Tällaisina hetkinä, kun huomaa oman seuran foorumin täyttyvän puolusteluista, miksi toisen ihmisen huorittelu olisi hyväksyttävää, usko ihmisyyteen kokee kovan kolauksen, kun itselle hyvän maun rajat ovat melko itsestäänselviä. Toki nämäkin tapahtumat osaltaan ilmentävät yhteiskunnan yleistä kehityssuuntaa, jossa ihmiset yhä useammin määrittelevät itsensä sen kautta, mitä vastustavat, eivätkä sen mukaan, minkä puolesta haluavat yhteiskunnassa toimia.
On hienoa, että seuran ympärillä on siihen intohimoisesti suhtautuvia ihmisiä. Itsellenikin Ilveksen parissa koetut tunteet ovat olleet lähes vertaansa vailla. On kuitenkin asioita, joiden pitäisi olla seuraakin tärkeämpiä ja joiden ei soisi unohtuvan suurimpienkaan tunnekuohujen keskellä. Yksi niistä on toisten ihmisarvon kunnioittaminen. Voimme ilmaista paheksuntaa toisten tekemiä valintoja kohtaan, mutta hävyttömyyksien puolelle mentäessä jotain on pahasti pielessä.
Kyse on urheilusta, johon kuuluu olennaisena osana myös urheiluhenki. Kaukalossakin kamppaillaan voitosta lähes hinnalla millä hyvänsä, mutta taistelun tauottua elämä jatkuu kunnioittaen peliä, lopputulosta ja vastustajaa. Tämän ei soisi unohtuvan myöskään katsomon puolella. "On ne ihmisiä tapparalaisetkin", todettiin jo vuonna 2004 tehdyssä Raipe-kirjassakin. Emmehän voi edes 100 % varmuudella tietää, mitä pelaajan sopimusneuvotteluissa eri seurojen kanssa on tapahtunut.
Itse poistuin katsomosta joukkueiden ollessa vielä jäällä, joten en tiedä, kuinka suuren joukon älynväläyksestä puhutaan. V-sanojen rytmittämät huudot pelin aikana kyllä kuulin. On kuitenkin selvää, että vaikka kyse olisi selvästä vähemmistöstä, tällaiset edesottamukset pannaan merkille ja niistä puhutaan. Näin ollen jokaisen olisi hyvä omalta osaltaan miettiä, millaisena esimerkkinä Ilves-perheen jäsenestä haluaa toimia. Suhtautumisesta omaan seuraansa ei tarvitse tinkiä, vaikka itseään ilmaisisikin sivistyneesti ja tavalla, josta koko yhteisö voi olla ylpeä.