Vaikka Ilves haastoi Kärpät, joukkueiden välillä oli suoraan sanottuna valtava ero viisikoiden synkronoidussa tekemisessä. Kuten aiemminkin tällä kaudella, Ilvekselle tuli yhä sellaisia tilanteita, joissa pelaajat eivät selvästikään tienneet, missä heidän olisi pitänyt olla ja mitä heidän olisi pitänyt tehdä. Nämä ovat asioita, joita ei voi selittää vain pelaajamateriaalilla.
Arvoisa jäsen Brooks. Yritän nyt tarttua tähän kaikella kunnioituksella mutta kärkkään poleemisesti:
Jos nyt abstrahoidaan joukkueet A ja B ja todetaan että A:n viisikoiden synkronoitu tekeminen oli valtavan paljon parempaa kuin B:n, ja silti A ja B pelaavat neljä tiukkaa ottelua, niin looginen johtopäätös on, että A:n ja B:n pelaajamateriaalit olivat tasavertaisia ja ero niiden välille syntyi viisikoiden synkronoidusta tekemisestä. Toisin sanoen; jos annat noin suuren osuuden viisikoiden synkronoidulle tekemiselle selittäessäsi Kärppien paremmuutta Ilvekseen verrattuna, niin pelaajamateriaalien erolle ei jää oikeastaan yhtään "tilaa" ajatuskulussasi.
Minusta tässä käy niin, että sinulla on tietty premissi, eli että ellei ainoa, niin ainakin ylivoimaisesti tärkein asia modernissa jääkiekossa on pelikirja, pelitaktiikka ja viisikoiden samanaikaisen toimimisen mahdollisimman tarkka hienosäätö täsmävalmennuksen keinoin. Tästä lähtökohdasta tehtailet sinänsä loistavia, kristallinkirkkaan loogisia ja kieliopillisesti -ja tyylillisesti täydellisiä kirjoituksia.
Ongelma vain on, että premissisi on väärä tai ainakin puutteellinen. Minusta on selvää, että ratkaiseva asia on sopiva tasapaino ennalta sovitun ja improvisoidun tekemisen välillä, joista jälkimmäisen sinä ohitat täysin.
Pari esimerkkiä. Tero Lehterä totesi haastatteluissa ennen pudotuspelejä, että valmennuksella kyllä sinänsä on valtava määrä tietoa ja ajatuksia vastustajasta ja pelaamisesta, mutta että nyt pitää miettiä mikä olennainen osa siitä suodatetaan pelaajille painotettaviksi asioiksi niin, että pelaaminen säilyy raikkaana ja että pelaajat eivät jää miettimään asioita liikaa pelin aikana. Toinen esimerkki on jopa itse pelikirjaguru Jukka Jalosesta. Hän oli kommentaattorina vuoden 2006 olympiafinaalissa ja totesi Suomen 2-2 tasoituksesta, että itse asiassa se oli tehty "pelitavan vastaisesti" ja rupesi sitten korostamaan miten pelikirjajääkiekossakin pitää olla tilaa improvisoinnille.