Kausiketju 2019-2020 - Tavoitteena TOP5

Ilveksenmiäs

Tähtipelaaja
Viestejä
14 705
Itseäni ihmetyttää...
Miten voi pitkän harkkajakson jälkeen peli olla näin sekaisin ?
Tämä on se sama laji edelleen ja harkkapeleissä tekeminen ihan toisen näköistä. Ja nytkö on aika laittaa peli kuntoon.. saadaan melkoinen takamatka...
 

Keltavihreä

Luottopelaaja
Viestejä
5 058
Itseäni ihmetyttää...
Miten voi pitkän harkkajakson jälkeen peli olla näin sekaisin ?
Tämä on se sama laji edelleen ja harkkapeleissä tekeminen ihan toisen näköistä. Ja nytkö on aika laittaa peli kuntoon.. saadaan melkoinen takamatka...
Omasta mielestä Tampere cupin jälkeen ihan paskaa peliä. Oli paskaa voittopeleissäkin Tampere cupin jälkeen.
 

Hepulina16

Luottopelaaja
Viestejä
1 325
Omasta mielestä Tampere cupin jälkeen ihan paskaa peliä. Oli paskaa voittopeleissäkin Tampere cupin jälkeen.
Kävin katsomassa HPK-pelin ennen kauden alkua ja kyllä siinä vaan riitti jaloilla vauhtia, joka on nyt kadonnut täysin. Ei liiku luistin tällä hetkellä niin kepeästi mitä se voisi olla. Onko tässä oikesasti kyse reeni jumista, niinkuin moni on epäillyt, vai onko kesä oikeasti löysäilty?
 

Ilveksenmiäs

Tähtipelaaja
Viestejä
14 705
Olen luottavainen sen suhteen, että Jalo toimistolla pyörittää kynää. Sitten kutsuu Koskelan toimistoon ja kysyy " entä jos Ruotsalainen ei pikaisesti palaa ? ". Nyt ollaan varmasti hereillä myös ja varsinkin toimistolla.
 

LuikuriTattinen

Luottopelaaja
Viestejä
3 602
HPK peli oli kyllä surkea Ilveksen puolelta, vaikka voittikin. HPK oli tuossa pelissä nopea ja Ilves juoksi kiekon perässä nopeaa HPK viisikkoa vastaan.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Mutta jäsen Brooks "fanittaa" jollain tavalla Rautakorpea mun mielestä. Selkäydinjääkiekko ei saa mennä yli mun mielestä. Luovuus ja omilla vahvuuksilla pelaaminen pitää mun mielestä edelleen sallia sillloin kun kiekko on omilla. Pitää vain tunnistaa tilanteet, milloin voi ja milloin ei voi "pelata vahvuuksillaan". Tietyissä tilanteissa pitää tulla selkäytimestä nöyryys. Myös kiekollisena pitää olla nöyrä ja ymmärtää milloin ei ole hyvä hetki yrittää jotain kuukauden maalia. Suoraviivaisuutta enemmän kiitos.

Tässä on nyt jokin väärinkäsitys. Parikin.

Minun mielestäni Rautakorpi kuuluu jääkiekkoilun tuhohyönteisiin, siinä missä Westerlundkin. Molemmat ovat saaneet aikaan paljon enemmän pahaa kuin hyvää. Jälkimmäinen tosin on sittemmin tullut synnintuntoon, mutta Rautakorpi jatkaa vanhalla tyylillään, vaikka pari vuotta sitten julkisen paineen edessä lupasikin uudistua.

Tänä päivänä prosenttikiekon pelaaminen on ymmärrrettävää silloin, jos joukkue on hitaanpuoleinen tai sen puolustajien kiekolliset taidot eivät ole riittävän hyvät, mutta Tapparalla ei ole kumpaakaan ongelmaa.

