Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

[Tampereenpoika]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Isä on Ilves-fani, joten sitä kautta ilves-sydämen sain. 4v taisin olla kun 2007-08 kaudella kävin isän kanssa ensimmäisen pelin käydä katsomassa aivan varma en ole oliko se paikallispeli vai peli jyppiä vastaan. Niistä peleistä mieleen jäi veskarit Pasi Häkkinen ja Tero Leinonen jota sitten pihapeleissä leikittiin. Toinen muisto on Ilveksen sisääntulossa ollut Enter Sandman ja Thunderstruck biisit sekä iso Ilves josta pelaajat tulivat jäälle. Sitten tuli muutto Pohjois-karjalaan ja pelit on jäänyt vähemälle. 2013 kävin Isän kanssa Ilves-HPK pelissä, jonka Ilves voitti 3-2 jatkoajalla. Veskareina oli Ilveksellä Kolppanen ja HPK:lla Mika Järvinen. Viimeisin peli on viime kaudella Ilves-Lukko, jossa ratkesi playoff-paikka. Silloin kun Pohjois-karjalaan tuli muutto että muutan takaisin Tampereelle niin pian kuin mahdollista ;D Nytkin on käytössä Ilves pipo ja lapaset. Ja ai että jaksaa porukka täälläkin muistuttaa kuinka Ilves on paska ja ei pärjää. No onneksi se vain vahvistaa sidettä Tampereelle ja Ilvekseen.

 

[Mielensäpahoittaja]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Isovanhemmilla ihailtu jo Ipan kultamitaleja. Vaarilla useampi mestaruus. Eli äidinmaidossa tuli ja isäkin samassa leirissä.

 

[weini]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Ekalla luokalla paras kaverini kannatti llvestä ja silloin minustakin tuli Ilvesfani. Aloin myös kuuntelemaan pelejä radiosta, mikä oli muiden mielestä kylläkin aika outoo, varsinkin kun satakunnassa asustelen.

Tokalla luokalla pääsin sitten isäni kanssa ekaa kertaa peliin. Haettiin sitten ennen peliä jostain urheiluliikkeestä Ilveksen fanipaita, muistan vieläkin sen tunteen kun sen vedin päälleni. Oli se hieno. Silloisista pelaajista mieleen on jäänyt Raipe, Tinke, Ripa, Taisto, Brad Jones ym...

Siitä lähtien on tullut Ilvestä seurattua ja jotenkin siitä on tullut jo jonkinlainen elämäntapa. On ollut paljon huonoja hetkiä, mutta myös hyviä. En pystyisi kuvittelemaan elämää ilman Ilvestä. Aina olen ylpeänä pistänyt Ilves-pipon päähäni ja muutenkin tunnustanut väriä. Autookin vaihtaessa ensimmäinen asia on lyödä Ilves-tarrat sivuikkunoihin. Nykyään tulee käytyä peleissä omien muksujen kanssa, jotka tottakai pukevat päälleen vihreekeltaista!

 

[Alfred Lammas]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Ehkä tullut mainituksi aikaisemminkin, mutta: Rastio - Kilpiö - Salmi - Koiso - Lampainen - Lahtinen.

Silloin Hämenlinnastakin oli kaksi joukkuetta, Tarmo ja HPK.

Ja olinhan paikalla, kun Koulukadulla oli yli 10000 katsojaa. Ketterimmät koltiaiset katselivat puiden oksilta.

 

[#13]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Kolmannessa polvessa kannattajana, ja junnuissa aina ilveksessä. Viimeisimmän mestaruuden kotimatsit paikan päällä. Fiilikset muistaa ikuisesti

 

[Tupsukorva35]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Varmaan voisi tylsästi sanoa, että Ilves tuli äidinmaidon mukana. Isä on Tapparan miehiä ja äiti Ilveksen naisia. Pienempänä kävin molempien joukkueiden kotipeleissä, mutta paikallisotteluissa oltiin Ilveksen puolella. Ehkäpä myös Ilveksen logo iski paremmin ja keltainen oli nassikkana suosikkiväri, joten varmasti oli myös osaltaan vaikuttamassa asiaan.

