Joskushan se on Ilvesläisen foorumille kirjoittaminen aloitettava. Olkoon se nyt. Oma kannattamiseni alkoi 365 hengessä isommin 1990-luvulla, joten jotain perspektiiviä lienee jo asioiden tarkasteluun tarttunut.
Ilveksen kannattajan muutaman edellisen vuosikymmenen voinee summata Svetlana Aleksijevitsia vapaasti lainaten: "On ollut hirveitä aikoja ja sitten vielä pahempaa - ja usein vasta sen jälkeen ovat alkaneet erityisen huonot ajat." Ja näin ajoittain kahdessa lajissa. Vaikka ankeutta on ollut yhden seuran kannattajalle tarjolla riittävähkö annos, niin aika kultaa silti muistot ja mahtuuhan noihinkin vuosiin hienoja hetkiä.
Entä nyt. Jalkapallossa Ilves ei ole kannattaja-aikanani pelannut lähellekkään näin laadukasta peliä. Ehkä jokunen peli Zicon aikana, mutta ei koko kautta. Kiekossa muutamista viimeisten keväiden pettymyksistä huolimatta ison trendin suunta on selvästi positiivinen. Kuten tässäkin ketjussa on jo todettu, niin molemmissa lajeissa valmennuksen ja pelillisen identiteetin osalta on vaikea toivoa enempää. Se, joka on käynyt 90-luvulla seuraamassa kiekkoa Hakametsässä tai jalkapalloa Ratinassa osaa antaa arvoa myös näkyvälle muutokselle kannattajakulttuurin osalta.
Vaikka huonoja jaksoja ja kausiakin vielä tulee, niin olen aika vakuuttunut, että edellä lainatun ukrainalaissyntyisen nobelistin tekstiä ei tähän seuraan tarvitse enää sovitella. Eteenpäin.