"Selkäydinjääkiekolla" taas tarkoitetaan Suomessa pohjoisamerikkalaista pysysuunnan lätkää. Viime vuosina, etenkin syksyn 2016 World Cupin jälkeen aina viime kevääseen asti, meillä on vaadittu kiekkopiireissä ja etenkin mediassa luopumista Meidän pelistä, koska se on liian valmentaja- ja pelikirjakeskeinen, ja siirtymistä Ruotsin tapaan pystysuunnan kiekkoon, jossa pelaajat saavat "omilla vahvuuksilla" ja "vaistoillaan" pelata "selkäydinjääkiekkoa" eli toisin sanoen koohottaa kaukalossa mahanalus jalkoja täynnä. Meillähän pystysuunnan kiekkoa on viime vuosina pidetty jääkiekon ultimaattina tyylinä, vaikka tosiasiassa se on pohjoisamerikkalaisten hokijäärien pystymetsässä kasvanut hyvin yksinkertainen ja vanhakantainen pelitapa. Ehkä kaikkein kuvaavinta pystysuunnan kiekon alkeellisuudesta on se, että kun keskialue alkaa olla tukossa, olemme nähneet niin NHL:ssä kuin MM-kisoissakin pelaajien yrittävän ylittää puolustavan viisikon kohokiekoilla, joita heitellään hyökkäyssiniselle. Ihan kuin rapakon takana ei olisi ikinä kuultu sellaisista pallopelien perusasioista kuin tilan tunnistamisesta ja luomisesta. Niin kuin todennäköisesti ei olekaan.

Meillä Suomessa ollaan parasaikaa vähän hämmennyksen vallassa, kun MM-kisoista tuli kultaa Meidän pelin arkiversiolla, maailman tämän hetken parhaat kiekkokoutsit Manner ja Pennanen ovat jalostaneet Meidän pelin uudelle tasolle ja samaan aikaan pystysuunnan kiekon heikkoudet ovat tulleet esiin niin MM-kisoissa, Ruotsissa kuin Kuopiossakin. Samaan aikaan on alettu pelätä näiden "omilla vahvuuksillaan" ja "vaistoillaan" pelaavien nuorten suomalaislahjakkuuksien uhkaavan suomalaisten yhteistyön jääkiekon perinnettä.

Kirjoittaessani siitä, että pelaajien pitää tehdä ratkaisuja "selkäytimestä", tarkoitan ihan päinvastaista asiaa kuin pohjoisamerikkalaista luomukiekkoa. Minähän olen ennakoinut, että seuraavan suuren vallankumouksen jääkiekkoilussa synnyttää se, joka siirtä El juego de posicionin eli position playn viheriöltä jäälle. Manner ja Pennanen ovat jo flirttailleet jalkapallon suuntaan - tilan tunnistaminen ja luominen, repivä hyökkääjä, kolmiot -, mutta sehän on vasta alkua. Jääkiekkoilun on usein sanottu olevan "yksinkertaisten miesten yksinkertaista peliä", ja Pennastakin arvosteltiin vielä viime talvena siitä, että hän yritti syöttää pelaajilleen liian paljon tietoa, jota nämä eivät ehtineet omaksua. Kuitenkin samaan aikaan jalkapallossa, joka on paljon vaikeampi peli ja jossa kentällä on samaan aikaan 22 pelaajaa, voidaan paljon heterogeenisemmillä taustoilla varustetuille pelaajille opettaa 32 erilaista mallia vastustajan korkean prässin murtamiseen.

Manner ja Pennanen eroavat kaikkein selvimmin siinä, että ensin mainittu antaa hyökkäysalueella pelaajilleen vapauksia, kun taas HPK:n peli on melko tarkkaan ohjelmoitua myös hyökkäyspelin osalta. Tämä näkyi hyvin finaaleissa, kun Kärppien pelaajat joutuivat usein turvautumaan tilannekohtaiseen ratkaisuun, kun taas hämeenlinnalaisille oli koko ajan kristallinkirkkaana mielessä, missä milloinkin piti olla ja mitä tehdä. Tämä näkyi väistämättä viisikkojen pelinopeudessa, kun HPK kierrätti kiekkoa valmiin suunnitelman mukaan ja vastapuoli Leskisen johdolla turvautui pitkiin kuljetuksiin.

Oleellista on siis se, että pelaajilla pitää olla riittävästi valmiiksi ja perusteellisesti opetettuja ratkaisumalleja siinä määrin, ettei mikään tilanne kaukalossa voi tulla heille yllätyksenä. Pelissä pitää olla kunnon raamit ja riittävästi toisteisuutta. Vasta silloin pelaajat ovat todella vapaita pelaamaan luovaa kiekkoa.
 

Ilveksenmiäs

Tähtipelaaja
Viestejä
14 705
Meidän peli on menneisyyttä. Edellinen Maailmanmestaruuskin tuli hypridi pelillä, jossa reagoidaan tilanteen mukaan.
 

Keltavihreä

Luottopelaaja
Viestejä
5 058
Tässä on nyt jokin väärinkäsitys. Parikin.