Varhaisin liigapeli, josta jotain muistikuvia on, niin syksyltä 2005 kotipeli KalPaa vastaan, jonka Ilves voitti niukasti 7-2 ja Jason Guerriero kiepautti jonkun ihan näyttävän kassin ohi Kimmo Kapasen. Tuosta sitten on vain vauhti vuosi vuodelta kiihtynyt, kun hallilla on alettu käymään.

Ilves-kamaa sitten löytyy kotoa vähintäänkin riittävästi. Löytyy useampi T-paita sekä pelipaitoja, huppareita, pipoa, mukia, lippuja, Ilves-reinoa ja parit kalsongitkin. Kun kotiin astelee, niin tuskin yhdellekään jää epäselväksi, että kenen joukoissa täällä seisotaan.

Kyllä on Ilveksellä tosi iso rooli omassa elämässä. Joidenkin mielestä ehkä liiankin iso, kun välillä tappiot saattavat ottaa liiankin koville. Ei kyllä ole tullut koskaan mieleenikään vaihtaa leiriä. Valitettavasti lähipiiristä löytyy muutama, jotka ovat niin tehneet. Ilves - nyt ja aina!

Hienoa, että on foorumilaisia, jotka ovat päässeet kokemaan mestaruushuuman! Ehkä vielä joskus me nuoremmatkin palstalaiset.

 

[Prophet]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

En osaa sanoa, mistä ensimmäiset sykäykset Ilveksen suuntaan ovat lähteneet, mutta aina olen Ilves ollut. Noin 6-vuotiaana alkoi jalkapalloura Ilveksen kaupunginosissa ja pari vuotta myöhemmin myös jääkiekko. Pelasin lopulta kummassakin lajissa ikäkausijoukkueissa ("ykkösissä").

Kummankin lajin puolesta on päässyt kokemaan ihan järjettömän hienoja hetkiä oman uran, koko yhteisön sekä edustusjoukkueiden kautta. Junnuajoilta muistuvat mieleen pelireissut, koppielämä, turnaukset, mitalit ja parhaat kaverit.

Edustuksen puolelta ensimmäiset näkemäni ja kokemani lätkäpelit Hakametsässä, joista muistan ainakin -85 finaalipelin, ystävyysottelun neuvostoliittolaista Kiovan Sokolia vastaan ja jossain pelissä tyhjennetyn hallin, kun joku keksi soittaa pommiuhkauksen kesken pelin (tämä saattoi olla jopa tuo -85 -finaaliottelu).

Pelaajien mailoja tuli innokkaasti keräiltyä ja niitä kertyi lopulta pitkälle yli sata, kun kaverin isä oli hallilla jonain huoltomiehenä. Kummastakin leiristä löytyi suosikkipelaajia ja mailoja oli molemmilta puolilta saatava, mutta Ilves oli aina joukkueena se juttu. Tapparan mailamerkki oli Montreal, Ilveksen Titan ja jossain vaiheessa Koho.

Futiksen puolelta edustuksesta on jäänyt kannustusuran alkuajoilta mieleen lukuisia persoonia (mm. Hjelm, Lemivaara, Polle Ojala, Kuula ja Putkonen), v-maisia vastustajia (Lius, Annunen) ja europelit, joista kirkkaimpana 90-luvun alussa AS Roma.

Nykyisin elämässä on isompiakin asioita kuin Ilves, mutta käyn toki edelleen Hakametsässä ja Tammelassa aina kun vain mahdollista. Muuten seuraan ottelut tiiviisti Ruudusta. Kausikortti on aina kaiken varalta hankittuna ja firman kautta sitten jotain yrityspakettia.

Lapsuuden ja nuoruuden särmät ovat hioutuneet, joten enää eivät esineet ja ärräpäät lentele tappioiden jälkeen, ja muutenkin pyrin seuraamaan omien ja vastustajien otteita analyyttisesti. Vastustajissa ei enää nykyisin ole joukkuetasolla varsinaisia "symppiksiä" tai "inhokkeja", mutta jotkut yksilöt herättävät yhä ihastusta tai vihastusta. Joukkueista puhuttaessa on tilanne tunnetasolla nykyään se, että Liigassa on Ilves ja loput ovat yhtä ja samaa harmaata massaa. Jos Ilves ei pärjää, niin aivan sama, keille mitalit jaetaan.

