Pelitapa

[Suorsa#40]

Vs: Pelitapa

Joo, tota...mun pointti vähän hukku. Toki siis millä tahansa oikealla pelityylillä voi menestyä. Mietin vain, että onko Ilveksellä sellainen pelaajamateriaali, jolla voi pelata suoraviivaista jääkiekkoa hyvin (lue: voittaa enemmän kuin hävitä) tuloksin.

On melko kyseenalaista, voiko Ilveksen pelaajamateriaalilla toteuttaa minkäänlaista pelitapaa voittavalla saldolla SM-liigassa.

Viisikkopelin suunnittelu ja toteutus ovat jääkiekossa erittäin tärkeitä asioita, mutta ei niitä voi järkevästi nostaa tarkasteluun irrallisena osa-alueena, sillä joukkuepelissä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Jatkuvasti törmää tilastopohjaiseen pseudoanalyysiin pelistä, koska jossain on herännyt tarve yksinkertaistaa ja supistaa jääkiekko numeroiksi ja syöttösuuntaviivoiksi. Kieltämättä se on vaikuttavaa, kuinka yksityiskohtaisesti ja intohimoisesti jotkut leikkelevät peliä palasiksi Excelissä, mutta parhaimmillaankin tällaisella lähestymistavalla päästään vain todentamaan joitakin pelin sisällä esiintyviä tilastollisia ilmiöitä. Ei sen enempää. Jääkiekkopelin voittamisen kaavaa ei sieltä saa puristettua ruudulle.

On silti selvää, että jotkin suuret lainalaisuudet pätevät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kun kiekko on omalla joukkueella, vastustaja ei voi tehdä maalia. Kannattaa syöttää mieluummin oikeaan suuntaan menossa olevalle kaverille kuin väärään suuntaan luistelevalle tai paikallaan olevalle. Viisikon tulee liikkua yhtenäisesti, jotta pelaajien väleihin ei jää suuria tyhjiä tiloja, joita vastustaja voi hyödyntää. Lyhyt syöttö on helpompi antaa ja ottaa vastaan kuin pitkä. Pelialueen keskustassa on enemmän hyviä syöttö- ja etenemissuuntia kuin laidalla. Mitä nopeammin peli kääntyy puolustuksesta hyökkäykseen, sitä heikommin vastustaja ehtii valmistautua puolustamaan.

Kun pelaajat ja viisikot saadaan toimimaan jäällä pelitilanteessa niin, että useimmat yllä luetelluista - niitä on toki muitakin - perussäännöistä toteutuvat useammin kuin jäävät toteutumatta, ollaan jo hyvin pitkällä toimivan pelitavan luomisessa. Tämä on jokaisella joukkueella omansalainen, aina erilainen, prosessi.

 

[HekeK]

Vs: Pelitapa

On melko kyseenalaista, voiko Ilveksen pelaajamateriaalilla toteuttaa minkäänlaista pelitapaa voittavalla saldolla SM-liigassa.

Mahdollisesti näin. Yhtä mieltä lienet kuitenkin siitä, että joku pelitapa tuottaa tämänhetkisellä kokoonpanolla paremman tuloksen kuin toinen. Mikä tämä pelitapa sitten olisi? Väitän, että nykyinen joukkue ei pysty kiekotteluun (pl. pari yksilöä), joten pelitapa on pidettävä mahdollisimman yksinkertaisena ja suoraviivaisena. Kiekko siis nopeasti omalta alueelta pois. Hyökkäykset suunnattava maalille ja päätettävä laukaukseen. Kun kiekko menetetään, tullaan helvetinmoista kyytiä alas puolustuksen avuksi.

 

[El Reino]

Vs: Pelitapa

Mikä tahansa pelitapa hyvin toteutettuna ja pelaajien ominaisuuksien siihen soveltuessa antaa mahdollisuuden pelata voittavaa jääkiekkoa. Pelitapa on kuitenkin vain keino helpottaa maalipaikkojen luomista ja vaikeuttaa vastapuolen maalipaikkojen syntymistä. Oleellisena muuttujana, joka pelitapakeskustelussa unohdetaan, on fyysinen, taidollinen ja henkinen valmius reagoida asioihin ja voittaa kamppailuja tai tehdä muita asioita pelin sisällä. Siihen päälle tulee lisäksi muita tekijöitä kuten joukkueen keskinäinen sitoutuminen ja sen sisäinen ilmapiiri. Valmennuksen rooli näiden joukkuetason asioiden ja yksilöiden ominaisuuksien kehittämisessä on luonnollisesti keskeinen.

Ei mikään pelitapa estä lyhytsyöttöpeliä tai keskikaistan käyttöä, kuten Suorsa#40 aiemmin toteaa. HeGen esittämä kysymys siitä, että riittääkö Ilveksen materiaali valittuun pelitapaan ja onko se materiaalille sopivin, on mielestäni oikea kysymys. Viime kaudella esimerkiksi Järventie ei löytänyt lainkaan pelihuumoriaan. Toisaalta toissakaudella nimenomaan pelitapa oli se, jolla kyettiin kompensoimaan pelaajamateriaalin heikkoutta muihin joukkueisiin nähden ja ns. kiekkokontrollijoukkueet olivat usein pahoissa ongelmissa aggressiivisen Ilveksen karvauksen kanssa.

