Selittäkää nyt joku suomalaisille väsyneille keski-ikäisillekin, että miten tämä "ultrakulttuuri" pakottaa johonkin saatanan pelleilyyn Tampereen Kaupissa kakkosdivarin jalkapallomatsissa?
Ihan oikeasti nämä lippujen varastamiset kunniakoodistoineen, ei saatana. Ketään - toistan ketään, missään - ei kiinnosta pätkääkään, jatkaako Sinikaarti toimintaansa samalla nimellä ja onko naapurin Topi nyt Ilves Ultra vai Niilon Poika missäkin matsissa. Mainehaittaa ja sakkoja seuralle toki voi saada aikaan, mutta eihän tällä touhulla jalkapallon kanssa koskaan ole juuri mitään tekemistä ollutkaan. Suomessa eikä isossa maailmassa.
Jostain näemmä palstalle löytyy yhtäkkiä näitä muutaman viestin nimimerkkejä, joilla ei ole mitään asiaa Ilveksestä, sen pelaajista tai edes jalkapallosta, mutta helvetin tärkeää sanottavaa jostain Serbian liigan lakanavarkauden ja rituaalipolttamisen vaikutuksista Il Höpsis-ryhmän kunniaan ja maineeseen. Niinpä niin.
Se, että sinua ei kiinnosta kieltämättä melko koomisena näyttäytyvään pelleilyyn liittyvä - yhden levinneisyydeltään maailman merkittävimmän nuorisoliikkeen - kulttuurihistoriallinen tausta ja symbolinen merkitys, ei kuitenkaan ihan välttämättä tarkoita sitä, ettei se voisi kiinnostaa jotain muuta tässä
kannattajaryhmää käsittelevässä otsikossa. Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi, se oli arvokas, kuten meidän kaikkien.
Kuten järjen ääni edellissivulla jo totesi, niin tekstini - tai vierailuni - tarkoitus ei ollut siirtää huomiota tapauksesta muualle tai edes ottaa kantaa suoraan Kaupin tapahtumiin vaan vastata (Suomessa melko harvinaisilla tiedoillani) niihin pohdintoihin, joita tässä topicissa käytiin. Tekstini on katsaus alakulttuuriin, sen sisältämiin (ulkopuolisen silmään epäilemättä täysin kummallisiin) lainalaisuuksiin, eikä varmastikaan tarjoa paljoa kaikille skenen ulkopuolella oleville ajatusmaailmoiltaan fakkiutuneille nojatuolikannattajille, mutta skenen sisällä olevaa pientä vähemmistöä saattaa silti kiinnostaa. On tietysti hienoa, että täällä on myös joku väsynyt keski-ikäinen suomalainen, joka vastaa kaikkien puolesta tai joku, joka tarjoaa meille lyhyen kertauksen myös englantilaisten läskipäiden jalkapallohuliganismista, vaikka kukaan ei kysynyt.
On yksinkertaisesti selvää, että kannattajaryhmistä iso osa koostuu nuorista miehistä, jotka myös tapaavat joskus hölmöillä, mutta ilmeisesti tylsien keski-ikäisten suomalaisten ajatusmaailmaan on juurtunut käsitys siitä, että muu maailma olisi - ikään kuin - irrallaan siitä. Totta kai voimakas tunneside omaan seuraan, kannattajayhteisöön sekä - ennen kaikkea - ryhmään, mutta myös nuoruuden huuma, ryhmäpaine, päihteet ja adrenaliinitason nousulle ihanteellinen ympäristö muodostavat yhdessä poikkeukselliset riskit ylilyönteihin, mutta siitä huolimatta niitä tapahtuu myös bileissä, kapakoissa ja nakkikioskeilla, usein päihteiden vaikutuksen alaisena mutta ajoittain myös selvinpäin tunteiden noustessa liian korkealle, kuten taksitolpilla ja kouluissa. Se on ikävää, mutta varoisin tuomitsemasta yleisesti järjestäytyneitä kannattajia heidän joukossaan olevien hölmöilijöiden vuoksi.
Mielipiteenne siitä, että hölmöilijät pitäisi potkia kannattajaryhmistä pois, on teidän mielipiteenne. Kanttajaryhmissä ollaan usein eri mieltä, koska virheiden takia yksilöä harvemmi suljetaan myöskään pois perheestä tai kaveriporukastakaan, ellei puhuta teosta, jota ei olisi koskaan, missään tilanteessa saanut tapahtua. Se, että joku banneri - joka ei kuulemma edes kiinnosta ketään - varastastettiin, ei varmaan ole niin iso virhe, että kyseinen ihminen pitäisi sulkea pois yhteisöstä. Monen mielestä voi olla, mutta se näkemys tuskin kannattajaryhmää liikuttaa. Kannattajaryhmissä usein vaikuttavat myös huonoista lähtökohdista tulevat ihmiset, matalastikin koulutetut henkilöt ja poliittiset radikaalit, koska kannattajaryhmällä ei ole tapana jättää ihmistä näiden syiden takia ulkopuolelle.
Se on tullut selväksi, että monen teidän mielestänne tämä alakulttuuri on ihan vammaista paskaan, mutta siihenkin voisi varmaan sanoa, että
ketään ei kiinnosta.
Mitä sitten väkivaltaan tulee, niin voisin kyllä kirjoittaa siitä, millä tavoin väkivalta nähdään ja miten se ilmenee juuri ultras-kulttuurin kehittäneessä maassa, jolle kaikki ultras-ryhmät ympäri Tellusta ovat enemmän tai vähemmän velkaa, mutta jos asiaan ei ole kiinnostusta tällä Suomen yhden merkittävimmän kannattajanayhteisön foorumilla, sen järjestäytynyttä kannattajaryhmää käsittelevässä otsikossa, niin on toden totta parempi säästää sanoja.