 

[Myyntimies]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Pikkupoikana isoveli kannatti Tapparaa ja halusin tietysti näyttää kynteni kannattamalla Ilvestä. Vanhemmat oli sitten vähän kummankin puolella diplomaaattisesti. Isobroidi oli kumminkin aika vähän kiinnostunut urheilusta ja meikäläisestä taas tuli Tapparan 80-luvun mestaruuksien vuoksi todellinen Ipa fanaatikko, joka ei voinut muuta kuin kannattaa Ipaa kahta kauheemmin. Kun broidi ja vanhemmat huomasivat kuinka tärkeä juttu Ilves minulle oli niin kaikki kääntyivät Ipalaisiksi. Käyvät joskus jopa peleissä.

Itsellä on kaksi kouluikäistä poikaa ja kumpikin ilman taivutteluita tai peleihin vientejä alkaneet kannattamaan Ilvestä. Ovat tietysti huomanneet minun fanituksen. Esimerkki tarttuu parhaiten. Hyvä juttu oli, että nuorempi poika sanoi vuosi sitten, että heidän koulussa kaikki kannattaa Tapparaa. Tai ainakin siltä näytti. Sanoin hänelle, että kannata ihan rohkeasti sitä, mistä tykkäät. Ei se muille kuulu. Näin teki ja viime syksynä sanoikin minulle, että tänä vuonna meitä ipalaisia onkin enemmän kuin tapparalaisia (varmaan hieno taistelu keväällä antoi rohkeutta muillekin kannattaa Ilvestä).

 

[Ilveksenmiäs]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

En ole koskaan asunut Tampereella. Sukulaispojat pelasivat Ilveksen junnuissa ja heiltä pieneksi jääneet vaatteen ajautuivat minulle.
Pipoa, takkia, verkkapukua,...minut siis puettiin Ilvesläiseksi
1980-luvulla olin fanaattinen kannattaja..varhaisaikuisuudessa homma oli satunnaista seuraamista. Nyt fanaattisuus on jälleen läsnä
Liikun paljon työni takia Turussa, täälläkään en asu. On kuitenkin hienoa huomata, miten paljon Ilveksenkannattajia löytyy..täällä Turun toimipisteessäkin on kolme ja iso kasa sellaisia " Ilves on jees " ihmisiä. Tiedä sitten, että johtuuko Ilveksen symppaaminen vain siitä, että seura on pitkään ollut " harmiton ". Voin kuitenkin kulkea vapaasti Ilveshuppari päällä ja moni taputtaa selkään.

Nykyään on niin paljon helpompaa olla " etäkannattaja "..netissä kuulee otteluselostukset, on tämä foorumi, telsusta tulee kaikki pelit...
Tietenkin itse peleissä niin paljon, mitä pääsee, mutta elämäntilanne tuo omat rajoituksensa.
Yksi kannattajaurani huippuhetkiä on, kun olin paikallisessa Turun nakkikattilassa katsomassa Ilves - Tepsiä ja Jyrki Lumme morotti käytävällä. Ja HUOM. tuolloin ylläni ei ollut mitään Ilvesaiheista vaatetusta..tämän siis vissiin haistaa ;D

 

[Rouhija]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Isäni on Ilves-fani,kai se siitä lähti.Suvussa on sitten Lukko,TPS,Tappara ja HIFK faneja.Ensimmäinen matsini taisi olla about 1994.Äitini teki lipunvarren puusta ja lippuna toimi itse kirjoitettu ilves-teksti valkoisessa rätissa 8).Harmi kun tuo hukkui jo kymmeniä vuosia sitten.Pienestä asti olen tosissani ottanut ja ylpeänä sydämeeni Ilveksen ottanut.Aina mieluummin ilveksen mestaruus kuin Suomen mm-kulta.

