Ilveksenmiäs
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 14 814
Riittää että Tappara nuijii tepsukan kunnolla ja me voidaan sanoa.. " me oltaisiin pystytty haastamaan "
Kausiketju 2021-2022 - Uudelle areenalle
- Viestiketjun aloittaja Tupsukorva35
- Alkaa
Etä-Ilves
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 570
Puhutaan pronssipelistä mitä puhutaan - itsekin olen sitä kohtaan melko kriittinen - niin kyllähän tämä silti maistuu.
Mitalienjako oli liikuttava tilaisuus.
Viimeistään siinä vaiheessa kun kaikkensa tämän seuran eteen tehneet Lasse Laukkanen, Janne Jansson, Tinke Peltomaa ja Risto Jalo saivat omansa, kyyneleet tulivat silmiin.
Tämä päivä todisti taas miten paljon Ilves meille merkitsee
Kiitos Ilves ja kaikki sen kannattajat tästä kaudesta! Ensi syksyyn!
Mitalienjako oli liikuttava tilaisuus.
Viimeistään siinä vaiheessa kun kaikkensa tämän seuran eteen tehneet Lasse Laukkanen, Janne Jansson, Tinke Peltomaa ja Risto Jalo saivat omansa, kyyneleet tulivat silmiin.
Tämä päivä todisti taas miten paljon Ilves meille merkitsee
Kiitos Ilves ja kaikki sen kannattajat tästä kaudesta! Ensi syksyyn!
Pika1
Luottopelaaja
- Viestejä
- 2 845
Taas askel lähempänä liigakärkeä.
Mielenkiinnolla ja positiivisella jännityksellä odotan myös kesäkuuta ja tilinpäätöstä.
Tämä kehittyvä porukka jatkaa ensi vuoteen vähäisin muutoksin. Oikeastaan Baptistea lukuunottamatta kaikki jää, jotka olisin halunnut pitää
Pronssi tuntuu yllättävän hyvältä.
Ensi kaudella pitäisi olla vielä paremmat mahdollisuudet viedä homma maaliin.
Pronssipelin erätauolla Jalo myös puheli "julkaisemmattomista sopimuksista jotka herättävät innostusta".
Kiitos Ilves. Yhteisöllisyys saavutettiin, mitali saavutettiin.
Jatketaan viheriöllä
Mielenkiinnolla ja positiivisella jännityksellä odotan myös kesäkuuta ja tilinpäätöstä.
Tämä kehittyvä porukka jatkaa ensi vuoteen vähäisin muutoksin. Oikeastaan Baptistea lukuunottamatta kaikki jää, jotka olisin halunnut pitää
Pronssi tuntuu yllättävän hyvältä.
Ensi kaudella pitäisi olla vielä paremmat mahdollisuudet viedä homma maaliin.
Pronssipelin erätauolla Jalo myös puheli "julkaisemmattomista sopimuksista jotka herättävät innostusta".
Kiitos Ilves. Yhteisöllisyys saavutettiin, mitali saavutettiin.
Jatketaan viheriöllä
- Viestejä
- 15 260
Ohi on tämä rupeama.
Ihan ensalkuun saatanan isot kiitokset Ilveksen joukkueelle, yhteisölle ja toimistolle.
Pronssi on ehdottomasti kaudelta 2021-22 onnistunut saavutus. Hankaluudet alkukaudella selätettiin ja päädyttiin pronssimitalliin.
Nyt on saavutettu ensimmäinen etappi menestyksessä. Seuraavalla kaudella saavutetaan toivottavasti toinen.
Kiitos foorumilaisille, kiitos Ilvekselle! 2022-2023 kautta kohti.
(Pelaajajulkistuksia odotellessa.)
Ihan ensalkuun saatanan isot kiitokset Ilveksen joukkueelle, yhteisölle ja toimistolle.
Pronssi on ehdottomasti kaudelta 2021-22 onnistunut saavutus. Hankaluudet alkukaudella selätettiin ja päädyttiin pronssimitalliin.
Nyt on saavutettu ensimmäinen etappi menestyksessä. Seuraavalla kaudella saavutetaan toivottavasti toinen.
Kiitos foorumilaisille, kiitos Ilvekselle! 2022-2023 kautta kohti.
(Pelaajajulkistuksia odotellessa.)
no mut hei tykitellään
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 449
Ilves murisi historiallisen pronssimitalin loppuunmyydyn Ratamettän edessä. Ilves on nyt eräs halutuimmista seuroista Suomessa.
seura.fi
Liigan pronssiottelu oli silkkaa jääkiekon riemujuhlaa – Ilves juhlii mitalia 21 vuoden tauon jälkeen
Liigan pronssiottelu 2022 oli urheilunäytelmä, jonka merkityksellisyydelle on haastavaa löytää vertaa edes Liigan finaalisarjasta.
seura.fi
jurgen
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 14 705
Jos nyt hieman tässä perkaisin koko kautta…
Kausi alkoi osaltani harkkapelien seuraamisella, joissa pyrin seuraamaan ”kärkiäijiä” ja nuorisokaartia. Ihan hirveän hyvää kuvaa ei saanut kummastakaan osastosta ja harkkapelien anti oli muutenkin mollivoittoista. Mutta pääasia oli, että pääsi taas näkemään Ilves -kiekkoa!
