Niin.. mun mielestä juuri tähän Ilves pyrkii.. mutta ilman, että sen pohjalla oloisi suomikiekon dna ”meidän peli”. Vaan nimenomaan on ikään kuin haisteltu niitä trendejä nousevista pelitavoista siletä futiksen puolelta. Saksan U21 joukkueesta tai Valioliigan Leicesteristä. Tapoja, jolla rikkaiden ja laajojen materiaalien seurojen pelitapaan voidaan iskeä. Ajattelemalla, että jokainen pelivälineen haltuun saaminen on tilaisuus hyökätä ja tehdä maali.
Mielestäni Ilves on pelitavallisesti lähtenyt vaeltamaan kohti kivikautta. Nimittäin siitä syystä, että mallia ei ole otettu noista mainitsemistasi jalkapalloilun trendeistä vaan NHL:stä. Ilves lähti pelaamaan Pittsburgh-tyylistä koohotuslätkää eli sellaista pystysuunnan jääkiekkoa, joka on ollut kiekkoväen ihailun kohteena viimeiset reilut viitisen vuotta.
Toki niin jääkiekossa, jalkapallossa kuin muissakin palloilulajeissa (NBA:aa lukuun ottamatta) pelinopeus sekä pelaajayksilöiden nopeus ja fyysisyys kasvavat koko ajan tärkeämmiksi. Liigassakin jokseenkin kaikki joukkueet pyrkivät hyökkäämään mahdollisimman nopeasti ja aivan erityisesti keskialueen kiekonriistojen jälkeen. Viivelähtöjä nähdään nykyään melko harvoin jo sen vuoksi, että joukkueet pääsääntöisesti paineistavat ylhäältä.
Jalkapallossa viimeistään vuoden 2018 MM-kisoissa nähtiin uuden trendin esiinmarssi, joka on syrjäyttänyt Tiki-takan: pallonmenetyksen jälkeen muutaman sekunnin armoton prässi, ja jos sen avulla ei saada palloa takaisin, vetäydytään melko alas tiiviisiin linjoihin. Saksa ja Espanja, jotka yhä luottivat vuoden 2014 tyyliin, saivat kokea tämän karvaasti.
Pystysuunnan jääkiekkoon verrattuna Meidän pelillä ja jalkapalloilun nykytrendeillä on kuitenkin perustavanlaatuinen ero: jälkimmäiset luottavat tarkoin suunniteltuihin malleihin, joita pelaajat kentällä toteuttavat. Pallollinen ja kiekollinen pelaaja skannaavat näitä toimintamalleja, kun taas pystysuunnan kiekossa kiekottomien pelaajien on reagoitava kiekollisen pelaajan liikkeisiin ja ratkaisuihin.
Pystysuunnan kiekossa esimerkiksi ajatus, että viisikko voisi puolustaa kiekolla, on täysin mahdoton.
Pystysuunnan kiekossa tilan luominen perustuu yksinomaan luisteluun: kun kiekko on saatu omalla alueella haltuun, neljä pelaajaa lähtee saman tien ylöspäin tarjoten useamman syöttösuunnan, jolloin vastustaja ei pysty etukäteen merkkaamaan pelaajia. Mutta siinä se sitten onkin. Jalkapallossa tila on pääosassa. Pelin voi jakaa pallollisessa vaiheessa avaamiseen, etenemiseen ja maalintekotilanteen luomiseen ja joukkueilla on jokaisessa näissä vaiheissa työkaluja positionaalisten, määrällisten sekä laadullisten etujen muodostamiseksi, joilla puolustajat pyritään saamaan epäedullisiin tilanteisiin. Pallo on vallan väline ja pelissä on selkeät rakenteet, joiden puitteissa pelaajat asemoivat itsensä suhteessa tilaan, vastustajaan, pelitovereihinsa ja palloon. Näissä rakenteissa positional playta toteuttavan joukkueen pelaajat tulkitsevat pelin virtaa – tekevät sitä, mitä peli kulloinkin "kutsuu tekemään" tai "pyytää", kuten meidän pelin yhteydessä tavataan sanoa.
Nykyään jääkiekossakin muodostetaan jalkapallon tapaan vastustajan pelaajien ympärille ylivoimia (Pennanen), venytetään vastustajan viisikkoa repivillä hyökkääjillä (Manner) ja käytetään gegenpresseniä (Larionov.) Nämä ovat pelifilosofisesti kaukana NHL-kiekosta.