 

[Melarus]

Vs: Pelitapa

Pitsiturnaus katseltu selvin silmin. Mieleen painuvia huomioita jäi joitakin mieleen. Turnauksessa oli, kuten kaikki tietää, melkoinen junnunippu. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että liigaryhmässä olevien junnujenkin pitää tiedostaa joukkueen pelitapa ja näin varmasti onkin, koska tiettyjä toistuvuuksia esiintyi usein. Pelitapaa pitää tietenkin hioa lukemattomia kertoja, ennen kuin sen voi olettaa tulevan selkärangasta pelitilanteessa. Pelkällä ohjeistuksellakin voi tiettyjä asioita hioa vaikka toistokertoja ei takana riittävästi olisikaan. Esim. valmentaja voi ennen peliä ohjeistaa, ettei kiekosta luovuta liian helposti/ilmaiseksi vaikkei sovittuja avaus-/purkukeinoja olisikaan riittävästi treenattu.

En nyt muista mahtoiko joku kehaista Ilveksen avauspeliä täällä foorumilla, mutta omaan silmään se näytti lähinnä epätoivoiselta. Olen itse edelleen sitä mieltä että organisoidun lähdön pitäisi pääsääntöisesti päätyä laukaukseen. Laukauksen jälkeen annetaan välitön paine, jolla pyritään saamaan kiekko omille ja aluepeli käyntiin. Ellei siis kiekko ole maalissa tai maalivahti sulkenut peliä. Ilveksen kohdalla näin ei kuitenkaan ollut oikeastaan lainkaan. Useimmiten kiekko pelattiin omalla siniviivalla odottaneelle pelaajalle, joka luisteli yli punaisen ja heitti kiekon päätyyn. Välillä kiekko saatiin pelattua vastustajan siniviivalle asti, mutta sielläkin teemana tuntui olevan joko kiekon heittäminen tai ohjaaminen päätyyn. Itse en pysty pitämään tuollaisesta pelitavasta, vaikka se satunnaisia voittoja tuottaisikin. Toisaalta, nuo päätyheitot olivat osittain ihan ymmärrettäviä, sillä syöttöpaikkoja ei tahtonut olla. Ilveksellä oli usein pelin puolella kolme pelaajaa ja painottamalla kaksi, mutta nuo kaksi olivat liian usein syöttövarjossa tai muuten sellaisessa paikassa, että syöttö sinne olisi pysäyttänyt hyökkäyksen. Pelin puolen pelaajista kukaan ei varsinaisesti ollut keskikaistalla, välillä joku yksittäinen pelaaja luisteli ehkä neljä metriä irti laidasta, mutta siihenkään kiekkoa ei juurikaan pelattu.

Omasta päästä lähdettäessä keskikaistalla ei oman siniviivan jälkeen ollut oikeastaan kukaan. En tiedä oliko kyse huonosta kiekonkäsittelykyvystä vai mistä, mutta itseäni huvitti tilanne jossa Ilveksen pakki (olisiko ollut Hovinen) avasi kiekon omalta p-pisteeltä punaviivan ja hyökkäyssiniviivan välissä keskikaistalla vapaana olleelle Kokkalalle. Syöttö oli hyvä ja tuli suoraan lapaan, mutta tuntui kuin Kokkala ei olisi odottanut saavansa siihen syöttöä ja kiekko meni ns. lavan läpi.

Eniten hyökkäyksiinlähtöjä Ilves suoritti, ei niin yllättäen oman alueen kääntöpelistä. Siis paineen alta. Joku valokuvamuistin omaava tilastonikkari voi korjata jos olen väärässä, mutta väitän että kolmen pelin aikana Ilves ei viittä kertaa pelannut paineen alla kiekkoa alas, keskelle tai paineettomalle puolelle, vaan järjestäen kiekko heitettiin ränniä pitkin ylös ja siirryttiin karvaukseen. Tällä menettelyllä menetettiin monta mahdollisuutta hyvään vastahyökkäykseen. Näin jokaiselta joukkueelta vähintään yhden pelin ja näkemissäni peleissä kaikilla muilla paineen purku tapahtui järjestyksessä: vaihtoehto 1. keskustan kautta 2. joko levittäen painottomalle puolelle tai tiputtaen alaspäin, riippuen tapahtuiko paineistus lähellä kulmaa vai siniviivaa. 3. roiskaisu. Ilves hankaa siis edelleen vastakarvaan jo tuossa paineen purussa. Itsekin käyttäisin vaihtoehtoja kuten nuo em. joukkueet.

Oli hienoa nähdä miten esim. puoliammattilaisjoukkue Sport tuli ensimmäisessä Lukko-pelissä paineen alta 1-2 syötöllä keskialueelle ja usein juuri keskikaistalle, siitä yleensä yhdellä syötöllä hyökkäysalueelle ja pääosin yhdellä, joskus kahdella syötöllä laukaisupaikkaan. Siis 3-5 syöttöä oman pään lähdöstä laukaisupaikkaan, eli ei mitään virtalaista ääretöntä kiekkokontrollia vaan järkevää pelaamista, jollaista pystysuunnan Ilveskin pystyisi pelaamaan. Ensimmäinen syöttö Sportilla paineen alta usein yläviistoon keskustaan, siitä jälleen yläviistoon keskikaistalle, siitä pystyyn siniviivalle ja sieltä usein levitys tai tiputus ja laukaisu. Paljon siis peliä eteenpäin/pystysuuntaan vieviä syöttöjä, mutta järkevästi. Mikäli keskusta oli tukossa levitettiin kiekko paineettomalle puolelle ja lähdettiin sitä kautta nostamaan ja jälleen käytettiin keskikaistaa hyökkäysalueelle menoon.