 

[Weikko Nieminen]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Tampereella oon syntynyt ja isä oli nuorempana KOO-VEEn kannattaja, äiti enemmän Ilveksen peleissä pyöri vaikkei kiekko oikeastaan kiinnostanut.
Aika rauhassa oon saanut valita mieleiseni. Muistan että joskus tarhassa 90-luvun alussa kaveri oli vahvasti Ilveshenkinen, sillä on varmaan ollut jotain merkitystä. Ensimmäiset pelit Hakametsässä oli Tappara - Jokerit, jonka Jokerit vei reilusti 1-6 tms. Mieleen on jäänyt Jokereiden silloin mielestäni siistit vihertävät paidat. Toinen oli Ilves - K-Espoo, jonka Ipa voitti. Myös Ikurin Vireen peleissä käytiin.
Sen tiedän, että koulun alkaessa mentiin Ilveksen kaupunginosajoukkueeseen nappulaliigaan ja talvella sitten pelaan kiekkoa (Lentävänniemi/Lielahti). Silloin Ilves oli varmaan ihan itsestäänselvyys jo. Siellä oli melkein kaikki luokan kaverit, enkä muista että tapparalaisia olisi muutenkaan luokalla ollut. Tapparan kannattaminen ei koskaan ole tullut vaihtoehdoksi, mutta jos KOOVEE ei olisi tippunut ja juuttunut alempiin sarjoihin, sen väreissä saatettaisiin mennä. Ja kyllä sen tekemisiä tulee jonkun verran seurattuakin.

 

[sämpylä]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Meidän suvussa dna:sa, yhden parin muodosta Ilves kromosomi.Ei tarvi lasta yrittää voidella ekstra legoilla, muulla kivalla tai muuten kurittamalla kasvattaa Ilves kannattajaksi

 

[Tervaskanto]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Marian sairaalan synnärillä lyötiin vihreä leima kantapäähän. Olisiko ollut Ilveksen logo joka muistuu ekana mieleen, seuraavat muistikuvat on Eteläpuiston hiekkakentältä missä käsi ojossa kiljuttiin kun valkku jakoi vapaalippuja peliin. Kerran Ilves, aina Ilves.

 

[Ipan pakki]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

70-luvun lopulla käytiin faijan kanssa avaamassa pikku Ipan Pakille ensimmäistä omaa pankkitiliä paikalliseen Säästöpankkiin. Tuohonaikaan Säästöpankkien säästölippaat olivat eri SM-sarjajoukkueitten maalivahtien asuihin puettuja lintuhahmoja. Pankintäti kysyi sitten minkälaisen säästölippaan haluaisin ja meikäläinen oli vastannut että tuon missä on iso kissa! Siitä se sitten läksi...

 

[ilves-70-luku]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Äitini oli 1960-luvulla Hakasen leipomolla töissä. Hakasen veljeksistä ainakin Markku ja Reijo pelasivat tuolloin Ilveksessä. Markku oli leipurina ja pelasi "vapaa-aikanaan" kiekkoa, kuten silloin tehtiin. Jääkiekkopurukumipakkauksista sai kuvia SM-sarjan pelaajista ja niinpä minulla oli oikein nimikirjoituksin kuvat muistaakseni molemmista. Valitettavasti nuo kuvakortit katosivat jonnekin. Siitä lähtien minusta tuli Ilveksen mies, vaikka isä jostain kummasta syystä kannatti Tapparaa ja Koo_Veeta

Oma poika olikin itsestään selvyys. 4-vuotiaasta lähtien vein sitä aluksi A-junnujen peleihin, mistä idoleiksi tulivat Juha Hautamaa ja Pasi Määttänen. Ja 6-vuotiaana sitten Atalan Ilvekseen, jossa pelikaverina mm. Joonas Lehtivuori ja kova vastustaja Pirkkalan Ilveksessä Jan-Mikael Järvinen. Jatkuvuus on siten hoidettu.

 

[Miika Lundin]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Harvalla taitaa olla makkarin seinällä n. 15cm välein kehyksissä Ilveksen Movember -stipendi ja TBK:n yksi ensimmäisistä kangasmerkeistä...