Minun mielestäni Rautakorpi kuuluu jääkiekkoilun tuhohyönteisiin, siinä missä Westerlundkin. Molemmat ovat saaneet aikaan paljon enemmän pahaa kuin hyvää. Jälkimmäinen tosin on sittemmin tullut synnintuntoon, mutta Rautakorpi jatkaa vanhalla tyylillään, vaikka pari vuotta sitten julkisen paineen edessä lupasikin uudistua.

Tänä päivänä prosenttikiekon pelaaminen on ymmärrrettävää silloin, jos joukkue on hitaanpuoleinen tai sen puolustajien kiekolliset taidot eivät ole riittävän hyvät, mutta Tapparalla ei ole kumpaakaan ongelmaa.

"Selkäydinjääkiekolla" taas tarkoitetaan Suomessa pohjoisamerikkalaista pysysuunnan lätkää. Viime vuosina, etenkin syksyn 2016 World Cupin jälkeen aina viime kevääseen asti, meillä on vaadittu kiekkopiireissä ja etenkin mediassa luopumista Meidän pelistä, koska se on liian valmentaja- ja pelikirjakeskeinen, ja siirtymistä Ruotsin tapaan pystysuunnan kiekkoon, jossa pelaajat saavat "omilla vahvuuksilla" ja "vaistoillaan" pelata "selkäydinjääkiekkoa" eli toisin sanoen koohottaa kaukalossa mahanalus jalkoja täynnä. Meillähän pystysuunnan kiekkoa on viime vuosina pidetty jääkiekon ultimaattina tyylinä, vaikka tosiasiassa se on pohjoisamerikkalaisten hokijäärien pystymetsässä kasvanut hyvin yksinkertainen ja vanhakantainen pelitapa. Ehkä kaikkein kuvaavinta pystysuunnan kiekon alkeellisuudesta on se, että kun keskialue alkaa olla tukossa, olemme nähneet niin NHL:ssä kuin MM-kisoissakin pelaajien yrittävän ylittää puolustavan viisikon kohokiekoilla, joita heitellään hyökkäyssiniselle. Ihan kuin rapakon takana ei olisi ikinä kuultu sellaisista pallopelien perusasioista kuin tilan tunnistamisesta ja luomisesta. Niin kuin todennäköisesti ei olekaan.

Meillä Suomessa ollaan parasaikaa vähän hämmennyksen vallassa, kun MM-kisoista tuli kultaa Meidän pelin arkiversiolla, maailman tämän hetken parhaat kiekkokoutsit Manner ja Pennanen ovat jalostaneet Meidän pelin uudelle tasolle ja samaan aikaan pystysuunnan kiekon heikkoudet ovat tulleet esiin niin MM-kisoissa, Ruotsissa kuin Kuopiossakin. Samaan aikaan on alettu pelätä näiden "omilla vahvuuksillaan" ja "vaistoillaan" pelaavien nuorten suomalaislahjakkuuksien uhkaavan suomalaisten yhteistyön jääkiekon perinnettä.

Kirjoittaessani siitä, että pelaajien pitää tehdä ratkaisuja "selkäytimestä", tarkoitan ihan päinvastaista asiaa kuin pohjoisamerikkalaista luomukiekkoa. Minähän olen ennakoinut, että seuraavan suuren vallankumouksen jääkiekkoilussa synnyttää se, joka siirtä El juego de posicionin eli position playn viheriöltä jäälle. Manner ja Pennanen ovat jo flirttailleet jalkapallon suuntaan - tilan tunnistaminen ja luominen, repivä hyökkääjä, kolmiot -, mutta sehän on vasta alkua. Jääkiekkoilun on usein sanottu olevan "yksinkertaisten miesten yksinkertaista peliä", ja Pennastakin arvosteltiin vielä viime talvena siitä, että hän yritti syöttää pelaajilleen liian paljon tietoa, jota nämä eivät ehtineet omaksua. Kuitenkin samaan aikaan jalkapallossa, joka on paljon vaikeampi peli ja jossa kentällä on samaan aikaan 22 pelaajaa, voidaan paljon heterogeenisemmillä taustoilla varustetuille pelaajille opettaa 32 erilaista mallia vastustajan korkean prässin murtamiseen.