 

[Melarus]

Vs: Pelitapa

Jatketaan edellisestä. Jotkut kirjoittajat kehaisivat Ilveksen ylivoimaa. On pakko kysyä moniko heistä näki itse pelit?

Ilves oli tilastollisesti varmasti suhteellisen tehokas, mutta oli se yv aikamoista tervanjuontia vailla erityistä ideaa. Liekö Viitakosken tuomaa, mutta Ilveksen yv:n voi tiivistää lauseeseen; kiekko viivalle, odotetaan että maalinedus on täynnä miehiä ja lämätään kohti maalia. Ilveksen yv perustui siis pitkälti tuuriin. Totta kai maalineduspelaaminen ja ohjaaminen ovat taitolajeja, mutta jos maalilla on valmiiksi 4-5 pelaajaa, niin vaatii aikamoista pomppimista omille, että viivalta tulleen kiekon pystyy ensinnäkään ohjaamaan ja toiseksi se menisi vielä loppujen 3-4 pelaajan + maalivahdin läpi.

Viivalta lähteneen vedon meneminen suoraan maaliin vaatisi sekin joko äärettömän tarkan kudin ahdistettuna tai tuuria. Jälkimmäinen lienee Ilveksen kohdalla todennäköisempää. Jokipakka teki yv-maalinsa viivalaukauksella, mutta laukaus lähti välittömästi voitetun aloituksen jälkeen, jolloin maalille ei ollut ehtinyt kertyä ruuhkaa.

Vasta Sport-pelissä nähtiin viivalla tapahtuneet levittävät syötöt, muuten syöttö pakille tuli aina syvältä ja pakin tehtävä oli ampua kiekko maalille. Useimmiten pakin laukaus tosin kilpistyi ensimmäiseen pelaajaan. Tämä on osittain taitoasia, mutta syynsä on myös sillä että syvyydestä tulevaan syöttöön ei tarvitse alivoiman reagoida poikittaisliikkeellä. Nimenomaan kun kiekko on nopeampi kuin jalat, pitäisi poikittaissyöttöjä viljellä enemmän, totta kai myös syvyyssyöttöjä. Alivoimaa pitäisi vähän juoksuttaa ja saada sitä kautta maalipaikkoja, Ilves veti heti kun kiekko viivalle tuli, eikä vastustajan tarvinnut olla kentällä pitkiä pätkiä kerrallaan. Ilveksen yv jää vähän puolitiehen kun laukaus lähtee pääsääntöisesti syvyyssyötön jälkeen sen sijaan, että syvyyssyöttöä seuraisi vielä levittävä syöttö, jolloin av:n etäisyydet repeisivät puoliväkisin.

Ilves teki suht tehokkaasti Pitsissä yv-maaleja, mutta kuvailevaa on, että omissa papereissa Ässät sai luotua Lukko-pelissä huomattavasti enemmän laadukkaita maalintekopaikkoja kuin Ilves koko turnauksen aikana ja pelasiko Ässät ottelussa 2 vai 3 ylivoimaa. Joka tapauksessa monta kertaa vähemmän kuin Ilves turnauksen aikana. Samaten Sportin onnistui luoda huomattavan paljon enemmän laadukkaita maalipaikkoja verrattuna Ilvekseen. Enkä nähnyt Sportilta kuin sen reilut kaksi peliä.

Ylöstuonti ylivoimalla oli sekin mielestäni mielikuvituksetonta ja tehotonta. Yleensä tuli se sama tilanne, että oman maalin takaa lähdettiin pelaamalla kiekko vasemmalle puolelle jossa kolme miestä luisteli jonossa kahden muun tullessa oikeaa laitaa. Ei vaadi kovin suurta päättelykykyä ounastella ränniin heitettävää kiekkoa ja valmistautua jo osin siihen. Välillä nähtiin yhden miehen kuljetusshow omalta alueelta hyökkäysalueelle. Tällä tavalla kiekko saatiin usein heti pelattavaksi, mutta kyllä se hidasti silti hyökkäystä ja poisti suoran hyökkäyksen mahdollisuuden. En sitten tiedä onko Ilveksessä kielletty suorat hyökkäykset ylivoiman aikana. Kuronen ahkeroi eniten yksinäisenä ratsastajana.
Ilveksellä olikin useaan otteeseen suuria vaikeuksia saada kiekko alueelle ja vieläpä niin, että se päätyi omalle pelaajalle.

 

[Suorsa#40]

Vs: Pelitapa

Hyvää pohdintaa, Melarus.

Itse katselin Pitsiä sillä mielellä, että pyrin yksilöiden kehityksen seuraamisen lisäksi etsimään pelitavasta asioita, jotka ovat muuttuneet tai joita on muutettu viime syksyyn verrattuna.

Kuten jo turnausketjussa mainitsin, avauspelaamisessa olivat ajoitukset hukassa, ja helppojenkin syöttöjen vastaanottaminen oli välillä ylivoimaista. Tästä johtuen avauspelaamisesta ei saanut ollenkaan selkeää kuvaa. Selväksi tuli se, että pakki-pakki-vasen laita on edelleen yksi Ilveksen perusavauksista. Yhtä selväksi tuli, että mikä tahansa vastustaja pystyy edelleen trapittamaan tämän kuvion, jos Ilveksen ajoitukset eivät ole juuri kohdillaan. Kiekon pitäisi tulla vasempaan laitaan suunnilleen oman siniviivan tasolle, mutta nyt (ja viime syksynä) syöttö viipyi niin kauan, että laituri oli jo punaisella kiekon saadessaan. Tällöinhän laitaa tukkiva vastustajan pelaaja on jo lähes iholla ja peli puuroutuu sumppuun. Ilveksen luistelu näytti kuitenkin nyt selvästi irtonaisemmalta kuin vuosi sitten, mikä antaa toivoa sen suhteen, että terävyys ajoituksiin löytyy. Vuosi sittenhän oma peli tuhoutui suureksi osaksi fyysiseen tukkoisuuteen, kun jalat eivät liikkuneet läheskään pelitavan vaatimaan tahtiin.

