M_M
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 663
Vs: Raipelle kenkää. Tuokkola korvaajaksi.
Eiköhän tämä kausi ole pikemminkin opetus siitä, että joukkueen rakentamiseen on syytä kiinnittää huomiota oli pelitapa mikä hyvänsä. Tälle kaudellehan Ilves on vihdoinkin saanut hankittua Corson myötä mm. uskottavan kärkiketjun keskushyökkääjän. Lisäksi joukkueen materiaali on niin laaja, että poppariosastolle voidaan heittää kokeneitakin pelaajia, jos kuntotaso ei riitä kaikkien pelien pelaamiseen. Viime kaudellahan keskenkuntoisia pelaajia jouduttiin peluuttamaan kärkiketjuissa ja loukkaantumisten paikkaajina oli pahimmillaan lähes puoli joukkuetta junnuja.
Viime kausien JYPin vertaaminen viime kausien Ilvekseen on pelitapakeskustelun kannalta lähinnä vitsi, sen verran suuri ero joukkueiden materiaaleilla on.
Et ilmeisesti seurannut viime kauden otteluita koko kauden osalta tarkasti. Parhaimmillaan Ilveksen peli oli organisoituja rintamahyökkäyksiä ja aktiivista karvausta. Tarvittaessa keskialuetta sumputettiin ja kiekon riistot käännettiin nopeiksi vastahyökkäyksiksi. Lisäksi jopa hyökkäyspään ristikulmiin heitetyt kiekot toimivat parhaimmillaan hienosti, kun omat pelaajat kerkesivät ensimmäisinä oikein ajoitettuihin päätykiekkoihin. Valitettavasti niitä hetkiä, kun Ilves oli parhaimmillaan, ei siunaantunut montakaan kauden aikana.
Useimmissa peleissä pelitavan arviointi oli äärimmäisen vaikeaa mm. siksi, että kiekkoa rakastavat pakit kuljettelivat Raipen toivoman pelitavan vastaisesti kiekkoa pahimmillaan vastustajan puolustusalueelle asti, vaikka hyökkääjät tarjosivatkin helppoja syöttövaihtoehtoja. Toisaalta osa keskenkuntoisista laitureista ei pysynyt rintaman mukana, vaan he olivat usein myöhässä niin organisoitua hyökkäystä kuin kiekon menetyksen jälkeistä karvaustakin rakennettaessa, mistä taas seurasi viisikon etäisyyksien kasvaminen aivan liian suuriksi. Pahimmillaan selkeästi harjoiteltujen kuvioiden toteuttaminen kaatui pelaajien laaduttomiin syöttöihin jo puolustusalueelta lähdettäessä. Lisäksi osa pelaajista oli kyllä teknisesti varsin osaavia, mutta valitettavasti pelikäsitys oli äärimmäisen puutteellinen, mistä taas seurasi varsin "puusilmäisiä" ratkaisuja hyökkäyspäässä. Näistä pelaajista mainittakoon esim. Dries ja Kivimäki.
Miksi sitten pelitavan mukaisia onnistuneita suorituksia nähtiin niin harvoin? Mahtaisiko pelaajamateriaalilla olla mitään vaikutusta asiaan?
Kun vastustajan taitavammat, nopeammat ja paremmalla peliälyllä varustetut pelaajat vievät heikommalla materiaalilla varustetun joukkueen pelaajilta ajan ja tilan pois, seurauksena on väistämättä virheitä ja sovitun pelitavan toteutus ei kaikilta osin onnistu, vaan peli muuttuu pahimmillaan hätäiseksi kiekon roiskimiseksi.
Tuokkola on selkeästi onnistunut luomaan hyvän hengen joukkueeseen ja kiekollisen pelitavan toteuttamiseen selkeästi kannustetaan, eikä useammastakaan heikosta ratkaisusta rankaista vilttikomennuksella. Myös tiukat voitetut matsit ovat varmasti osaltaan rakentaneet hyvää henkeä.
Tämän kauden joukkue on kuitenkin taitotasoltaan ja peliälyltään varsinkin hyökkääjien osalta aivan eri tasolla kuin viime kauden joukkue, joten sikäli joukkueella on myös edellytykset olla pelirohkeampi kiekon kanssa.
Mitä taas tulee tsemmpaukseen, niin parhaimmillaan Raipen tsemppaus kyllä näkyi joukkueen otteissa varsin selkeästi. Itse en epäile lainkaan Raipen kykyä tsempata joukkuetta. Pikemminkin itseäni epäilytti Raipen tapa elää jopa liian voimakkaasti tunteella mukana pelissä, jolloin pelin aikainen reagointi jää helposti puutteelliseksi, koska pelinkulkua ei analysoida riittävän rauhallisesti. Toki sopiva valmennustiimi tyyliin Westerlund - Summanen ratkaisisi mahdollisen ongelman.