Manner ja Pennanen eroavat kaikkein selvimmin siinä, että ensin mainittu antaa hyökkäysalueella pelaajilleen vapauksia, kun taas HPK:n peli on melko tarkkaan ohjelmoitua myös hyökkäyspelin osalta. Tämä näkyi hyvin finaaleissa, kun Kärppien pelaajat joutuivat usein turvautumaan tilannekohtaiseen ratkaisuun, kun taas hämeenlinnalaisille oli koko ajan kristallinkirkkaana mielessä, missä milloinkin piti olla ja mitä tehdä. Tämä näkyi väistämättä viisikkojen pelinopeudessa, kun HPK kierrätti kiekkoa valmiin suunnitelman mukaan ja vastapuoli Leskisen johdolla turvautui pitkiin kuljetuksiin.

Oleellista on siis se, että pelaajilla pitää olla riittävästi valmiiksi ja perusteellisesti opetettuja ratkaisumalleja siinä määrin, ettei mikään tilanne kaukalossa voi tulla heille yllätyksenä. Pelissä pitää olla kunnon raamit ja riittävästi toisteisuutta. Vasta silloin pelaajat ovat todella vapaita pelaamaan luovaa kiekkoa.
Kiitoksia väärinymmärryksen korjaamisesta ja hienosta taktisesta analyysista. Itse ostan täysin Brooksin ajattelutavan jääkiekon taktisesta puolesta, mutta sillä erotuksella etten ole samaa mieltä siitä et pelaaminen omilla vahvuuksillaan aiheuttaa vain kaaosta ja epävarmuutta siitä mitä pitää tehdä. Jotenkin näin olen ymmärtänyt aiemmista kirjoituksistasi.

En ole nyt ihan varma käsitänkö edelleen jotain väärin. Kumminkin itse haluan että kiekollisena pitää saada tiettyjä vapauksia, mutta kiekottomana kannatan äärimmäisen nöyrää ja toisteista ja sitä kautta selkäytimestä tulevaa toimintaa puolustustyöskentelyssä.

Tietty hyökkäyspelissäkin tietty toisteisuus hyödyttää omastakin mielestä, mutta hyökkäyspeli tarvitsee mielestäni myös vapaita käsiä, luovuutta ja rohkeutta yrittää kikkailuakin.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Suomen joukkueen peli viime kevään MM-kisoissa oli niin Jukka Jalosta kuin olla ja voi. Siksi olenkin kutsunut sitä Meidän pelin arkiversioksi, sillä Jalonen ei vaivautunut tai suostunut ottamaan joukkueen peliin mausteita sen enempää Mannerilta kuin Pennaseltakaan, vaikka nämä kuuluivat valmennusryhmään.

Meidän peliinhän on aina kuulunut tilanteen mukainen reagointi, vaikka kovinta ydintä ovatkin rytmittäminen, kenttätasapaino, lyhytsyöttöpeli ja keskustan kautta pelaaminen sekä Jalosella myös riskien minimointi.

Meidän peli on kaikkea muuta kuin menneisyyttä, MM-kulta ja Jalosen nouseminen kansakunnan kaapin päälle pitävät siitä huolen. Meidän pelin variaatioitahan on jo monia ja monenlaisia.
 

Battery

Luottopelaaja
Viestejä
7 956
Meidän peli on menneisyyttä. Edellinen Maailmanmestaruuskin tuli hypridi pelillä, jossa reagoidaan tilanteen mukaan.

Meidän peli juuri on mitä parhaimmassa määrin reagointia tilanteen mukaan. Hyökkäämään lähdetään tilanteen mukaan nopeasti, puolinopeasti tai viivelähdöllä. Vastaavasti puolustetaan tilanteen mukaan paineistamalla tai vetäytymään träppiä.
 

jurgen

Tähtipelaaja
Viestejä
14 600
Vaihtaisin koska vaan Kiven Pennaseen tai Manneriin. Ihan kuin Kivi olisi tosiaankin jäänyt kivikaudelle. Tai ainakin siltä se näyttää. Joka vuosi samat ongelmat, joka vuosi kädet levällään...
 

Tarinankertoja

Luottopelaaja
Viestejä
3 446
Meidän peli on menneisyyttä. Edellinen Maailmanmestaruuskin tuli hypridi pelillä, jossa reagoidaan tilanteen mukaan.

Eli nimenomaan MeidänPelillä.


J.Jalonen on edelleen kehittänyt tilanteen tunnistamisen opettamista. Mutta nimenomaan pohjalla monirytminen hyökkääminen, jakuva liike ja kiekkohallinta. Viime MM oli Meidän Pelin "uusi tuleminen" ja riemuvoitto ... Yhteistyön Jääkiekko (johon on perustunut myös junnu MM menestykset), Joukkue isolla J:llä. Ei yksilöajatusta, aina Joukkueen etu ensin. Viive, puolinopea ja nopea ylöspäin, aina liikkeessä valmiina liikkumaan alaspäin yhtenäisenä tiivinä viisikkona.