Toinen tärkeä havaintoni avauspelistä oli se, että sentterit eivät uskaltaneet tulla hakemaan kiekkoa tarpeeksi alhaalta (omien B-pisteiden välistä), vaikka pakit olisivat selvästi lähteneet pelaamaan avauspaikkaa lyhyelle syötölle keskikaistalle. Tästä johtuen päädyttiin usein puolustajan omaan pelin nostamiseen jalalla, mikä puolestaan päättyi lähes poikkeuksetta toivottomaan päätyheittoon, koska sentteri oli puutteellisen pelin lukemisensa takia eri vaiheessa muun viisikon kanssa. Valmentajat suosivat monesti kookkaita, maalineduspainissa ja kulmaväännöissä pärjääviä sentterityyppejä, mutta pelirohkeat ja kiekkoa haluavat keskushyökkääjät toisivat avauspelaamiseen(kin) paljon lisää variaatiomahdollisuuksia. Tästä syystä pidän Michael Kerästä nykyrosterin parhaana vaihtoehtona ykkösketjun sentteriksi.

Positiivista oli mielestäni se, että kun avaus onnistui, saatiin kiekko usein kontrolloidusti sisään hyökkäysalueelle. Tässä oli selvästi uutta se, että 2-2 tai 3-3 -hyökkäyksessä ei pelattukaan aina päädyn kautta, vaan tehtiin pienellä poikittaisliikkeellä tilaa viedä kiekko viivan yli. Ilveksellä on paljon sellaisia hyökkääjiä, jotka pystyvät vauhdissa ohittamaan yhden vastustajan kiekon kanssa. Näitä oli monta jopa nuoressa Pitsimiehistössä. Tätä pitää mielestäni pystyä hyödyntämään SM-liigapeleissä tehokkaasti, sillä se on yksi köykäisen rosterimme harvoista vahvuuksista.

 

[El Reino]

Vs: Pelitapa

On ilo lukea tätä palstaa tällä hetkellä, kun kirjoitusten sisältö on analyyttista ja muutakin kuin "tuhkan päälle ripottelua".

Ajoitukset olivat viime kaudella kauttaaltaan hukassa, mistä johtuen Ilveksestä sai sen kuvan, ettei mitään konkreettista pelitapaa olisi ollut. Hienoa kuulla, että nyt irtonaisuutta luisteluun olisi löytynyt, koska viime vuonna paikan päällä olleena ensimmäinen toteamus oli, että Ilves oli liikkeellä tahmealla jalalla ja täten halutun pelitavan toteuttaminen oli lähes mahdotonta. Vapaita syöttölinjoja ei synny, jos koko ajan ollaan vastustajaa pari potkua jäljessä. Peliälykään ei auta tähän asiaan.

 

[Battery]

Vs: Pelitapa

Ajoitukset olivat viime kaudella kauttaaltaan hukassa, mistä johtuen Ilveksestä sai sen kuvan, ettei mitään konkreettista pelitapaa olisi ollut.

Kirjoittaisin tuon mielummin "Ajoitukset ja viisikon rakenne (etäisyydet ja sijoittuminen) olivat viime kaudella kauttaaltaan hukassa, mistä johtuen Ilveksestä sai sen kuvan, että joukkue on hidas eikä yritä."

Voi luoja. Alkaa oikein ahdistaa kun yritän miettiä mistä lähtisin purkamaan Ilveksen pelillistä pakettia.

Lähdetään siitä että pystysuunnan jääkiekolla voidaan kyllä voittaa mestaruus ihan kuten Meidän pelillä tai millä tahansa kilpikonna torpeedotaktiikalla. Ilveksen pystysuunnanjääkiekossa, joka eroaa hurjasti Jukurien tai JYPin pystysuunnanjääkiekosta, vain oli niin paljon vikaa viime kaudella, että kun sen tajuaa ei enää ihmettele miksi jopa Sport voitti Ilveksen Hakametsässä 2-0. (Vanhat papat ja nuoret hassuhattukannattajat jotka pitävät jääkiekkoa vain taistelu- ja tahtopelinä älkööt vaivautuko kommentoimaan että Ilves ei yrittänyt tuossa pelissä.)

Laitan ihan vain muutaman esimerkin Ilveksen pelin epäkohdista.

