En huolissani jaksa olla, mutta mietityttää,
- miten joukkue voi olla useasti pelin aikana osan ihan jäässä ja osan liekeissä
- millä taikanapilla kotipelejä aletaan voittaa tosipaikan tullen (kai 4/13 joulukuun alusta), ja että eihän tässä rakennella mitään kauheaa henkistä kynnystä asian suhteen mitä pidemmälle saldo pysyy heikkona
- miksi avausmaalia edeltävä henkinen kipsi on noin iso
- milloin ne oman pään luukut saadaan kiinni eikä vastustajalle aukea sinne maalin eteen liian tiuhaan niitä huipputontteja, on kuitenkin jo helmikuu
- mikä homma tässä meidän pelitavassa tai sen sisäistämisessä/opettamisessa/pelaajissa tai jossain muussa on, jos joku JJalonen arvioi jonkun palstalaisen tapaan, että kun "ei mietitä liikaa, peli kulkee hienosti" (ei voi olla treenijumiväsymys, koska molempia nähdään yhden ja saman pelin aikana)