Kuten Ville Nieminen radiossa totesi tässä syksyllä, se oli suomalaisen kiekkoilun suurin Voitto ja saavutus. Osoitus että joukkue on aina enemmän kuin osiensa summa.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Nykykiekossa peli harvoin, jos koskaan, on yhdestä pelaajasta kiinni eikä kukaan saa yksinään ihmeitä aikaan, mutta vielä tällä hetkellä odotan, että Dostal saattaa saada aikaan jotakin saman kaltaista kuin Mikko Eloranta, Petr Tenkrat tai David Nemirovsky aikoinaan.
 

Tarinankertoja

Luottopelaaja
Viestejä
3 446
Vai että Meidän Peliä. Sitä mitä Pennanen peluutti viime kaudella sijalle 1 ja edellisellä kaudella sijalle 12.

Pennanen ja Manner on pelipaikattoman pelitavan valmentajia. Sopivat ihan hienosti Jalosen MeidänPelin maajoukueen apuvalkuiksi, koska käsitys pelistä ja sen jatkuvasta virtauksesta on samansuuntanen. Mutta siinä missä Jalonen luottaa aika perinteiseen viisikkoroolitukseen, on Pennasen ja Mannerin joukkueissa pelipaikkavaihdot hyvin yleisiä viisikon sisällä. Vaativa pelitapa, jonka soveltuvuutta turnauspelaamisessa, kuten MM kisat, ei ole testattu.

..mutta kyllä toi Pennasen/Mannerin tie on se modrrnein ja uusin tie...
 

Torski

Tähtipelaaja
Viestejä
11 873
Vai että Meidän Peliä. Sitä mitä Pennanen peluutti viime kaudella sijalle 1 ja edellisellä kaudella sijalle 12.
Pennasen kausi jolloin olivat sijalla 12, meni penkin alle paskan kesän vuoksi jolloin oli vastuuta kesäharjoitteluohjelmasta muu kuin Pennanen. Pennanen otti vastuun itselle mestaruutta edeltävänä kesänä ja tiedämmekin tuloksen
 

PaatunutKimurantti

Rivipelaaja
Viestejä
55
Tässä on nyt jokin väärinkäsitys. Parikin.

Minun mielestäni Rautakorpi kuuluu jääkiekkoilun tuhohyönteisiin, siinä missä Westerlundkin. Molemmat ovat saaneet aikaan paljon enemmän pahaa kuin hyvää. Jälkimmäinen tosin on sittemmin tullut synnintuntoon, mutta Rautakorpi jatkaa vanhalla tyylillään, vaikka pari vuotta sitten julkisen paineen edessä lupasikin uudistua.

Tänä päivänä prosenttikiekon pelaaminen on ymmärrrettävää silloin, jos joukkue on hitaanpuoleinen tai sen puolustajien kiekolliset taidot eivät ole riittävän hyvät, mutta Tapparalla ei ole kumpaakaan ongelmaa.

"Selkäydinjääkiekolla" taas tarkoitetaan Suomessa pohjoisamerikkalaista pysysuunnan lätkää. Viime vuosina, etenkin syksyn 2016 World Cupin jälkeen aina viime kevääseen asti, meillä on vaadittu kiekkopiireissä ja etenkin mediassa luopumista Meidän pelistä, koska se on liian valmentaja- ja pelikirjakeskeinen, ja siirtymistä Ruotsin tapaan pystysuunnan kiekkoon, jossa pelaajat saavat "omilla vahvuuksilla" ja "vaistoillaan" pelata "selkäydinjääkiekkoa" eli toisin sanoen koohottaa kaukalossa mahanalus jalkoja täynnä. Meillähän pystysuunnan kiekkoa on viime vuosina pidetty jääkiekon ultimaattina tyylinä, vaikka tosiasiassa se on pohjoisamerikkalaisten hokijäärien pystymetsässä kasvanut hyvin yksinkertainen ja vanhakantainen pelitapa. Ehkä kaikkein kuvaavinta pystysuunnan kiekon alkeellisuudesta on se, että kun keskialue alkaa olla tukossa, olemme nähneet niin NHL:ssä kuin MM-kisoissakin pelaajien yrittävän ylittää puolustavan viisikon kohokiekoilla, joita heitellään hyökkäyssiniselle. Ihan kuin rapakon takana ei olisi ikinä kuultu sellaisista pallopelien perusasioista kuin tilan tunnistamisesta ja luomisesta. Niin kuin todennäköisesti ei olekaan.