- Viivelähdöissä, jotka saatiin tehdä rauhassa vastustajan lojuessa trapissä, ei ollut juuri mitään järkeä vaan niiden variaatiot vaihtelivat kentällisten välillä.
- Pystysuunnanjääkiekolle, siis sellaiselle jolla menestyy (JYP, Jukurit(runkosarja)), on ominaista että pelaajat pysyvät omilla kaistoillaan. Ei Ilveksessä. Hyökkääjät leikkailevat kentällä miten sattuu.
- Pakkien ja hyökkääjien etäisyys. Nyky SM-Liigassa ei ole järkeä lähteä karvaamaan yhdellä tai kahdella. Muilla joukkueilla hyökkääjät tulevat alas tarjoamaan syöttösuuntia ja meidän karvaajat pelataan pihalle. Jopa Ilveksen kolmella karvaaminen voidaan pelata pihalle, koska pakit lojuu keskialueella. Viisikon etäisyys missä pelaa? Lähtekää hyökkääjät siitä sitten hyvillä mielin takakarvaamaan monen metrin takamatkalta kun olette ensin tehneet itsestänne idiootin karvaten järjettömästi.
- Ilveksen pakkien pelinluku - kiekon avaaminen vauhtiin. Tilanne: Ilveksen pakeilla on kiekko omassa päässä vastustaja ei anna kuin näennäistä painetta, omat hyökkääjät luistelevat omaa päätyä kohti, mitä tekee Ilveksen pakki? Syöttää punasen ja oman sinisen välissä olevalle hyökkääjälle joka luistelee omaa maalia kohti. Tammislaisittain keskialue kiihtyy. Omaa päätyä kohti! Bravo.
- Keskushyökkääjän ja keskikaistan käyttämättömyys hyökkäyksissä.

Mm. nämä ovat asioita jotka olen nähnyt toimimattomaksi Ilveksen pystysuunnanjääkiekossa. Yllä mainitut asiat jotka kusee johtuvat ainoastaan valmennuksesta.

 

[W124]

Vs: Pelitapa

Voisiko tulevan kauden pelitapa olla kaudella 10-11 käytetty aktiivinen ja haastava. Tulokset ja viihdyttävyys olivat kunnossa.

Nimimerkki Säälipleijareita kohden

 

[Tarinankertoja]

Vs: Pelitapa

Voisiko tulevan kauden pelitapa olla kaudella 10-11 käytetty aktiivinen ja haastava. Tulokset ja viihdyttävyys olivat kunnossa.

Voisi. Se voi kantaa sääläreihin onnistuessaan. Se vaatii jalkanopeutta, jota harkkamatsien perusteella olisikin enemmän kun viimekaudella.. mutta marraskyyn tiistaimatshissa se jalka ei välttämättä liikukaan +1 enemmän kuin vastustajalla, niin mitäs sitten tehdään? Viime- ja toissakaudella tähän ei ollut variaatiota (tai viimekaudella oli, kun Pajuoja alkoikin peluuttamaan kontrollia, kun luistin ei selvästikään kulkenut, joka johti potkuihin).

Joku variaatio on oltava siihen hetkeen kun väsy painaa. Pitää pysytä siirtymään vaikka Kalpamallisen kiekotteluun, jos se luistin ei kuljekaan. Tähän on siis kyettävä reagoimaan pelin sisällä. Viimekaudella puskettiin samalla sapluunalla, oli tilanne kentällä mikä tahansa, aina laidankautta päätyyn ja painimaan.

Taktista osaamista on löydyttävä ja pelisilmää muunnella pelitapaa päivän kunnon ja vastustajan mukaan. Ilveksellä ei ole varaa pelata ”omaa peliään”, koska se on taitotasollisesti jäljessä lähes joka vastustajaa. Ilveksen on oltava fiksumpi, mukautuvaisempi ja kyettävä reagoimaan nopeasti.

Sääläreitä odotellessa..

 

[JK]

Vs: Pelitapa

Kyllä tämä menee jo vähän hysteeriseksi. Raipe panostaa liikkuvuuteen (haastattelun/haastatteluiden perusteella ja joukkueidensa esitystenkin perusteella). V.Rantanen mainitsee fyysisen kiekon ja JK intensiivisen kiekon niin tästä tehdään päätelmä, että "ei ole taktista puolta ja jopa ajoitukset kaksinkamppailuissa ovat hukassa - lisäksi loppukaudesta ollaan poikki fyysisesti ja henkisesti."

Faktahan on se, että tuolla materiaalilla pelataan sijoista 11-14 tai 12-14. Tiedä sitten, mihin valmennus pyrkii liikkuvalla pelityylillä, mutta itse haluaisin nähdä intensiivisen(aktiivisen) pelityylin, joka ei tarkoita vain (pika)luistelua vaan henkisen/fyysisen valmiustilan maksimointia, aggressivisuutta ja sitä, että aina annetaan isku(tai kaksi) iskusta. Aika ei-ilvesläistä, eikö totta? Lisäksi kokeneempien pelaajien kantti ei saa pettää mahdollisten (murska)tappioden aikana, kaikki komittoituvat yhteiseen tavoitteeseen eikä turhia jälkitilannejäähyjä oteta.Tuolla materiaalilla ei voiteta yhtään ottelua, jos vireys/valmiustila ei ole huipussaan. Itse en näe liikkuvaa tai aktiivista tai intensiivistä pelityyliä uhkana, jossa kaikki kaatuu enemmin tai myöhemmin päälle. Enemmänkin se on alusta, jonka päälle voi lähteä rakentamaan.

Joka tapauksessa jäsen Suorsa#40:n kirjoitukset tähän samaan ketjuun 4.8 klo 9:33/11:01 sekä jäsen El Reinon samana päivänä klo 12:41 ovat mielestäni palstan parasta antia. Se prosessi, millä joukkue/yksilöt saadaan pelaamaan hyvää ja voittavaa, on mielenkiintoinen. Teoriat ovat teorioita, mutta saada sitten vielä asiat toteutumaan kopissa/jäällä on ihan toinen asia. Itse uskon Raipen/Veskun ja joukkueen mahdollisuuksiin - ja Blues-ottelu toi monia hyviä merkkejä akt...eikun taktisesta pelistä, missä kaverit menivät oikeisiin suuntiin, viisikko liikkui yhteneväisesti ja hyökkäyksiin lähdettiin nopeasti (sekä hitaasti) ja syötöt menivät liikkuville miehille. Uskaltaako sanoa, että pelatiin myös fyysisesti. Pitsiturnauksen Pelicans pelissä toisaalta ne kahden metrin syötöt meni kolme metriä ohi, tiedä sitten mistä johtui.