Itse kausi alkoi mielestäni erittäin sekavana, vaikka Ilves kykenikin voittamaan sekä Tepsin että Tapparan. Jotenkin pelko hiipi heti persuksiin, että näinköhän tästä tulee taas yhtään mitään. Onneksi huoleni oli aiheeton ja peli lähtikin kulkemaan kohtuu hyvin, kunnes sitten Lokakuun alkupäivinä iski paha lama… potkuja tuli vaadittua aika monelle (tietenkin). Silloin oli kyllä odotukset taas niin maassa kuin vain voi olla ja peruspessimistiluonne nosti itseään ja olinkin täysin varma, että kaudesta tulee jälleen yksi suuri pannukakku. Mutta niin vain Ilves nousi suosta ja alkoi voittamaan pelejä hyvällä tahdilla. Pelitapakin tuntui istuvan hyvin nuoreen joukkueeseen ja tukena olivat erinomaiset maalivahdit.
Hakametsän loppuaika oli hyvin tunteikasta. Peli kulki ja voittoja tuli tiuhaan tahtiin. Muutto Nokia Arenalle oli jotenkin uskomatonta ja samalla surullista, kun Hakametsä piti jättää taaksensa. Sitten iski kuvioihin se pelätty korona… pelattiin tyhjille katsomoille ja pelättiin taas pahinta kauden loppuunsaattamiseksi. Samalla myös Ilveksen peli sekosi ja tuntui, että mitään pelitapaa tai suunnitelmaa ei ole. Taas koeteltiin hermoja ja jaksamista. Mutta niin vain tuostakin aallonpohjasta noustiin taisteluun liigan kärkipaikasta. Vihdoin ja viimein kun saatiin katsojat peleihin oli se jotakin niin mahtavaa ja peli pelin perään katsojamäärät nousivat.
Ihan ei vielä Ilves kuitenkaan ollut valmis liigan piikkipaikalle. Osa otteluista sössittiin jollakin ihme asenteella tai peluutuksella. Lisäksi koronan jälkihöyryt raastoivat porukkaa aikas lailla. Loppujen lopuksi runkosarjassa paalutettiin kuitenkin hieno sija 3. ja kaudelle 2022-2023 myös CHL paikka. Mahtavaa työtä, muttei kuitenkaan ihan täydellistä.
Oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna 3. sija saattoi olla kaikkein pahin paikka, koska vastustajaksi tuli viime metreillä Laten vahvistama Kärpät. Puolivälierät olivatkin allekirjoittaneelle samalla kauhunäytelmä ja onnenkukkulanäytelmä. Tahkottiin tietty kaikki 7 raastavaa peliä ja kuin ihmeen kaupalla Konna Kontiola ratkaisi meille 21 vuoden jälkeen mitalipelipaikan, huhheijjaa sitä onnen ja ilon tunnetta paikan päällä Arenassa. Voin rehellisesti sanoa, että oli paras ja käsittämättömin hetki elämässäni todella pitkään aikaan!
Samalla tuo arvokas välieräpaikka toi ainakin allekirjoittaneelle huolia siitä, että miten tuo osittain rampa joukkue jaksaa Tepsin kyydissä. Ja näinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävikin, että bensa loppui ja selvästi yhtenäisempi ja kokonaisvaltaisempi Tepsi meni Tapparan kaveriksi finaaliin. Ja Ilveksen kohtaloksi jäi tippuminen pronssimatsiin, jossa vastaan luisteli KooKoo. Mutta hienoa oli se, että vihdoin ja viimein pelattiin mitalista, hei 21 vuoteen ekan kerran!
Ja näin se kausi päättyi erittäin positiivisiin tunnelmiin. Ilves on tosiaankin tullut takaisin ja suurten joukkoon. Uskomatottoman turbulenttinen tie on käyty ja oikeastaan jatkossa vain taivas on rajana. Tämän iltainen pronssimatsi ei tasoltaan ollut kummoinen, mutta selkeästi Ilves halusi enemmän ja sai sen ansaitusti. Parit krokon kyyneleetkin tuli päästelyä silmistä. Nyt oikeasti tiedetään mitä se voittaminen vaatii… Uskon, että ensi kaudella Ilves on selkeästi valmiimpi ja halukkaampi menemään päätyyn saakka. Vahvistukset ainakin kuulopuheiden ja foorumin mukaan tulevat olemaan kovia! Ensi kaudella mennään finaaleihin, siitä olen 100% varma!
Me uskoimme, me kannatimme ja me saimme… Kiitos Ilves ja kiitos teille muille kannattajille, teitte Arenasta huikean paikan olla, huhhuh! Nyt on aika huilata itse kunkin…, mutta kannetetaas samalla Suomi Maailmanmestaruuten!
Kiitos!
Kausi alkoi osaltani harkkapelien seuraamisella, joissa pyrin seuraamaan ”kärkiäijiä” ja nuorisokaartia. Ihan hirveän hyvää kuvaa ei saanut kummastakaan osastosta ja harkkapelien anti oli muutenkin mollivoittoista. Mutta pääasia oli, että pääsi taas näkemään Ilves -kiekkoa!
Itse kausi alkoi mielestäni erittäin sekavana, vaikka Ilves kykenikin voittamaan sekä Tepsin että Tapparan. Jotenkin pelko hiipi heti persuksiin, että näinköhän tästä tulee taas yhtään mitään. Onneksi huoleni oli aiheeton ja peli lähtikin kulkemaan kohtuu hyvin, kunnes sitten Lokakuun alkupäivinä iski paha lama… potkuja tuli vaadittua aika monelle (tietenkin). Silloin oli kyllä odotukset taas niin maassa kuin vain voi olla ja peruspessimistiluonne nosti itseään ja olinkin täysin varma, että kaudesta tulee jälleen yksi suuri pannukakku. Mutta niin vain Ilves nousi suosta ja alkoi voittamaan pelejä hyvällä tahdilla. Pelitapakin tuntui istuvan hyvin nuoreen joukkueeseen ja tukena olivat erinomaiset maalivahdit.