Meillä Suomessa ollaan parasaikaa vähän hämmennyksen vallassa, kun MM-kisoista tuli kultaa Meidän pelin arkiversiolla, maailman tämän hetken parhaat kiekkokoutsit Manner ja Pennanen ovat jalostaneet Meidän pelin uudelle tasolle ja samaan aikaan pystysuunnan kiekon heikkoudet ovat tulleet esiin niin MM-kisoissa, Ruotsissa kuin Kuopiossakin. Samaan aikaan on alettu pelätä näiden "omilla vahvuuksillaan" ja "vaistoillaan" pelaavien nuorten suomalaislahjakkuuksien uhkaavan suomalaisten yhteistyön jääkiekon perinnettä.

Kirjoittaessani siitä, että pelaajien pitää tehdä ratkaisuja "selkäytimestä", tarkoitan ihan päinvastaista asiaa kuin pohjoisamerikkalaista luomukiekkoa. Minähän olen ennakoinut, että seuraavan suuren vallankumouksen jääkiekkoilussa synnyttää se, joka siirtä El juego de posicionin eli position playn viheriöltä jäälle. Manner ja Pennanen ovat jo flirttailleet jalkapallon suuntaan - tilan tunnistaminen ja luominen, repivä hyökkääjä, kolmiot -, mutta sehän on vasta alkua. Jääkiekkoilun on usein sanottu olevan "yksinkertaisten miesten yksinkertaista peliä", ja Pennastakin arvosteltiin vielä viime talvena siitä, että hän yritti syöttää pelaajilleen liian paljon tietoa, jota nämä eivät ehtineet omaksua. Kuitenkin samaan aikaan jalkapallossa, joka on paljon vaikeampi peli ja jossa kentällä on samaan aikaan 22 pelaajaa, voidaan paljon heterogeenisemmillä taustoilla varustetuille pelaajille opettaa 32 erilaista mallia vastustajan korkean prässin murtamiseen.

Manner ja Pennanen eroavat kaikkein selvimmin siinä, että ensin mainittu antaa hyökkäysalueella pelaajilleen vapauksia, kun taas HPK:n peli on melko tarkkaan ohjelmoitua myös hyökkäyspelin osalta. Tämä näkyi hyvin finaaleissa, kun Kärppien pelaajat joutuivat usein turvautumaan tilannekohtaiseen ratkaisuun, kun taas hämeenlinnalaisille oli koko ajan kristallinkirkkaana mielessä, missä milloinkin piti olla ja mitä tehdä. Tämä näkyi väistämättä viisikkojen pelinopeudessa, kun HPK kierrätti kiekkoa valmiin suunnitelman mukaan ja vastapuoli Leskisen johdolla turvautui pitkiin kuljetuksiin.

Oleellista on siis se, että pelaajilla pitää olla riittävästi valmiiksi ja perusteellisesti opetettuja ratkaisumalleja siinä määrin, ettei mikään tilanne kaukalossa voi tulla heille yllätyksenä. Pelissä pitää olla kunnon raamit ja riittävästi toisteisuutta. Vasta silloin pelaajat ovat todella vapaita pelaamaan luovaa kiekkoa.

Tässä kirjoituksessa on osin mielestäni hivenen ristiriitaisuuksia, johon kysyn tarkennuksia. Eli pidätkö koko meidän pelin opettamista ja laittamista kirjankansiin Suomalaisen jääkiekon kannalta huonona asiana? Olisiko mielestäsi Suomalainen jääkiekko paremmassa tilassa tällä hetkellä, mikäli meidän peliä ei olisi ollenkaan aikanaan opastettu? Siitä varmasti olemme samaa mieltä, että sillä 10-vuoden takaisella meidän pelillä ei enää nykypäivänä pärjää, vaan strategia on kehittynyt. Sehän kuitenkin on luonnollista, koska laji kehittyy jatkuvasti eteenpäin. Mikäli pidät aikanaan meidän pelin strategisia linjauksia hyvinä, niin miten perustelet Rautakorven haitallisuuden lajikehityksessä? Hän kuitenkin on yksi meidän pelin pääarkkitehdeistä (mm Marjamäen) lisäksi. Mikäli pidät meidän peliä aikakautensa epäonnistumisena, niin mitkä olisivat tuolloin olleet ne paremmat henkilöt ja strategiat, jotka olisivat Suomalaista jääkiekko vieneet eteenpäin? En nyt tarkaleen saanut tekstistäsi selvää, onko meidän peli mielestäsi ollut(tai on) lintu vai kala? Jukka Jalonen, Lauri Marjamäki, Jussi Tapola, Jukka Rautakorpi, Kalle Koskinen varsin kovia nimiä ollut meidän pelin taustalla (ovat edelleen). Rautakorpi voi olla ollut tuhohyönteinen ollessaan Tapparassa (ainakin joinain vuosina). Työ meidän pelin parissa (suunnittelu, kouluttaminen) ovat mielestäni olleet silti meriiteiltään Suomalaisen jääkiekon mittapuulla lajia kehittävää.
 