Joo, ja Wanhan papan pari varmaa teesiä voittavaan jääkiekkoon (valmennukselle ja Batterylle tiedoksi)
-oman joukkueen maalintekoprosentti laukauksista >14,66%
-maalivahdin torjuntaprosentti >98,12%

 

[Tarinankertoja]

Vs: Pelitapa

Tuolla materiaalilla ei voiteta yhtään ottelua, jos vireys/valmiustila ei ole huipussaan. Itse en näe liikkuvaa tai aktiivista tai intensiivistä pelityyliä uhkana, jossa kaikki kaatuu enemmin tai myöhemmin päälle. Enemmänkin se on alusta, jonka päälle voi lähteä rakentamaan.

Tuon päälle on rakennettu Ilveksessä ennekin. Kahtena viimekautena ja Esim Sakke Pietilän aikana. Se vaan ikävä kyllä on niin, että jos variaatioita ei löydy, se ajaa itsensä metsään. Aivan kuten Toivolan Pelicans teki. Toivolalla oli Ässissä variaatioita by Karri Kivi, mutta kun niitä ei ollutkaan Pelicanseissa, tuli noutaja.

Paremmalla luisteluvauhdilla voidaan menestyä, mutta 60 ottelun sarjassa on tasan varmaa, että osassa oteluissa vireystila on heikompi kuin vastustajalla. Ja koska materiaalin mukaan toisiaan pelataan 12-14 sijoista, niin materiaalia on kompensoitava jollakin.

Se että ”painetaan täysillä”, ”annetaan iskusta kaksi” ei auta siinä tilanteessa, kun pohkeet on tukossa ja pää jumissa. Tällöin on löydyttävä jokin vaihtoehtoinen tapa, jolla ottelussa voidaan taistella pisteistä.

kahden viime kauden pelissä näitä variaatioita ei ollut, joten turpaan tuli, jos vastustajan vireystila oli kovempi. Näin kävi myös kalliille Saken joukkueelle, jonka peli parhaimmallaan oli nautittavaa tukkimieskiekkoa, laidat rysky ja vastustajat lenteli pitkin kenttää. Se että se toimi ekalla kaudella pleijareissa ilmeisesti vain sumensi joukkuejohdon ja ajateliin sillä tavalla pystyttävän vetään koko kausi.. tuolloinkin se pelkkä ”tsemppi” ei pitkässä sarjassa tuonut tulosta.

Ja uskoisinkin että variaatioita on mietitty. Puolustajien kiekkotaito ainakin antaa mahdollisuuden peruutella tarvittaessa. Pakit nostaa myös jalalla ihan kiitettävästi (joka toki ei tuota juurikaan maalipaikkoja, mutta pysyypä kiekko omilla hetken enempää).

Jääkiekko on agresivinen kontaktilaji, jossa jokainen joukkue taatusti painottaa tahtopuolen asioita. Sellaisessa selkeän etulyöntiaseman saavuttaminen on erittäin vaikeaa. Luistelunopeudessa se voidaan saavuttaa, mutta taatusti ei niin suvereenisesti, että se kantasi koko kautta.

Tällä materiaalilla on pakko olla parempi reagointikyky ja valmennus, jotta siitä sääläripaikasta voidaan tapella.

 

[JK]

Vs: Pelitapa

..
Ja uskoisinkin että variaatioita on mietitty. Puolustajien kiekkotaito ainakin antaa mahdollisuuden peruutella tarvittaessa. Pakit nostaa myös jalalla ihan kiitettävästi (joka toki ei tuota juurikaan maalipaikkoja, mutta pysyypä kiekko omilla hetken enempää).
...
Tällä materiaalilla on pakko olla parempi reagointikyky ja valmennus, jotta siitä sääläripaikasta voidaan tapella.

Joo, yksi kommentti enää - menee muuten jo saman jankkaamiseksi omalta puoleltani. Eli enemmänkin viittaan tuohon Blues-otteluun, omasta mielestäni viisikot liikkuivat yhteneväisesti ja kompaktisti. Ehkä kolmikko Hintz-Benzius-Kokkonen oli hiukan hukassa ja Kumpu-Orenius silloin tällöin, mutta ns. pelaavat viisikot. Ei tämä haettu liikkuva kiekko ole este viisikon tiiviiseen ja yhteneväiseen peliin - eikä tässä mitään Broad Street Bullies pelitapaa haeta, eikä siihen ole mahdollisuuksiakaan. Katsotaan nyt tässä lisää harjoituksia/harkkapelejä. Mistä sitä tietää vaikka tuohon vielä kaivattuja vahvistuksiakin tulisi. Tai voihan tää mennä ihan v*tuiksikin, mutta en mä nyt vielä olisi pelihanskoja polttamassa.

 

[Battery]

Vs: Pelitapa

Tarinankertojan ehdotus, että takataskusta pitäisi löytyä toinen, kiekollisempi pelitapa, olisi sekin jo eteenpäin menoa. Minä olen sitä mieltä että meillä tulisi olla yksi pelitapa jossa on mukana tarpeeksi kiekkokontrollia.