Ihmettelen muutamien nimimerkkien halua nostaa Raipe pelitapoineen uudelleen ja uudelleen esille, vaikka Ilveksen heikosti sujuneen viime kauden takaa löytyy ennen kaikkea konkurssin partaalla horjahdellut seura sekä sekoileva taustaorganisaatio, jonka toiminta vaikeutti monella tapaa myös valmentajien työtä. Organisaation heikko tilanne heijastui pelaajien hankintaan sekä pahimmillaan myös palkanmaksuun, minkä myötä mm. Koistisella oli varmasti haasteita motivoitua jokaiseen otteluun sataprosenttisella asenteella.
Toki pelitapa on yksi tärkeä palanen, kun rakennetaan menestyvää tai edes kohtuullisesti pärjäävää jääkiekkojoukkuetta. On kuitenkin melkoisen typerää kuvitella, että pelkkä pelitapa olisi avain menestykseen. Heikkolaatuinen ja huonosti rakennettu joukkue ei pärjää sarjassa oli pelitapa mikä tahansa.
Viime kauden Ilves oli varsinkin syksyisen kokoonpanon osalta divaritasoa ja ehdottomasti heikoin Ilveksen joukkue, mitä olen joutunut pelikentillä todistamaan. Vai haikaileeko joku esimerkiksi seuraavan, viime lokakuisen kokoonpanon perään:
#18 Rajamäki - #10 Dries - #29 Sointu
#20 Korhonen - #75 Kangasniemi - #11 Niinimäki
#71 Keränen - #36 Kokkala - #28 Kivimäki
#72 Välimaa - #17 Kuronen - #21 Huhtala
#6 Koistinen - #33 Jokipakka
#81 Tukio - #22 Hovinen
#3 Mäkinen - #12 Niemi
#62 Wiikman (#31 Kolppanen)
Viime kaudella tilanne oli pahimmillaan sellainen, että keskenkuntoiset Rajamäki ja Niinimäki hakivat pelituntumaa Ilveksen kärkiketjuissa ja ykköskenttää johti "legendaarinen" Danny (0+1) Dries. Maalivahtiosastokaan ei viime kaudella vakuuttanut ennen Anders Lindbäckin tuloa, vaan jokaisessa pelissä sai yleensä odottaa vähintään yhtä helppoa hörppyä oli maalissa sitten Wiikman tai Kolppanen.
Viime kauden kokoonpanosta oli pahimmillaan hankalaa rakentaa edes yhtä liigatasolla uskottavaa ylivoimakentällistä.
Otetaanpa vertailuun tämän kauden kokoonpano viime ottelusta:
Tällä kaudella kokoonpano on mielestäni mukavan tasapainoinen ja alkukauden pelien perusteella ylivoimaakin ajatellen osaamista löytyy jokaisesta kolmesta kärkiketjusta. Eri peleissä onnistujia on löytynyt mukavan laajalla rintamalla.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällä kaudella Kolppanen on ollut erinomainen. Varmaa peliä esittävä maalivahti rauhoittaa koko joukkueen peliä ja antaa mahdollisuuden voittoon joka ilta. Ilveksen kaikki pelit ovat olleet äärimmäisen tiukkoja ja voi vain miettiä, miten pelit olisivat päättyneet, jos maalivahtiosasto olisi ollut vuoden takaisella tasolla. Maalin voitot olisivat saattaneet vaihtua muutaman helpon hörpyn myötä maalin tappioiksi...
Brooks sanoi:Tämä kausi on ollut hyvä opetus pelitapaepäilijöille.
Eiköhän tämä kausi ole pikemminkin opetus siitä, että joukkueen rakentamiseen on syytä kiinnittää huomiota oli pelitapa mikä hyvänsä. Tälle kaudellehan Ilves on vihdoinkin saanut hankittua Corson myötä mm. uskottavan kärkiketjun keskushyökkääjän. Lisäksi joukkueen materiaali on niin laaja, että poppariosastolle voidaan heittää kokeneitakin pelaajia, jos kuntotaso ei riitä kaikkien pelien pelaamiseen. Viime kaudellahan keskenkuntoisia pelaajia jouduttiin peluuttamaan kärkiketjuissa ja loukkaantumisten paikkaajina oli pahimmillaan lähes puoli joukkuetta junnuja.