Viimeksi muokattu:

Tarinankertoja

Luottopelaaja
Viestejä
3 446
niin miten perustelet Rautakorven haitallisuuden lajikehityksessä? Hän kuitenkin on yksi meidän pelin pääarkkitehdeistä (mm Marjamäen) lisäksi.

Yhdistät tässä MeidänPelin Rautakorpeen himan yksioikoisesti. Rautakorpi oli MeidänPeliä ajamassa, koska oli Liiton hommissa ja toki yhdessä päättämässä strategiasta. Mutta valmentajan oleellinen ero MedänPelin parhaisiin valkkuihin on ollut, ja on näemmä yhä edelleen, se, että mies edelleen uskoo aika orjallisesti prosenttikiekon lainalaisuuksiin. Ja tämä taas tarkoittaa sitä, että pelaajien luovuutta kahlitaan. Eli omien pelin lukemiseen perustuvien ratkaisujen tekeminen ei ole suotavaa.


Kun vaikka J.Jalonen opettaa lukemaan peliä ja reagoimaan tilanteeseen ja tehdä tämä luovasti pelaajan omien kykyjen kautta Rautakorpi opettaa kyllä tilanteen lukua, mutta malli reagoida siihen on Rautakorven, ei pelaajan.



Näin hyvin yksinkertaistettuna.



Mutta siis Rautakroven joukkueissa ei ole niin paljon tilaa luovuudelle. Ja jos taas pelikirja antaa tilaa luovuudelle, pelaa pelaajat paremmalla mielihyvällä ja sitä kautta intensiteetillä ja sitoutuneemmin. Ei Rautakorpi mitenkään sattumalta ole valmentanut joukkueita hopealle. Ne on tilanteita (finaalit), jossa pelaajamateriaali ja taktinen osaaminen ovat tasapainossa joukkueiden välillä, ero syntyy pikkujutuista, ja yksi on kuinka vapautunut ja ”iloinen” se pelaajamateriaali on. J.Jalosen sanoin, ”menkää ja nauttikaa siitä pelaamisesta” vs. Rautakorven ”älkää tehkö virheitä’” (kärjistys, mutta varmaan ymmärrät pointin).



Tässä pelistä nauttimisesta Jalosen molemmat miesten MM:t ja varsinkin nuorten MM olivat hyvä osoitus.



siksi Rautakorpi ja hengenheimolaiset on munkin mielestä ”jääkiekon syöpä” ja nimenomaan näin katsojan näkökulmasta. Luovuus ja pelaajien henkilökohtaiset oivallukset ovat niitä yllättäviä ja katsojaa viihdyttäviä tilanteita kiakossa. Mannerin joukkueessa niitä esiintyy kentällä enemmän kuin Rautakorven joukkueissa.
 

Prophet

Luottopelaaja
Viestejä
2 849
...
Kuitenkin samaan aikaan jalkapallossa, joka on paljon vaikeampi peli ja jossa kentällä on samaan aikaan 22 pelaajaa, voidaan paljon heterogeenisemmillä taustoilla varustetuille pelaajille opettaa 32 erilaista mallia vastustajan korkean prässin murtamiseen.
...

Kokonaisuutena ansiokas ja varmasti melko tarkkaan paikkansa pitävä kirjoitus, mutta tummennettuun kohtaan päätin tarttua.