Hakametsän loppuaika oli hyvin tunteikasta. Peli kulki ja voittoja tuli tiuhaan tahtiin. Muutto Nokia Arenalle oli jotenkin uskomatonta ja samalla surullista, kun Hakametsä piti jättää taaksensa. Sitten iski kuvioihin se pelätty korona… pelattiin tyhjille katsomoille ja pelättiin taas pahinta kauden loppuunsaattamiseksi. Samalla myös Ilveksen peli sekosi ja tuntui, että mitään pelitapaa tai suunnitelmaa ei ole. Taas koeteltiin hermoja ja jaksamista. Mutta niin vain tuostakin aallonpohjasta noustiin taisteluun liigan kärkipaikasta. Vihdoin ja viimein kun saatiin katsojat peleihin oli se jotakin niin mahtavaa ja peli pelin perään katsojamäärät nousivat.
Ihan ei vielä Ilves kuitenkaan ollut valmis liigan piikkipaikalle. Osa otteluista sössittiin jollakin ihme asenteella tai peluutuksella. Lisäksi koronan jälkihöyryt raastoivat porukkaa aikas lailla. Loppujen lopuksi runkosarjassa paalutettiin kuitenkin hieno sija 3. ja kaudelle 2022-2023 myös CHL paikka. Mahtavaa työtä, muttei kuitenkaan ihan täydellistä.
Oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna 3. sija saattoi olla kaikkein pahin paikka, koska vastustajaksi tuli viime metreillä Laten vahvistama Kärpät. Puolivälierät olivatkin allekirjoittaneelle samalla kauhunäytelmä ja onnenkukkulanäytelmä. Tahkottiin tietty kaikki 7 raastavaa peliä ja kuin ihmeen kaupalla Konna Kontiola ratkaisi meille 21 vuoden jälkeen mitalipelipaikan, huhheijjaa sitä onnen ja ilon tunnetta paikan päällä Arenassa. Voin rehellisesti sanoa, että oli paras ja käsittämättömin hetki elämässäni todella pitkään aikaan!
Samalla tuo arvokas välieräpaikka toi ainakin allekirjoittaneelle huolia siitä, että miten tuo osittain rampa joukkue jaksaa Tepsin kyydissä. Ja näinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävikin, että bensa loppui ja selvästi yhtenäisempi ja kokonaisvaltaisempi Tepsi meni Tapparan kaveriksi finaaliin. Ja Ilveksen kohtaloksi jäi tippuminen pronssimatsiin, jossa vastaan luisteli KooKoo. Mutta hienoa oli se, että vihdoin ja viimein pelattiin mitalista, hei 21 vuoteen ekan kerran!
Ja näin se kausi päättyi erittäin positiivisiin tunnelmiin. Ilves on tosiaankin tullut takaisin ja suurten joukkoon. Uskomatottoman turbulenttinen tie on käyty ja oikeastaan jatkossa vain taivas on rajana. Tämän iltainen pronssimatsi ei tasoltaan ollut kummoinen, mutta selkeästi Ilves halusi enemmän ja sai sen ansaitusti. Parit krokon kyyneleetkin tuli päästelyä silmistä. Nyt oikeasti tiedetään mitä se voittaminen vaatii… Uskon, että ensi kaudella Ilves on selkeästi valmiimpi ja halukkaampi menemään päätyyn saakka. Vahvistukset ainakin kuulopuheiden ja foorumin mukaan tulevat olemaan kovia! Ensi kaudella mennään finaaleihin, siitä olen 100% varma!
Me uskoimme, me kannatimme ja me saimme… Kiitos Ilves ja kiitos teille muille kannattajille, teitte Arenasta huikean paikan olla, huhhuh! Nyt on aika huilata itse kunkin…, mutta kannetetaas samalla Suomi Maailmanmestaruuten!
Kiitos!
toskala
Luottopelaaja
- Viestejä
- 9 377
Onhan tämä ollut melkoinen matka eikä ihan tavallisesta kaudesta voi puhua vaikka ilman mitalia olisi jäänytkin.
Toukokuussa ilmapiiri oli varsin perustellusti epäileväinen. Edellinen kausi oli ollut niin vaikea ettei kukaan olisi siihen osannut varautua. Korona ja sen myötä tulleet rajoitukset vaikuttivat kaikkeen, henkinen kantti oli koetuksella eikä uutisista saanut kuin huonoja uutisia. Pieni toive oli että olisiko se rokotteiden eteneminen avain onneen ja normaaliin elämään. Korona aiheutti myös sen, että edellisen kauden Ilves oli pelannut NHL-vahvistusten myötä huikeaa tehokiekkoa, mutta näiden poistuttua huomattiin että joukkueella ei oikein riitä ja pelitapakin tökki pahasti. Vaikka jotain korjauksia saatiin, heikko loppukausi vesitti tavoitteet niin ettei meillä ollut Lukkoa vastaan mitään palaa ja hankinnat meni vihkoon ja pahasti. (Myttynen, Rockwood, Väyrynen; Onko kukaan näistä mitään ihmeellistä kuullut?) Maccellin lähtö NHL-unelmaan oli selviö ja Järventienkin lähtö todennäköinen. Ilves-taitureista oli myös muutama tullut siihen pisteeseen että kaikki annettava oli annettu (Antonen, Lepaus, Meskanen). Selvää oli että joukkueen piti uusiutua ja paljon.
