odotellen että minkälaiseksi se peli tänään tulee, ollaan jo automaattisesti luovutettu voiton puolikas toiselle. Ja siitä kantaa valmentaja kyllä osansa. Yksi kerta voi mennä joskus ohipelin piikkiin, peli toisensa jälkeen ei.