Brooks sanoi:Pystysuunnan jääkiekko voi olla ihan hyvä ja toimiva pelitapa, kuten vaikkapa JyP on viime vuosina osoittanut, mutta se, kuten mikä tahansa pelitapa nykyisin, edellyttää hyvin valmennettua joukkuetta ja hyvin organisoitua ja opetettua pelitapaa. Joukkueen on kyettävä pelaamaan nopeasti, tiiviisti ja oikea-aikaisesti reagoivina viisikkoina. Pystysuunnan jääkiekkokin edellyttää, että viisikoiden on kyettävä luomaan organisoituja rintamahyökkäyksiä. Kiekonriiston jälkeen kannattaa lähteä vastahyökkäykseen vain, jos kaikki kaistat on miehitetty, ja samoin aktiivinen jatkokarvaus hyökkäyspäädyssä vain organisoidun rintamahyökkäyksen jälkeen.
Raimo Helmisen pelitavastahan nämä puuttuivat.
Viime kausien JYPin vertaaminen viime kausien Ilvekseen on pelitapakeskustelun kannalta lähinnä vitsi, sen verran suuri ero joukkueiden materiaaleilla on.
Et ilmeisesti seurannut viime kauden otteluita koko kauden osalta tarkasti. Parhaimmillaan Ilveksen peli oli organisoituja rintamahyökkäyksiä ja aktiivista karvausta. Tarvittaessa keskialuetta sumputettiin ja kiekon riistot käännettiin nopeiksi vastahyökkäyksiksi. Lisäksi jopa hyökkäyspään ristikulmiin heitetyt kiekot toimivat parhaimmillaan hienosti, kun omat pelaajat kerkesivät ensimmäisinä oikein ajoitettuihin päätykiekkoihin. Valitettavasti niitä hetkiä, kun Ilves oli parhaimmillaan, ei siunaantunut montakaan kauden aikana.
Useimmissa peleissä pelitavan arviointi oli äärimmäisen vaikeaa mm. siksi, että kiekkoa rakastavat pakit kuljettelivat Raipen toivoman pelitavan vastaisesti kiekkoa pahimmillaan vastustajan puolustusalueelle asti, vaikka hyökkääjät tarjosivatkin helppoja syöttövaihtoehtoja. Toisaalta osa keskenkuntoisista laitureista ei pysynyt rintaman mukana, vaan he olivat usein myöhässä niin organisoitua hyökkäystä kuin kiekon menetyksen jälkeistä karvaustakin rakennettaessa, mistä taas seurasi viisikon etäisyyksien kasvaminen aivan liian suuriksi. Pahimmillaan selkeästi harjoiteltujen kuvioiden toteuttaminen kaatui pelaajien laaduttomiin syöttöihin jo puolustusalueelta lähdettäessä. Lisäksi osa pelaajista oli kyllä teknisesti varsin osaavia, mutta valitettavasti pelikäsitys oli äärimmäisen puutteellinen, mistä taas seurasi varsin "puusilmäisiä" ratkaisuja hyökkäyspäässä. Näistä pelaajista mainittakoon esim. Dries ja Kivimäki.
Miksi sitten pelitavan mukaisia onnistuneita suorituksia nähtiin niin harvoin? Mahtaisiko pelaajamateriaalilla olla mitään vaikutusta asiaan?
Kun vastustajan taitavammat, nopeammat ja paremmalla peliälyllä varustetut pelaajat vievät heikommalla materiaalilla varustetun joukkueen pelaajilta ajan ja tilan pois, seurauksena on väistämättä virheitä ja sovitun pelitavan toteutus ei kaikilta osin onnistu, vaan peli muuttuu pahimmillaan hätäiseksi kiekon roiskimiseksi.
Brooks sanoi:Sanotaan myös, että Raipe oli ja on hyvä tsemppari. Kuitenkin tämän kauden Ilves on ollut paljon yritteliäämpi ja pelirohkeampi kuin koskaan viime kaudella. Tuokkola on selvästikin luonut miehistöön todella hyvän hengen.
Tuokkola on selkeästi onnistunut luomaan hyvän hengen joukkueeseen ja kiekollisen pelitavan toteuttamiseen selkeästi kannustetaan, eikä useammastakaan heikosta ratkaisusta rankaista vilttikomennuksella. Myös tiukat voitetut matsit ovat varmasti osaltaan rakentaneet hyvää henkeä.
Tämän kauden joukkue on kuitenkin taitotasoltaan ja peliälyltään varsinkin hyökkääjien osalta aivan eri tasolla kuin viime kauden joukkue, joten sikäli joukkueella on myös edellytykset olla pelirohkeampi kiekon kanssa.