Juu. Isänisä kävi Svenska Samskolanin ja eipä tuosta mitään isoa henkien taistoa ollut eikä tullut. Faija on aina ollut porkkanapöksy, äitivainaa Ilves-mimmi henkeen ja vereen.

Itse aloin -85, kun muutettiin Treelle (tätä ennen ehdin syntyä TAYSissa ja asua sekä Pirkkalassa että Ylöjärvellä), seurailla taloyhtiön naapurin kavereiden myötä Ilveksen jalkapalloa ja Ilveksen kultaiset A-junnuluokat saivat yläasteaikana enemmän tarttumaan myös Ilves-lätkään.

Itse asiassa KooVee oli mun eka lätkän seurailukohde ja yleisestikin kaikki junnutouhu. Harva se lauantai käytiin Hakamettän kaikissa halleissa katsomassa junnulätkää vaahtosammuttimista A-junnuihin.

Mulle tosiaan Ilves on ollut aina monilajiseura ja pidän sitä pelkästään rikkautena. Ja Tammela, onhan se jalkapalloromanttisin stadion Suomessa.

 

[alakkriP]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Muistan aina, kun joskus 80-90 luvun kieppeillä mun mummu totes naapurilleen (joka ilmeisesti oli kova Tapparalainen) että meidän suku on sen verta perinteinen suku Tampereella, että sillon kun on joukkueita valittu ei tommosta Tapparaa oo viä ollukkaan. Eli kyllähän toi suvussa periytyy ja sitä myöten on ittekkin tullu kahlattua Ipan Junnu-putki läpi, edelleen 70% kavereista on vanhoja pelikavereita, joten kaveriporukka on myös ihan asiallista sakkia.

 

[HekeK]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Olen kotoisin Keski-Suomesta. Tosin juuria ei sinne ole kummankaan vanhemmat suunnalta. Isän suku on Savosta ja äidin Uudeltamaalta.

Ilmeisesti tarina menee niin, että televisiosta näytettiin ottelu IFK-Ilves. Vanhempi isoveljistäni valitsi IFK:n ja nuorempi isoveljeni Ilveksen. Minä sitten apinoin nuorempaa isoveljeäni ja valitsin Ilveksen. Pienestä on kiinni siis, etten kannattaisi IFK:ta. Ensimmäinen seuraamani kausi osuu vuosille 94-95.

 

[IkuisestiILVES]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Aloitin n. 5-vuotiaana Ilveksen junnuissa ja logohan oli aivan sairaan makee. Isä on ollut Ilveksen miehiä aina, muut perheenjäsenet kannattaa sitä toista.

Ensimmäiset muistot on että kaverin kanssa ala-asteella olen käynyt hakametsässä, peliä en muista sen tarkemmin. Ainoastaan että syötiin sellaisia suolaisia salmiakkirenkaita ;D Sitten kiekkoa en muuten ole kauheammin seurannut, lukuunottamatta ämmämlätkää kunnes eräs toinen kaveri vei katsomaan karsintoja olisko ollut kaudella 09-10 ja sillä tiellä ollaan. Aina kun on kysytty Ilves vai tappara, niin ei ole tarvinnut vastausta miettiä.

 

[Aho26]

Vs: Miten sinusta tuli Ilveksen kannattaja?

Iso kiitos Ilvesläisyydestäni kuuluu naapurin pojille, jotka 60-70 luvun taitteessa vaikutti seurauskollisuuteeni lähtemättömällä tavalla.

Ensmmäiset muistikuvat Hakametsästä juuri Ilveksen mestaruusvuodelta 1972 kun päätykatsomossa ylimmällä rivillä seisoin roskiksen päällä katon rajassa täpötäydessä hallissa. Vastustajana muistaakseni tuolloin oli HJK.

Suuri suosikkini oli numero 26 Seppo Ahokainen joka oli myös silloin Ilves-luolassa töissä Aleksterinkadulla ja jolta kävin ostamassa ensimmäisen Ilves-takkini. Voi sitä pikkupojan onnen määrää kun sai tavata suuren idolinsa.