Raipe ja JK on aika heikoilla hangilla pelitavan ymmärtämisen suhteen jos kuvittelevat että mm. Pelicansin viime kaudella käyttämä Meidän peli tai KalPan kiekkokontrollipelaaminen ei tarjoa mahdollisuutta pelaajille luistella nopeasti.

"Pelataan nopeaa, aktiivista, Ilvesläistä kiekkoa". Se on ihan kiva juu, mutta onko viisasta lähteä hyökkäämään kahden miehen voimin vastustajan viittä vastaan sillloin kun kolme omaa pelaajaa on menossa vaihtoon? Nopea ja aktiivinen voi olla ilman että on tyhmä!

Jos tässä aletaan jotain teesesä käyttämään niin JK:lle sellaisia terveisiä takaisin että kiekolla ei ole keuhkoja. Ilveksen pelaajilla on.

 

[Ross Teri]

Vs: Pelitapa

Tohon Blues peliin ei kannata iha hirveesti laskee ,koska Blues oli pelannu erellisenä iltana Tapparaa vastaa pelin joka meni viä rankkukisaa. Porukat oli ollu tässä vaiheessa jäällä noin viikonverran eli peräkkäiset pelipäivät ihan eri juttu ku joskus Tammi -Helmikuussa.

 

[Prophet]

Vs: Pelitapa

Tämä nyt ei suoranaisesti liity pelitapaan, mutta nostetaanpa esiin vielä yksi - toki mitättömämpi - tekijä, joka ainakin jollain tasolla vaikuttaa ottelun kulkuun joukkueiden pelitavan, vireystilan, erikoistilanne- ja maalivahtipelin sekä monen muun tekijän lisäksi: vaihtomatkan pituus toisessa erässä. En tiedä, onko koskaan tehty tutkimusta siitä, kuinka moni ottelu ratkeaa toisessa erässä, mutta jotenkin on jäänyt Ilveksen kohdalla sellainen kuva, että toiset erät ovat menneet usein omassa päässä pyörimiseen - etenkin viime kaudella.

Toisessa erässä pelin hallinta siirtyy usein sille joukkueelle, jolla liike/asenne/pelitapa/pelin rytmittäminen/joku muu on paremmin hallinnassa, koska vaihdot voidaan suorittaa peliä vievän joukkueen komennossa. Toisin sanoen altavastaaja vaihtaa vain katkoilla tai purku- tai päätykiekolla, josta johtuen pelin hallinta pysyy edelleen *aktiivisemmalla joukkueella ja siten paine pysyy *passiivisemman joukkueen päässä.

Olkoon sitten joukkueen ensisijainen pelitapa mikä tahansa, olisi mielestäni etenkin toisen erän tuoman pitkän vaihtomatkan varalle oltava työkalupakissa jokin rauhoittava elementti (paras lienee kiekottelu, jonka avulla pelin virtausta voidaan kontrolloida), jotteivät vaihdot pääsisi venymään toistuvasti ylipitkiksi. Täten kolmanteen erään päästään puolustamaan johtoa (ja vastaamaan vastustajan takaa-ajoon) tai jahtaamaan vastustajaa tuoreemmin jaloin.

Kaivelinpa tähän vielä viime kaudelta sellaiset Ilveksen tappio-ottelut, jotka "hävittiin" toisessa erässä. Eli kriteereinä oli, että ekan erän jälkeen oltiin tasatilanteessa tai johdossa, mutta toisen erän jälkeen oltiinkin tappiolla ja peli päättyi lopulta tappioon. Ilves hävisi viime kaudella 42 ottelua (32 suoraan ja 10 jatkoajalla tai rankkareilla). Näistä 42:sta ottelusta 12 oli sellaisia, jossa toiseen erään lähdettiin tasatilanteessa, mutta kolmanteen lähdettiin takaa-ajajana ja lopulta siis hävittiin. Kaksi kriteerit täyttävää tappiomatsia meni jatkoajalle, eli suoranaista yhteyttä toisen erän jälkeiseen tappiotilanteeseen ei ole. Yhtään sellaista peliä ei ollut, jota oltaisiin johdettu ekan erän jälkeen, mutta tokan erän jälkeen oltaisiinkin jääty takaa-ajajaksi ja lopulta hävitty.

La 8.10.	Lukko - Ilves	4-1	(0-0, 3-0, 1-1)
Pe 14.10.	Ilves - JYP	1-3	(0-0, 0-1, 1-2)
Pe 21.10.	Pelicans - Ilves	4-0	(0-0, 1-0, 3-0)
Ti 1.11.	JYP - Ilves	4-0	(0-0, 3-0, 1-0)
La 10.12.	Ilves - HIFK	0-3	(0-0, 0-2, 0-1)
Pe 13.1.	Ilves - TPS	2-3	(0-0, 1-2, 1-1)
Ti 17.1.	Ässät - Ilves	2-1	(0-0, 1-0, 1-1)
Pe 20.1.	Tappara - Ilves	3-1	(0-0, 2-1, 1-0)
Ti 24.1.	Ilves - Lukko	1-3	(1-1, 0-1, 0-1)
Pe 27.1.	Jokerit - Ilves	6-5 ja.	(1-1, 3-1, 1-3, 1-0)
Pe 3.2.	TPS - Ilves	4-0	(0-0, 3-0, 1-0)
La 3.3.	Lukko - Ilves	2-1 ja.	(0-0, 1-0, 0-1, 1-0)

*Tässä yhteydessä aktiivinen ja passiivinen eivät viittaa suoraan pelitapaan, vaan pelin sisällä olemiseen. Tähän vaikuttaa mm. pelitapa, mutta myös moni muu asia.