Ilves-launchissa tunnelma oli vähän epätodellinen, mitähän näistä pitäisi ajatella? Mäntykivi, Oden, Grewe, Sebök, Lööf, Johansson, Lancaster, Langhamer, Zherenko. Aikamoinen muukalaislegioona. Kontiola ainoa ns. varma kortti ja siirtyminen oli ollut julkista tietoa jo pitkään. Myöhemmin kesällä julkaistiin vielä Baptiste. Näytti ihan hyvältä, mutta onko ammattimainen urheilija vai taas näitä jotka ajattelee tulevansa johonkin kaljaliigaan? Isoin kysymys oli kylläkin penkin takana. Riittääkö Myrrällä luottoa, saako tämä ajettua minkäänlaista pelitapaa joukkueeseen vain mennäänkö hurlumhei - kiekolla jolla voi saada kivoja voittoja runkosarjapeleistä, mutta ei riitä kovin pitkälle keväällä? Harjoituspeleistä voitettiin 4 eli ihan ok. saldo.
Kausi alkoi vierasottelulla Turussa. Ja ai että tuntui hyvältä matkustaa sinne ja katsoa livekiekkoa ison yleisön edessä. Oli tunne siitä että ollaan back in business. Peli oli vielä hyvälaatuinen, vauhdikas ja päättyi Ilvekselle kun Suomi ja Kontiola sahasivat TPS:n alivoimaneliön läpi. Kauden ensimmäisessä paikallisessa oltiin välillä johdossa, kunnes Tappara tuli tasoihin ja jauhoi niin että alkoi jo tuntua että pistekin on kova juttu. Sitten 2 minuuttia ennen loppua harmiton harppuunahyökkäys Tapparan päätyyn, Sebök pelaa Baptistelle ja tämä veti sellaisen ranteen ettei Heljangolle jäänyt mitään mahdollisuutta torjua.
Peli kuitenkin oli tahmeaa ja syyskuussa alkoi näkyä samoja ongelmia mitä edellisellä kaudella. Kulmapelissä viedään aseet hyökkäyksiinlähdöstä pois ja joudutaan hyökkäämään alivoimaisena ja väsyneenä. Hyökkäyskuviot oli helppo lukea pois ja halpoja maalejakin alkoi mennä. Ajauduttiin tappioputkeen ja kritiikki Myrrää kohtaan alkoi kasvaa. Onko Myrrästä johtamaan peliä? Jukurit-peli kääntyi llvekselle kolmannessa erässä Eemeli Suomen soololla ja tuosta lähti kuin lähtikin uusi nousu. Joskus se vain menee noin, että tarvitaan yksi onnistunut suoritus oikeaan paikkaan ja palaset loksahtelee paikoilleen.
Toukokuussa ilmapiiri oli varsin perustellusti epäileväinen. Edellinen kausi oli ollut niin vaikea ettei kukaan olisi siihen osannut varautua. Korona ja sen myötä tulleet rajoitukset vaikuttivat kaikkeen, henkinen kantti oli koetuksella eikä uutisista saanut kuin huonoja uutisia. Pieni toive oli että olisiko se rokotteiden eteneminen avain onneen ja normaaliin elämään. Korona aiheutti myös sen, että edellisen kauden Ilves oli pelannut NHL-vahvistusten myötä huikeaa tehokiekkoa, mutta näiden poistuttua huomattiin että joukkueella ei oikein riitä ja pelitapakin tökki pahasti. Vaikka jotain korjauksia saatiin, heikko loppukausi vesitti tavoitteet niin ettei meillä ollut Lukkoa vastaan mitään palaa ja hankinnat meni vihkoon ja pahasti. (Myttynen, Rockwood, Väyrynen; Onko kukaan näistä mitään ihmeellistä kuullut?) Maccellin lähtö NHL-unelmaan oli selviö ja Järventienkin lähtö todennäköinen. Ilves-taitureista oli myös muutama tullut siihen pisteeseen että kaikki annettava oli annettu (Antonen, Lepaus, Meskanen). Selvää oli että joukkueen piti uusiutua ja paljon.
Ilves-launchissa tunnelma oli vähän epätodellinen, mitähän näistä pitäisi ajatella? Mäntykivi, Oden, Grewe, Sebök, Lööf, Johansson, Lancaster, Langhamer, Zherenko. Aikamoinen muukalaislegioona. Kontiola ainoa ns. varma kortti ja siirtyminen oli ollut julkista tietoa jo pitkään. Myöhemmin kesällä julkaistiin vielä Baptiste. Näytti ihan hyvältä, mutta onko ammattimainen urheilija vai taas näitä jotka ajattelee tulevansa johonkin kaljaliigaan? Isoin kysymys oli kylläkin penkin takana. Riittääkö Myrrällä luottoa, saako tämä ajettua minkäänlaista pelitapaa joukkueeseen vain mennäänkö hurlumhei - kiekolla jolla voi saada kivoja voittoja runkosarjapeleistä, mutta ei riitä kovin pitkälle keväällä? Harjoituspeleistä voitettiin 4 eli ihan ok. saldo.
