Uskon että on pelitapa myrrällä mikä tahansa,ei tule olemaan tälle ongelma. Esimerkiksi supillle maju-pelien liike/pelinopeus oli selvä ongelma , konnalle ei.
Tai sitten tämä kertoo mustasta aukosta, joka on ollut suomalaisessa (miksein myös kansainvälisessä kiekkoilussa) sentteriosastolla. Kun mietitään suomalaisia kärkisenttereitä on tällä hetkellä helppoa luetella nimet Barkov ja Aho. Kotkaniemellä ei ole ainakaan vielä lähtenyt ura kiitoon lätäkön toisella puolella. Myös Hintzillä ja Rantasella taitaa olla sentterikokemusta, mutta ovat tarunhohtoisessa laitureita.
Sitten tulee nopeasti ajateltuna nopea ja jyrkkä pudotus. Tosin sekin pitää muistaa, että pohjoisamerikkalainen sentteri on Euroopassa nopeasti laituri ja toisaalta eurooppalainen sentteri on Pohjois-Amerikassa vieläkin nopeammin laituri. Euroopassa sentteri on pelin ydin, ja linkki puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Pohjois-Amerikan sarjoissa taas sentteri on se pelaaja, jolle annetaan puolustusvelvoitteita anteeksi.
2000-luvun alussa Suomessa oli huutava pula kärkipuolustajista, mutta sitten pelaajakehitys kääntyi. Vatasen jälkeen on tullutmm. Määttää, Saarijärveä, Pokkaa, Honkaa ja Jokiharjua, unohtamatta Heiskasta. Seuraava askel oli kehittää pelaajien henkilökohtaisia taitoja ja suomalainen kiekkoilu on tuottanut ratkaisuvalmiita pelaajia kuten Laine, Rantanen, Kakko, Tolvanen, ja mitä näitä nyt on. Sen sijaan suomalaisessa kiekkoilussa on unohdettu sentterien ja maalivahtien kehittäminen.
Kontiola on vajaasta liikkeestä huolimatta klassinen sentteri. Pelaaja, joka peliälyllä rytmittää peliä. Eemeli Suomi on hänkin peliälykäs pelaaja, mutta Eemelin vahvuus on pienissä marginaaleissa työnteossa ja kaksinkamppailuissa. Mikäli Kapteeni-Suomi ei olisi tehnyt viimeisenä viitenä vuotena töitä, olisi nuorukainen vain kelpo kolmoskentän laituri kansallisella tasolla. Nyt Eemeli on omalla tahdollaan ykköskentän laituri.