Mitä taas tulee tsemmpaukseen, niin parhaimmillaan Raipen tsemppaus kyllä näkyi joukkueen otteissa varsin selkeästi. Itse en epäile lainkaan Raipen kykyä tsempata joukkuetta. Pikemminkin itseäni epäilytti Raipen tapa elää jopa liian voimakkaasti tunteella mukana pelissä, jolloin pelin aikainen reagointi jää helposti puutteelliseksi, koska pelinkulkua ei analysoida riittävän rauhallisesti. Toki sopiva valmennustiimi tyyliin Westerlund - Summanen ratkaisisi mahdollisen ongelman.
Ihmettelen muutamien nimimerkkien halua nostaa Raipe pelitapoineen uudelleen ja uudelleen esille, vaikka Ilveksen heikosti sujuneen viime kauden takaa löytyy ennen kaikkea konkurssin partaalla horjahdellut seura sekä sekoileva taustaorganisaatio, jonka toiminta vaikeutti monella tapaa myös valmentajien työtä. Organisaation heikko tilanne heijastui pelaajien hankintaan sekä pahimmillaan myös palkanmaksuun, minkä myötä mm. Koistisella oli varmasti haasteita motivoitua jokaiseen otteluun sataprosenttisella asenteella.
Toki pelitapa on yksi tärkeä palanen, kun rakennetaan menestyvää tai edes kohtuullisesti pärjäävää jääkiekkojoukkuetta. On kuitenkin melkoisen typerää kuvitella, että pelkkä pelitapa olisi avain menestykseen. Heikkolaatuinen ja huonosti rakennettu joukkue ei pärjää sarjassa oli pelitapa mikä tahansa.
Viime kauden Ilves oli varsinkin syksyisen kokoonpanon osalta divaritasoa ja ehdottomasti heikoin Ilveksen joukkue, mitä olen joutunut pelikentillä todistamaan. Vai haikaileeko joku esimerkiksi seuraavan, viime lokakuisen kokoonpanon perään:
Kokoonpano:
#18 Rajamäki - #10 Dries - #29 Sointu
#20 Korhonen - #75 Kangasniemi - #11 Niinimäki
#71 Keränen - #36 Kokkala - #28 Kivimäki
#72 Välimaa - #17 Kuronen - #21 Huhtala
#6 Koistinen - #33 Jokipakka
#81 Tukio - #22 Hovinen
#3 Mäkinen - #12 Niemi
#62 Wiikman (#31 Kolppanen)
Viime kaudella tilanne oli pahimmillaan sellainen, että keskenkuntoiset Rajamäki ja Niinimäki hakivat pelituntumaa Ilveksen kärkiketjuissa ja ykköskenttää johti "legendaarinen" Danny (0+1) Dries. Maalivahtiosastokaan ei viime kaudella vakuuttanut ennen Anders Lindbäckin tuloa, vaan jokaisessa pelissä sai yleensä odottaa vähintään yhtä helppoa hörppyä oli maalissa sitten Wiikman tai Kolppanen.
Viime kauden kokoonpanosta oli pahimmillaan hankalaa rakentaa edes yhtä liigatasolla uskottavaa ylivoimakentällistä.
Otetaanpa vertailuun tämän kauden kokoonpano viime ottelusta:
Kokoonpano:
#42 Sandell - #17 Corso - #9 Ruuttu
#93 Veistola - #23 Asplund - #71 Keränen
#19 Kantola - #33 Rajala - #91 Jekimovs
#20 Korhonen - #75 Kangasniemi - #10 Hölli
#27 Näppilä - #76 Mäkinen
#67 Gysbers - #6 Kivistö
#3 Levo - #82 Pentikäinen
#31 Kolppanen (#35 Järvenpää)
#93 Veistola - #23 Asplund - #71 Keränen
#19 Kantola - #33 Rajala - #91 Jekimovs
#20 Korhonen - #75 Kangasniemi - #10 Hölli
#27 Näppilä - #76 Mäkinen
#67 Gysbers - #6 Kivistö
#3 Levo - #82 Pentikäinen
#31 Kolppanen (#35 Järvenpää)
Tällä kaudella kokoonpano on mielestäni mukavan tasapainoinen ja alkukauden pelien perusteella ylivoimaakin ajatellen osaamista löytyy jokaisesta kolmesta kärkiketjusta. Eri peleissä onnistujia on löytynyt mukavan laajalla rintamalla.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällä kaudella Kolppanen on ollut erinomainen. Varmaa peliä esittävä maalivahti rauhoittaa koko joukkueen peliä ja antaa mahdollisuuden voittoon joka ilta. Ilveksen kaikki pelit ovat olleet äärimmäisen tiukkoja ja voi vain miettiä, miten pelit olisivat päättyneet, jos maalivahtiosasto olisi ollut vuoden takaisella tasolla. Maalin voitot olisivat saattaneet vaihtua muutaman helpon hörpyn myötä maalin tappioiksi...