Kausi alkoi vierasottelulla Turussa. Ja ai että tuntui hyvältä matkustaa sinne ja katsoa livekiekkoa ison yleisön edessä. Oli tunne siitä että ollaan back in business. Peli oli vielä hyvälaatuinen, vauhdikas ja päättyi Ilvekselle kun Suomi ja Kontiola sahasivat TPS:n alivoimaneliön läpi. Kauden ensimmäisessä paikallisessa oltiin välillä johdossa, kunnes Tappara tuli tasoihin ja jauhoi niin että alkoi jo tuntua että pistekin on kova juttu. Sitten 2 minuuttia ennen loppua harmiton harppuunahyökkäys Tapparan päätyyn, Sebök pelaa Baptistelle ja tämä veti sellaisen ranteen ettei Heljangolle jäänyt mitään mahdollisuutta torjua.
Peli kuitenkin oli tahmeaa ja syyskuussa alkoi näkyä samoja ongelmia mitä edellisellä kaudella. Kulmapelissä viedään aseet hyökkäyksiinlähdöstä pois ja joudutaan hyökkäämään alivoimaisena ja väsyneenä. Hyökkäyskuviot oli helppo lukea pois ja halpoja maalejakin alkoi mennä. Ajauduttiin tappioputkeen ja kritiikki Myrrää kohtaan alkoi kasvaa. Onko Myrrästä johtamaan peliä? Jukurit-peli kääntyi llvekselle kolmannessa erässä Eemeli Suomen soololla ja tuosta lähti kuin lähtikin uusi nousu. Joskus se vain menee noin, että tarvitaan yksi onnistunut suoritus oikeaan paikkaan ja palaset loksahtelee paikoilleen.
toskala
Luottopelaaja
- Viestejä
- 9 377
Jukurit-pelistä alkoikin voittoputki ja se huipentui Hakametsän viimeiseen paikalliseen. Vaikka peli oli tiukka ja hyvätunnelmainen, kyllä Ilves sitä alusta loppuun vei. Ja kyllä oli polleaa olla voittaja siinä pelissä, sitä peliä ei olisi halunnut hävitä mistään hinnasta. Se näytti että Tampereella on nyt uusi Sheriffi. Valitettavasti pian tämän jälkeen tuli selväksi ettei Peltola enää pysty pelaamaan sillä tasolla mitä edellytetään ja pelaajaura oli ohi. Vaikea ja totaalisen epäreilu kohtalo, mutta näitä ei voi kukaan päättää. Tillu reagoi onneksi nopeasti ja kohta saatiin Dominick Masin joukkueeseen. Pari peliä kun pelasi niin nähtiin että kovan tason hankinta on saatu.
Marraskuussa alkoi korona nostaa päätään ja jouduttiin ottamaan koronapassi. Siitä huolimatta saatiin täysi tupa TPS-peliin, joka ei ollut mikä tahansa peli. Tunteikkaat jäähyväiset Hakametsälle, paikka jossa jokaisella on paljon muistoja, yhteensä niitä on miljoonia. Tuo peli kertoi että tämä ei ole jääkiekkoa tai Ilves vaan seura. Se on liima, henki ja elämä joka yhdistää yli sukupolvien ja aaterajojen. Haikeus oli kova jättää niin iso pala elämää taakseen.
Mutta eteenpäin oli mentävä ja Ilveksen astuttava uuteen Areena-aikaan. Ja kyllähän sitä ihmeteltävää riitti, ei meillä Mansessa oikein noin hienoihin puitteisiin oltu totuttu. Tappara järjesti hienot juhlallisuudet mutta juhlija oli Ilves. Saarelan areenan ensimmäinen (kaksi muutakin) maalia oli puhdasta riemua. Näitä ei meiltä kukaan enää vie. Tapparalla ei ollut mitään palaa ja Ilves-paita päällä saattoi taas käyskennellä polleana. No, seuraavana päivänä sitten naapuri sai antaa samalla mitalla takaisin että 50 - 50.
Joulutaukoon mennessä kaikki näytti hyvältä. Vaan sittenpä se korona taas nosti päätään ja Krista Kiurun silmiin syttyi sama voitonriemuinen katse kun tämä pääsi päättämään uusista rajoituksista ja näpäyttämään suomalaisia "Mitäs minä sanoin" hengessä. Ja taas oltiin neljän seinän sisällä, kotiin vangittuna ja nostamassa raivoa kun joku lässyttää meille "kestetään vielä vähän aikaa". Pelit piti katsoa kotisohvalta eikä se sellainen pelipäivä ole juhlapäivä. Onneksi VN:ssa tuli mitta täyteen Kiurun venkoilua ja päätettiin että nyt riittää jo, ei koronavirus rajoittamalla ja paikkoja sulkemalla maailmasta häviä. Päästiin Areenalle. Eikä vaikeudet siihen loppuneet. Saatiin tästä viruksesta sellainen riesa että vain HIFK voi tietää mitä se on. Parhaimmillaan puolet vakiokokoonpanosta poissa, ja tilalle piti nostaa Wehmasta, Kosia ja Nymania tai lainata Eriksonia Ässistä. Onneksi se laadukas arki kantoi ja onnistuttiin raapimaan ihan hyvin pisteitä vajaallakin kokoonpanolla. Haettiin vahvistuksia koska tiedettiin että play-offeissa ei parhaalla ja terveellä kokoonpanolla juuri pelata. No, saatiin Gazda, Beck ja Nikolishin. Erityisesti viimeisestä odotettiin paljon mutta vähän saatiin.
