Ilveksen peli on tällä hetkellä niin perusteellisesti sekaisin, että täytyy toivoa Dostalin paluun synnyttävän sellaisen piristysruiskeen mentaalipuolella, joka antaisi valmennukselle aikaa laittaa viisikkopeli kuntoon.
Alivoimapelissä mättävät ihan samat asiat kuin viime kaudellakin. Esimerkiksi: jos vastustaja pelaa takakolmiolla, kuten TPS, ja kolmion ylin pelaaja syöttää jommalle kummalle alapelaajalle, niin Ilveksen toisen hyökkääjän - kumman, sen pitää olla kristallin kirkkaana selkäytimessä - pitää ehdottomasti estää syöttö takaisin takamiehelle, ja samaan aikaan Ilveksen timantin keskimmäiset pelaajat estävät syötön poikki kentän, jolloin vastustajalle jää ainoaksi väyläksi syöttää maalin kulmalle (jolloin maalivahti ja Ilveksen alin pelaaja hoitavat tilanteen) tai päätyyn.
On toiveunta ajatella, että etenkään nuoret pelaajat pystyisivät aina tekemään tilannekohtaisesti oikean valinnan. Joukkueella pitäisi päin vastoin olla tiukat raamit, paljon toisteisuutta ja erilaisia perusteellisesti opetettuja ratkaisumalleja eri tilanteisiin. Vasta silloin Ilves pääsisi toden teolla hyödyntämään jalkanopeuttaan. Kuten olen aiemminkin monta kertaa kirjoittanut: "omilla vahvuuksilla pelaaminen" ei synnytä kentälle luovuutta, vaan epätietoisuutta.