Jos halutaan maalailla oikein leveällä sudilla, voidaan todeta, että kaikkiin urheilulajeihin pätevät tietyt lainalaisuudet. Jos pensseliä kavennetaan käsittämään vaikkapa vain palloilulajit, huomaamme, että keskinäisiä yhtäläisyyksiä löytyy enemmän, mutta erojakin on - osa niistä jopa suuria. Näin ollen eri urheilu- tai vain palloilulajien vertailu keskenään on monilta osin järkevää, mutta monilta osin myös täysin hedelmätöntä. Eri lajeista voidaan ammentaa pelitaktisia asioita toteutettavaksi esim. jääkiekossa, mutta lajikohtaiset erityispiirteet tuovat kuitenkin oman mausteensa soppaan.

On myös melko mahdotonta arvioida, mikä laji on toistaan vaikeampi. Jalkapallossa pelivälineen hallinta vaatii ihan helkkaristi harjoittelua, mutta toisaalta jalkapallo on pelinä sellainen, jossa keskimäärin viisi pelaajaa kerrallaan kummastakin joukkueesta vaikuttaa pelitapahtumiin viiden muun hyöriessä täysin pelin ulkopuolella. Jalkapallossa on toki enemmän väkeä kentällä, mutta toisaalta pelialueen pinta-ala kokonaisuudessaan tai jaettu ala yhtä pelaajaa kohden on huomattavasti suurempi kuin jääkiekossa. Lisäksi jalkapallossa liikenopeudet eivät ole lähellekään jääkiekon tasoa (juoksu vs. luistelu tai pelivälineen nopeus jalkapallo vs. jääkiekko).

Jalkapallossa pitkällä puolen vaihdolla saadaan pelin "passiivinen puoli" käyttöön, mutta toisaalta pitkät puolen vaihdot ovat jalkapallossa usein niin hitaita, että myös vastustaja ehtii ryhmittyä. Jääkiekossa ei "passiivista" puolta juuri ole, koska kaikkien pelaajien tekeminen vaikuttaa pelin kulkuun käytännössä koko ajan. Jos esimerkiksi hyökkäävän joukkueen paineettoman puolen puolustaja tekee liikkeen siniviivalta kohti takatolppaa, saattaa kiekko olla siellä alle sekunnissa, mikäli kiekollinen pelaaja osaa laittaa laadukkaan syötön matkaan. Sitten taas joku vastustajista saattaa katkaista poikkisyötön b-pisteiden välissä, jolloin viivasta takatolpalle sännännyt pakki onkin autuaan ulkona tilanteesta hyökkäyksen kääntyessä kohti omaa maalia.

Tilannenopeudet ovat jalkapallossa ajoittain todella kovia, mutta paljon on pelissä myös hetkiä, jolloin homma on täysin staattista neppailua. Jalkapallossa muutaman metrin syöttö irrottaa pelaajan vastustajasta tai tekee muuten tilaa seuraavalle pelaajalle, koska pelialue on niin laaja. Jääkiekossa muutaman metrin syöttö ei välttämättä vapauta vastaanottajaa vastustajastaan, koska mailalla voidaan melko tehokkaasti hoitaa takakarvaus. Jääkiekossa peliväline on epäsäännöllisen muotoinen, mikä yhdistettynä pelivälineen nopeaan liikkeeseen ja pelitilan ahtauteen aiheuttavat sen, että vaikka kuinka oltaisiin ennalta opeteltu erilaisia toimintamalleja, voi vastustaja esim. mailalla tökkäämällä saada pelivälineen kimpoamaan ennakoidusta poikkeavaan suuntaan ja jäähän "kulmallaan" osuessaan kiekko tekee vielä ennakoidusta poikkeavan pompun, jolloin reagointi menee vaikeaksi, vaikka kuinka olisi lajitekniset ja -taktiset asiat hallussa. Jalkapallossa virhepomppujen ja kimmmokkeiden määrä on paljon pienempi, koska peliväline on säännöllisen muotoinen ja pelaajien välissä on usein enemmän tilaa syötöille. Syöttötilaa lisää se, että jalkapallossa ei ole apuvälinettä syötön katkaisemiseksi.

Tarkoitus ei ole väittää, että jääkiekko olisi vaikeampi peli kuin jalkapallo. Pointtina on se, että lajien keskinäinen vertailu on sinällään ihan okei, mutta "lajissa X pelitapa on ultimaattinen ja se pitäisi tuoda myös lajiin Y" tai "laji X on vaikeampi kuin laji Y" -faktaa on hyvin vaikea osoittaa todeksi. Niin paljon lajeissa on kuitenkin eroavaisuuksia.

Pahoittelut offtopicista.
 
Ylös