Helmikuussa jännitettiin toki Ilvestä, mutta samalla myös Pekingin olympialaisia. Ja kyllä helpotus ja riemu oli valtava kun Jukka Jalonen näytti taas sen, miksi on Suomessa valmentajana omassa luokassaan. Senkin päivän sai nähdä että Suomi voittaa olympiakultaa jääkiekossa ja meidän oma Marko oli järjestelemässä sitäkin voittomaalia. Pari päivää ehdittiin riemuita ja sitten tapahtui sellaista mitä kukaan ei uskoisi. Venäjän ja Putinin varustautuminen ei ollutkaan vain sapelinkalistelua. Venäjä oikeasti hyökkäsi pienemmän valtion kimppuun ja näytti kuinka vaikea, röyhkeä ja välinpitämätön roistovaltio on naapurina. Ja herättiin siihen, että me suomalaiset olemme jollain tavalla tätä hyökkäystä pohjustaneet ja hyväksyneet pitämällä Suomessa KHL-joukkuetta joka on rakennettu vain Putinin propagandavälineeksi.
Marraskuussa alkoi korona nostaa päätään ja jouduttiin ottamaan koronapassi. Siitä huolimatta saatiin täysi tupa TPS-peliin, joka ei ollut mikä tahansa peli. Tunteikkaat jäähyväiset Hakametsälle, paikka jossa jokaisella on paljon muistoja, yhteensä niitä on miljoonia. Tuo peli kertoi että tämä ei ole jääkiekkoa tai Ilves vaan seura. Se on liima, henki ja elämä joka yhdistää yli sukupolvien ja aaterajojen. Haikeus oli kova jättää niin iso pala elämää taakseen.
Mutta eteenpäin oli mentävä ja Ilveksen astuttava uuteen Areena-aikaan. Ja kyllähän sitä ihmeteltävää riitti, ei meillä Mansessa oikein noin hienoihin puitteisiin oltu totuttu. Tappara järjesti hienot juhlallisuudet mutta juhlija oli Ilves. Saarelan areenan ensimmäinen (kaksi muutakin) maalia oli puhdasta riemua. Näitä ei meiltä kukaan enää vie. Tapparalla ei ollut mitään palaa ja Ilves-paita päällä saattoi taas käyskennellä polleana. No, seuraavana päivänä sitten naapuri sai antaa samalla mitalla takaisin että 50 - 50.
Joulutaukoon mennessä kaikki näytti hyvältä. Vaan sittenpä se korona taas nosti päätään ja Krista Kiurun silmiin syttyi sama voitonriemuinen katse kun tämä pääsi päättämään uusista rajoituksista ja näpäyttämään suomalaisia "Mitäs minä sanoin" hengessä. Ja taas oltiin neljän seinän sisällä, kotiin vangittuna ja nostamassa raivoa kun joku lässyttää meille "kestetään vielä vähän aikaa". Pelit piti katsoa kotisohvalta eikä se sellainen pelipäivä ole juhlapäivä. Onneksi VN:ssa tuli mitta täyteen Kiurun venkoilua ja päätettiin että nyt riittää jo, ei koronavirus rajoittamalla ja paikkoja sulkemalla maailmasta häviä. Päästiin Areenalle. Eikä vaikeudet siihen loppuneet. Saatiin tästä viruksesta sellainen riesa että vain HIFK voi tietää mitä se on. Parhaimmillaan puolet vakiokokoonpanosta poissa, ja tilalle piti nostaa Wehmasta, Kosia ja Nymania tai lainata Eriksonia Ässistä. Onneksi se laadukas arki kantoi ja onnistuttiin raapimaan ihan hyvin pisteitä vajaallakin kokoonpanolla. Haettiin vahvistuksia koska tiedettiin että play-offeissa ei parhaalla ja terveellä kokoonpanolla juuri pelata. No, saatiin Gazda, Beck ja Nikolishin. Erityisesti viimeisestä odotettiin paljon mutta vähän saatiin.
Helmikuussa jännitettiin toki Ilvestä, mutta samalla myös Pekingin olympialaisia. Ja kyllä helpotus ja riemu oli valtava kun Jukka Jalonen näytti taas sen, miksi on Suomessa valmentajana omassa luokassaan. Senkin päivän sai nähdä että Suomi voittaa olympiakultaa jääkiekossa ja meidän oma Marko oli järjestelemässä sitäkin voittomaalia. Pari päivää ehdittiin riemuita ja sitten tapahtui sellaista mitä kukaan ei uskoisi. Venäjän ja Putinin varustautuminen ei ollutkaan vain sapelinkalistelua. Venäjä oikeasti hyökkäsi pienemmän valtion kimppuun ja näytti kuinka vaikea, röyhkeä ja välinpitämätön roistovaltio on naapurina. Ja herättiin siihen, että me suomalaiset olemme jollain tavalla tätä hyökkäystä pohjustaneet ja hyväksyneet pitämällä Suomessa KHL-joukkuetta joka on rakennettu vain Putinin propagandavälineeksi.
Keltavihreä
Luottopelaaja
- Viestejä
- 5 128
Lopulta kumminkin runkosarjan päättyessä olevat pelkoni kävivät toteen.
Eli loukkisuma oli valtava niin kuin Konnan ja Myrrän haastatteluista ja niistä vaihtuvista rostereista myös pleijareissa pystyi päättelemään.
Itse uskon täysin, että normaalin verran loukkeja ja Ilves pelaisi varmasti tänään naapuria vastaan ja taistelisi tosissaan kannusta.
