Täällä osa kirjoittajista ei ymmärrä, että alkoholismi on sairaus. "Vittu meillä oli pleijjarit menossa ja juoppo vaan veteli Leijonaa reenien väleissä". Ei se niin mene. Kyse on sairaudesta. Aivan eri asia kuin normijantterin kyky jättää ottamatta se muutama sunnuntainen loippari pitkän viikonlopun jälkeen.
Kontiola painii tuon asian kanssa koko elämänsä. On paininut jo pitkään, mutta kyennyt selviytymään joten kuten. Raskasta aikaa ollut miehellä. On tiedostanut ongelmansa mutta pyrkinyt kuitenkin suoriutumaan / suorittamaan. Äärettömän kuluttavaa henkisesti.
Kyllä alkoholisti tiedostaa olevansa alkoholisti, mutta sen asian myöntäminen itselleen ei riitä siihen, että asialle kykenee tekemään jotain. Jossain kohtaa joillekin se kynnys tekemiselle laskeutuu sopivan alhaiselle tasolle. Ilmeisesti Kontiolalle kävi näin. Ei se kynnyksen laskeutuminen tapahtunut kauden jälkeen. Kyllä mies on varmasti asian kanssa käynyt Jaakobin painia kesken viime kauden ja varmaan korostetusti kesken viime kauden loppupuolen.
Alkoholisti osaa olla vittumainen, pelote ja rasite lähipiirilleen, mutta ei tee sitä tahallaan. Se tulee sairauden mukana. Alkoholisti ei tee päätöstä ottaakseen tärpättiä ja kustakseen yhteisönsä muroihin. Joissain tapauksissa alkoholisti pystyy tekemään päätöksen ottaakseen apua vastaan. Tämä lienee vaikeimpia päätöksiä ihmismielen sopukoissa.
Kontiola ei ole missään kohtaa syyttänyt Ilvestä seurana ja työyhteisönä siitä, että asiaa on katsottu läpi sormien. Mielestäni on puhunut asiasta täysin yleisellä tasolla. Pienenä nyanssina - vuodet itänaapurin liigassa eivät varmasti olleet optimaalisia ko. henkilölle. Saattoivat aika hyvin edesauttaa ongelman vauhtipyörän kiihtymiseen hallitsettomaksi.
Olen kahden viimeisen vuoden aikana saanut mainitusta Minnesota-hoidosta ensi käden tietoa läheiseltäni, joka on ollut kutsuttuna kahteen hoidon kohteen "ryhmään". Hän ei ole lukeutunut kummankaan tapauksen aivan sisimpään lähipiiriin, mutta tullut kutsutuksi kuitenkin.
Minnesota-hoito ei ole mikään "katkaisuklinikka". Siellä revitään ja raastetaan sairaudesta kärsivä läheisten ja tärkeiden sekä muiden ihmisten toimesta kuvainnollisesti täysin alastomaksi lukuisten keskusteluiden kautta. Kaikki saavat tälle ihmiselle kertoa mitä paskaa ja kuinka paljon ovat saaneet kokea henkilön sairauden vuoksi.
Menen itse neljän hengen dinnerille ensi kuussa lähisukulaiseni kutsumana. Piti hoitaa jo jokunen vuosi sitten, mutta Covid esti juhlat. Kutsuja on toiminut yhteiskunnallisesti erittäin merkittävissä tehtävissä työurallaan. Mutta, on alkoholisti. On muutaman kymmenen vuotta säilynyt Minnesota-hoidon jälkeen raittiina, mutta aina tavatessamme huomaan taistelun jatkuvan.
Hänen Minnesotansa ysärillä oli henkisesti sen verran raastava kokemus, että sisaruksensa (aikuisia työssäkäyviä ihmisiä) olivat vuorovahdein tukenaan hoidon jälkeen pari kuukautta. Minnesotassa hän vihdoin havaitsi ja joutui myöntämään itselleen kaiken sen, mitä on läheisilleen, ex-perhe mukaan lukien, aiheuttanut. Sisarensa X vahtivuorolla, raitistuneena, syyllisyys hoidon aikana tulleesta tiedostamisesta aiheutti sen, että päätti palkita maailman kolmellatoista leipäveitsen iskulla (ei viillolla) vatsansa alueelle. Rankka kokemus oli hänelle asioiden purku hoidossa. No, hän selviytyi, mutta taistelu jatkuu. Ja korostan, että erittäin viisaasta ihmisestä on kysymys. Sairaus voi iskeä keneen tahansa.
Ai miten liittyy Kontiolaan? No siten, että älköön kukaan teini dumatko miestä sanoin, että kusit muroihimme. Olisit jättänyt ottamatta. Kontiola ei ole ollut sairautensa kanssa kuskin paikalla.
Itse en Konnaa huhujen alkaessa halunnut seuraan. Alkolla tai ilman. Taisin jopa luvata käydä miehen kantamassa itse kopista ulos jos sinne eksyy. Mutta nämä nyt ovat näitä. Sopimus kai sitten tehty. Tulkoon nyt, ja näyttäköön mitä irtoaa. Hyväksyn sopimuksen vastentahtoisesti. En pelillisin seikoin perustellen tai spekuloiden, vaan sillä, että tämä ilmeisesti on se, mitä mies elämäänsä tässä kohtaa tarvitsee. Sillä perusteella hyväksyn mahdollisuuden.