 

[Battery]

Vs: Pelitapa

Toisessa erässä viivelähtöjen merkitys korostuu selkeästi, sillä karvaaminen jää vähemmälle. Varsinkin aggressiivinen karvaus jossa ajetaan maalintaakse. Viivelähdöt on yksi Ilveksen akilleen kantapää mitä ei jostain syystä ole viitsitty laittaa kuntoon kuten jo aikaisemmi kirjoitin. Ei rauhoiteta ja pysähdytä tai jopa peruuteta omaan päätyyn ja lähdetä sentterin kautta yhdessä. Ilveksen pelaajien takaraivossa on "ylöspäin nopeasti ja äkkiä" oli kenttätasapaino sitten mikä tahansa. Toisessa erässä tulee monesti tilanteita joissa pakit voisi rauhassa pitää kiekkoa omassa päässä kun hyökkääjät vaihtaa. Tämän jälkeen vaihtaa mahdollisesti vielä toinen pakki. Aikaa kuluu, yleisö viheltää, mutta näin tekee lähes kaikki muut joukkueet sillä se on viisasta.

 

[Artsi]

Vs: Pelitapa

Toisessa erässä viivelähtöjen merkitys korostuu selkeästi, sillä karvaaminen jää vähemmälle. Varsinkin aggressiivinen karvaus jossa ajetaan maalintaakse. Viivelähdöt on yksi Ilveksen akilleen kantapää mitä ei jostain syystä ole viitsitty laittaa kuntoon kuten jo aikaisemmi kirjoitin. Ei rauhoiteta ja pysähdytä tai jopa peruuteta omaan päätyyn ja lähdetä sentterin kautta yhdessä. Ilveksen pelaajien takaraivossa on "ylöspäin nopeasti ja äkkiä" oli kenttätasapaino sitten mikä tahansa. Toisessa erässä tulee monesti tilanteita joissa pakit voisi rauhassa pitää kiekkoa omassa päässä kun hyökkääjät vaihtaa. Tämän jälkeen vaihtaa mahdollisesti vielä toinen pakki. Aikaa kuluu, yleisö viheltää, mutta näin tekee lähes kaikki muut joukkueet sillä se on viisasta.

Itse asiassa tuossa Blues pelissä Ilves toimi juurikin noin, eli toisessa erässä karvausta vähennettiin ja lähtöjä hidastettiin. Tähän kiinnitimme kaverin kanssa huomiota.

 

[Hermis]

Vs: Pelitapa

Toisessa erässä viivelähtöjen merkitys korostuu selkeästi, sillä karvaaminen jää vähemmälle.

Toisaalta viivelähtöjen, toisaalta pitkien kulmapelien. Moni joukkue, esim. Jyp onnistuu puuduttamaan vastustajan pitkillä kulmapeleillä toisessa erässä. Itse pystyy vaihtamaan lyhyellä etäisyydellä, mutta vastustajalla on pitkä matka vaihtaa. Viivelähdöissä usein kumpikin joukkue kykenee vaihtamaan. Muutenkin viivelähdössä ei vastustaja ole fyysisesti niin kovilla kuin oman pään kulmapelissä, vaikka se kulmissa pyöríminen monille kirosana onkin.

Toki suora hyökkäys on vaihtoehto 1, mutta sen jälkeen kiekon voittaminen on minusta melkein vieläkin tärkeämpää. Se ei ole pelkkää tsemppiä vaan niitä ajoituksia ja pelitapa asioita yhtälailla kuin hyökkäykseen lähdötkin.

En ole henkilökohtaisesti mikään viivelähtöjen ystävä. Toki niilläkin on paikkansa, mutta mielestäni parempi on lähteä nopeasti (mutta organisoidusti) heikommin järjestäytynyttä vastustajaa vastaan. Tähänhän "meidäne pelissäkin" on pääasiallinen pyrkimys.

Otitko muuten Prophet ylös montako 2. erää Ilves viime kaudella voitti/hävisi yleisesti?

 

[Battery]

Vs: Pelitapa

Toki suora hyökkäys on vaihtoehto 1, mutta sen jälkeen kiekon voittaminen on minusta melkein vieläkin tärkeämpää. Se ei ole pelkkää tsemppiä vaan niitä ajoituksia ja pelitapa asioita yhtälailla kuin hyökkäykseen lähdötkin.

En ole henkilökohtaisesti mikään viivelähtöjen ystävä. Toki niilläkin on paikkansa, mutta mielestäni parempi on lähteä nopeasti (mutta organisoidusti) heikommin järjestäytynyttä vastustajaa vastaan. Tähänhän "meidäne pelissäkin" on pääasiallinen pyrkimys.

Minä en ole erikseen viivelähtöjen, nopeiden hyökkäysten tai minkään muunkaan yksittäisen hyökkäystavan ystävä. Kirjoitan vain siitä mikä on mielestäni Ilvekselle oikea pelitapa, ja mielestäni kiekollisempi pelitapa olisi parempi kuin nykyinen kohkaaminen.

Olen myös perillä siitä mikä Meidän pelissä on ideana. Meidän pelissä otetaan jääkiekko pelinä, ei tunteiden, taistelun ja robottien temmellyskenttänä. Meidän peli pyrkii siihen että joukkue tekee jokaisessa tilanteessa oikean ratkaisun. On se sitten kiekollisena nopea hyökkäys, puolinopea hyökkäys, viivelähtö tai palautus. Kiekottomana karvaaminen tai asettuminen trappiin.