Sitä ei sitten tiedä oliko huonoa tuuria vai tehty jotain väärin harjoittelussa vai rosterissa vaan yksinkertaisesti liikaa lasinilkkoja. Naapuri näistä loukeista yleensä vähiten kärsii ja se tuskin on onnea tai sattumaa(toisin kuin niiden tekemät maalit)
Pettymys on itellä edelleen valtava, koska jäätiin jälleen naapurin taakse. Sitä en oikein pysty nielemään.
Isossa kuvassa kumminkin loistava suoritus etenkin huomioonottaen repaleinen ja hyvin vaihteleva rosteri oikeastaan koko tämän vuoden lähes jokaisella viikolla. Siihen nähden käsittämättömän kova suoritus.
Ens kauteen todella kova luotto on silti, että pronssi vaihtuu kullaksi, vaikka ensi kaudella kilpailu ja voittamisen vaade kasvaa entisestään.
Itse tykkäsin myös Ilveksen pelitavasta runkosarjassa. Näyttävää ja kivaa seurata. Tuo yleisöä ja tunteita halliin.
Ei malttaisi yhtään odottaa ensi kautta. Tästä eteenpäin muu kuin mestaruus on suuri pettymys. Tästä on erittäin hieno jatkaa. Alkais jo
Eli loukkisuma oli valtava niin kuin Konnan ja Myrrän haastatteluista ja niistä vaihtuvista rostereista myös pleijareissa pystyi päättelemään.
Itse uskon täysin, että normaalin verran loukkeja ja Ilves pelaisi varmasti tänään naapuria vastaan ja taistelisi tosissaan kannusta.
Sitä ei sitten tiedä oliko huonoa tuuria vai tehty jotain väärin harjoittelussa vai rosterissa vaan yksinkertaisesti liikaa lasinilkkoja. Naapuri näistä loukeista yleensä vähiten kärsii ja se tuskin on onnea tai sattumaa(toisin kuin niiden tekemät maalit
)Pettymys on itellä edelleen valtava, koska jäätiin jälleen naapurin taakse. Sitä en oikein pysty nielemään.
Isossa kuvassa kumminkin loistava suoritus etenkin huomioonottaen repaleinen ja hyvin vaihteleva rosteri oikeastaan koko tämän vuoden lähes jokaisella viikolla. Siihen nähden käsittämättömän kova suoritus.
Ens kauteen todella kova luotto on silti, että pronssi vaihtuu kullaksi, vaikka ensi kaudella kilpailu ja voittamisen vaade kasvaa entisestään.
Itse tykkäsin myös Ilveksen pelitavasta runkosarjassa. Näyttävää ja kivaa seurata. Tuo yleisöä ja tunteita halliin.
Ei malttaisi yhtään odottaa ensi kautta. Tästä eteenpäin muu kuin mestaruus on suuri pettymys. Tästä on erittäin hieno jatkaa. Alkais jo
Viimeksi muokattu:
toskala
Luottopelaaja
- Viestejä
- 9 377
Liigan voimasuhteet menivät uusiksi kun selväksi tuli ettei Jokerit voi millään tavalla jatkaa KHL:ssa. Saatiinkin roppakaupalla hyviä pelaajia liigaan. Markolle paluu kotiin oli varsin luonnollinen valinta. Mutta Haapala oli mukava yllätys, vaikka ei oikein tiennyt mitä pitäisi ajatella. Kun kuitenkin ensimmäisen kerran Kontiolan kanssa pääsi ylivoimalle niin näki että ihan eri korin jätkä kuin nämä muut avut. Haapala oli nyt Ilves ja onhan sitä kaikilla oma menneisyytensä.
Helmikuun lopussa selväksi kävi että runkosarjan voitosta tappelevat enää Tappara, Jukurit ja Ilves. Valitettavasti korona söi sen verran pisteitä ja siinä tuli pari ohipeliäkin niin että runkosarjan voitto meni sivu suun. Vaikka tämä saattoi olla ihan suunnitelmallinen että lepuutetaan avainpelaajia ennen tiivistä play-off tahtia niin voidaan myöhemmin jossitella että olisiko sittenkin päästy välierissä pidemmälle jos olisi saatu ensimmäiselle kierrokselle vähän helpompi vastustaja kuin Kärpät. Marjamäki teki kolmessa viikossa varsin uskottavaa työtä Kärpissä ja sai joukkueen pelaamaan yhtenäisesti ja omaa maalia varjellen. Kaksi ekaa peliä meni mukavasti meille, mutta kaksi seuraavaa sitten harmillisesti jatkoajalla Kärpillä ja kumpikin maali syntyi turhien jäähyjen seurauksena. Kun kolmas peli olisi jatkoajalla meille kääntynyt niin olisi sarja varmasti ollut 4-0 tai 4-1. Ilveksen historian kolmas seiskapeli oli hermoja raastava kokemus joka päättyi maaliin, jota ei ole koskaan niin paljon tuulettanut ja huutanut. Kontiolan jatkoaikamaali oli iso maali niin monella tavalla eikä tiedä voiko edes mestaruus tuntua enää niin hyvältä. Ilves oli valmis ottamaan askeleen kohti menestystä. Menestys ei koskaan tule helpolla mutta Ilveksen puolesta voi sanoa että meillä on kyllä hintaa maksettu vähintäänkin tarpeeksi.
