Jos Ilves hankkisi maailman parhaan jääkiekkoilijan peruspelurin kustannuksin ja sitten kävisi niin, että tämä jääkiekkoilija loukkaantuisi, eikä pelaisi koskaan peliäkään Ilveksessä, niin kyseessä ei olisi huti, vaan seurahistorian paras hankinta. Tämä oli totaalisen epärealistinen ääriesimerkki, mutta silti täysin looginen esimerkki keskusteltuun aiheeseen.
Elämässä yleensäkin tehdään valtavasti hyviä ratkaisuja, jotka sattuvat johtamaan huonoon lopputulokseen ja huonoja ratkaisuja, jotka sattuvat johtamaan hyvään lopputulokseen. Eikä se muuta hyviä ratkaisuja huonoksi ja päinvastoin. Näin se sattuma toimii.
Sattuma toimii näin. Ei silti pidä unohtaa, että sattuma ei myöskään muuta tuloksia toiseksi.
Airolasta nyt ilmeisimmin halutaan puhua. Kyseessä on siis pelaaja, jolla on alla 2 liigapeliä viime kaudelta ja 3 sitä edeltävältä. Muuten on menty junnuissa tai Mestiksessä. En usko, että hänen hintalappunsa on ollut mitenkään merkittävä tai että hänelle olisi edes kaavailtu mitään isoa roolia Ilveksen puolustuksessa. Taustalla ollut loukkaantuminen on oletettavasti tiedostettu sopimusta tehdessä, ellei häntä ole värvätty jo viime syksynä.
Hän ei ole pelannut ainuttakaan ottelua Ilveksessä harjoituspelejä lukuunottamatta, joten onko hankinta ollut onnistunut? Epäonnea ja sattumaa on ollut mukana, mutta vaikea tästä on kenellekään vielä kolmea leijonaa lyödä lehden sivuille, kun sirklaustakaan ei olla nähty oikeissa peleissä.
Nyt ei puhuta pelaajasta, jolla on maailman parhaan pelaajan näytöt alla miesten sarjoista, vaan pelaajasta, jonka taso SM-liigassa on täysin todistamatta. Siinä mielessä epärealistinen esimerkki yllä ei ole mitenkään looginen. Ei siis puhuta mistään Miro Heiskasesta, vaan täysin katsomattomasta kortista, vaikka tällä onkin alla nuorten maaotteluita ja niissä hyviä näyttöjä.
Kyseessä on ollut hyvä ja seuran pelaajapolitiikkaan sopiva "haku", mutta sen onnistumisesta ei ole toistaiseksi mitään näyttöä. Niin kauan kuin Ilves maksaa palkkaa ilman mitään näyttöä siitä, että kyseinen palkansaaja on edes palkkansa arvoinen, voidaan rekrytoinnin onnistuminen kyseenalaistaa.
Jos Airola hyppää terveiden kirjoihin, ottaa paikan kokoonpanosta ja ottaa isompia kehitysharppauksia kohti NHL-portteja, olen enemmän kuin tyytyväinen. Pahempi skenaario on se, että hänestä ei ole NHL-lainojen katoamisesta huolimatta kaavailtuun rooliin tai toipuminen viivästyy. Olisiko tuolloinkaan hankinta onnistunut? Ei. Olisiko hän kuitenkin ollut järkevä rekrytoinnin kohde potentiaali huomioiden? Kyllä.
Koskela on tehnyt oikeaa työtä, eikä kyse ole hankinnan arvostelemisesta. Kun otetaan tarpeettomia riskejä kuten Ikosen kohdalla tai tehdään vääriä valintoja joukkueen pelitapaan soveltumattomien pelaajien kohdalla, voidaan osoittaa sormella hankinnan tekijää. Kun hankitaan nuorta potentiaalia edullisella hinnalla, joka ei kuitenkaan sattuman tai epäonnen vuoksi realisoidu, voidaan todeta yrityksen olleen hyvän. Sattuma tai epäonni on myös monesti tekosyy huonolle kyvylle arvioida pelaajan ominaisuuksia, kehittymiskykyä tai soveltuvuutta joukkueeseen. Lopputulos on kuitenkin se, mikä ratkaisee onnistumisen tai epäonnistumisen.