Yksi henkilökohtainen helvetti tulee onneksi pian päätöksensä, kun työpaikka vaihtuu taas helmikuun alussa. Aloitin tosiaan marraskuussa nykyisessä paikassa siitä huolimatta, että eräs hyvä kaveri totesi kylmäävästi, että et vittu mene tuonne töihin.
Noh, vaihteeksi tuli tehtyä väärä valinta ja luotettua siihen, että eihän tää nyt niin paha voi olla. Opinpahan kuitenkin taas jotain ja vakuutuin entistä vahvemmin siitä, että lestadiolaisten johtamat yritykset eivät ole inhimillisiä työpaikkoja.
Huomasin heti ensimmäisellä viikolla, notta nyt tuli kyllä hypättyä sellaiseen lietekaivoon, että täältä on päästävä äkkiä pois. Kertoo varmaan jotain asioista, kun aiemmin olen saattanut sietää paskaa työpaikkaa jopa pitkälti yli vuoden kun taas nyt mitta täyttyi hetkessä.
Kävin tässä välissä haastattelussa myös Ilvekselle. En kuitenkaan koskaan kuullut tuon haastattelun jälkeen mitään jatkosta, joten jos noin muuten organisaatio on upea, niin rekrypuolella hommat on ulkoistettu vähän vähemmän laadukkaalle organisaatiolle.
Tänään sain aamulla sitten odotetun puhelun kun perjantainen haastattelu poiki työpaikan. Hakijoita hippusen vaille sata, joista kaksi valittiin vikaan vaiheeseen, jossa olin rekrytoijan mukaan ylivoimainen.
Uskoisin, että nyt mennään taas elämässä yksi askel oikeaan suuntaan. Pirun helpottunut olo taas.