Mestaruuteen tarvitaan paljon työtä ja hikeä, mutta myös vähän tuuriakin. Valitettavasti sitä tuuria ei meillä ollut ja loukkaantumiset söi liikaa tehoja. Kaikki annettiin TPS:ää vastaan mutta ei riittänyt. Ei oltu vielä valmiita ottamaan seuraavaa askelta. Hyvä kuitenkin että jaksettiin vielä pronssipeliin latautua ja saatiin sekin kairattua kotiin. Ei tuo pronssi itsessään minulle niin paljon merkitse, tärkeämpää on se että nähtiin että Tampereella voi Ilveskin kasata menestyvän joukkueen, pelata liigan kärkisijoista mennä kohti mestaruutta. Vielä ei ollut meidän aika, mutta onneksi se puhe on nyt sellaista että se menestyksennälkä ei ole vielä tyydytetty.
Että paljon on tapahtumia tähän kauteen mahtunut ja oudolta tosiaan tuntuu että pelit loppuu vasta nyt. Yleensä ollaan tässä vaiheessa vuotta oltu jo kuukausi lomilla. Kyllä tästä kaudesta positiivinen fiilis jää ja voiton puolella ollaan. Nähtiin että voidaan menestyä, mutta nyt tiedetään mitä se ihan huipulle pääseminenkin vaatii. Ei sitä montaa kertaa ole voinut sanoa että olipa hyvä kausi niin kyllä se voi nyt sanoa että näin se oli.
Helmikuun lopussa selväksi kävi että runkosarjan voitosta tappelevat enää Tappara, Jukurit ja Ilves. Valitettavasti korona söi sen verran pisteitä ja siinä tuli pari ohipeliäkin niin että runkosarjan voitto meni sivu suun. Vaikka tämä saattoi olla ihan suunnitelmallinen että lepuutetaan avainpelaajia ennen tiivistä play-off tahtia niin voidaan myöhemmin jossitella että olisiko sittenkin päästy välierissä pidemmälle jos olisi saatu ensimmäiselle kierrokselle vähän helpompi vastustaja kuin Kärpät. Marjamäki teki kolmessa viikossa varsin uskottavaa työtä Kärpissä ja sai joukkueen pelaamaan yhtenäisesti ja omaa maalia varjellen. Kaksi ekaa peliä meni mukavasti meille, mutta kaksi seuraavaa sitten harmillisesti jatkoajalla Kärpillä ja kumpikin maali syntyi turhien jäähyjen seurauksena. Kun kolmas peli olisi jatkoajalla meille kääntynyt niin olisi sarja varmasti ollut 4-0 tai 4-1. Ilveksen historian kolmas seiskapeli oli hermoja raastava kokemus joka päättyi maaliin, jota ei ole koskaan niin paljon tuulettanut ja huutanut. Kontiolan jatkoaikamaali oli iso maali niin monella tavalla eikä tiedä voiko edes mestaruus tuntua enää niin hyvältä. Ilves oli valmis ottamaan askeleen kohti menestystä. Menestys ei koskaan tule helpolla mutta Ilveksen puolesta voi sanoa että meillä on kyllä hintaa maksettu vähintäänkin tarpeeksi.
Mestaruuteen tarvitaan paljon työtä ja hikeä, mutta myös vähän tuuriakin. Valitettavasti sitä tuuria ei meillä ollut ja loukkaantumiset söi liikaa tehoja. Kaikki annettiin TPS:ää vastaan mutta ei riittänyt. Ei oltu vielä valmiita ottamaan seuraavaa askelta. Hyvä kuitenkin että jaksettiin vielä pronssipeliin latautua ja saatiin sekin kairattua kotiin. Ei tuo pronssi itsessään minulle niin paljon merkitse, tärkeämpää on se että nähtiin että Tampereella voi Ilveskin kasata menestyvän joukkueen, pelata liigan kärkisijoista mennä kohti mestaruutta. Vielä ei ollut meidän aika, mutta onneksi se puhe on nyt sellaista että se menestyksennälkä ei ole vielä tyydytetty.
Että paljon on tapahtumia tähän kauteen mahtunut ja oudolta tosiaan tuntuu että pelit loppuu vasta nyt. Yleensä ollaan tässä vaiheessa vuotta oltu jo kuukausi lomilla. Kyllä tästä kaudesta positiivinen fiilis jää ja voiton puolella ollaan. Nähtiin että voidaan menestyä, mutta nyt tiedetään mitä se ihan huipulle pääseminenkin vaatii. Ei sitä montaa kertaa ole voinut sanoa että olipa hyvä kausi niin kyllä se voi nyt sanoa että näin se oli.
- Viestejä
- 2 525
Tämän takia Ilves on nyt kriittisessä asemassa – Petteri Sihvonen avaa, miksi SM-liigan vetonaulan on pakko tehdä merkittäviä muutoksia
Jääkiekon SM-liigassa Tampereen Ilves palasi 21 vuoden tauon jälkeen mitalien tielle, kun se kaatoi sunnuntain pronssiottelussa KooKoon 3–2. Sen jälkeen monissa puheissa esiintyi se, miten tämä oli Ilvekselle ”yksi askel menestyksen portailla”. Onko Ilveksen suunta ylöspäin? MTV Urheilun...
www.mtvuutiset.fi
Sihvonen taas ihan eri urilla tästä kaudesta. Ei siinä hyvä että uskaltaa olla eri mieltä, mutta väärässä on nyt. Toki mestaruutta varten täytyy Ilveksen tehdä pieniä viilauksia pelitapaan.
Lähti tulevaisuuttakin maalailemaan
Samankaltaiset ketjut
- Kiinnitetty