Mahtava aihe!
Itsekin epäonnistuin nolosti Eemeli Suomen kohdalla. Tästä jaksaa kaveri vuosi toisensa jälkeen muistuttaa, kun nykyään Eemeli on suurimpia suosikkipelaajiani. Tykkäsin kyllä alusta asti periksiantamattomuudesta ja monipuolisuudesta, mutta läpilyöntikauden harjoituskaudella olin vielä sitä mieltä, että ykkösketjun mieheksi ei tule ikinä nousemaan.
Pienimuotoisia hutiarvioita mahtuu varmaan jokaiseen kauteen. Jokainen ilvesläinen varmaan myöntää, että melkoiset naurut olisivat Hakametsässä räjähtäneet, jos olisi sanonut Lauris Darzinsista tulevan KHL-legendan.
Kaudella 2008-2009 Ilves kaappasi Markus Seikolan HPK:sta. En pitänyt hankinnasta yhtään. Hyökkäävä pakki, jolla on vaikeuksia omissa, mutta varsin laiha hyökkäyspään anti. Sen sijaan myöhempinä vuosina saman roolin Marcus Fageruddin hankinta sai hyppimään tasajalkaa riemusta. Nuori, mutta jo kovaa ulkomaan sarjaa kolunnut varma läpimurtopuolustaja.
Ilveksen junioreista odotin melkoisesti tutkaparin Jesper Kokkonen & Tomi Wilenius esiinmarssia liigatasolle. Tuolla kaudella kävin A-junioreiden pelejä katsomassa: Wilenius tuulennopea nuorisomaajoukkueissa kiertänyt laituri ja Kokkonen iso, mutta taitava tuleva NHL-pelaaja, vaikka vielä hieman raakile. Wilenius on nykyään kivenkova maalinsylkijä alasarjoissa, Kokkonen sen sijaan pääsi pitkän tien jälkeen viime kaudella vihdoin pääsarjakiekon makuun Ruotsissa.
Tuoreimmista hankinnoista Cam Barkerin debyyttiä odotin vesi kielellä, todellinen täsmäase ylivoimaan. Leuka loksahti jäähallin lattiaan liki kirjaimellisesti heti ensimmäisessä vaihdossa, miehen pelinopeus oli kuin eläkeläisten harrastejoukkueesta.
Vanhempia aikoja muistellessa tulee sitten mieleen jo täällä mainitut Bruce Racine -aikakauden tsekit. Lubomir Korhon, Petr Vala, Martin Hlavacka, Radim Kucharczyk ja Marek Vorel näyttivät kaikki omaan silmään hyvältä oikeastaan vielä koko harjoituskaudenkin. Jälkikäteen katsottuna Vorelia ei toki kokonaan tuohon floppikategoriaan voi niputtaa.
---
Tulevaisuudessa toivottavasti joudun korjaamaan mielipidettäni, että Eetu Päkkilästä ja Joonas Odenista on muuhunkin kuin Juho Liuksialan saappaisiin hyvinä spurttailijoina ja pelin ulkopuolella hiihtelijöinä. Toivottavasti Joni Ikosen luistelu, tasapaino ja kamppailukovuus riittää vielä joku päivä Liigaan. Lisäksi kädet ristiin, että Albin Grewe osaa paitsi luoda komean henkilöbrändin itsestään, myös pelata auttavasti jääkiekkoa.
Siitä ajatuksesta en haluaisi luopua, että Panu Mieho ehjänä pysyessään voi pelata mitalia tavoittelevassa joukkueessa paitsi nelosketjussa, tehokkaasti myös ykkösketjussa ja että ehjänä pysyessään Joona Ikosella voi urallaan olla suuntana jopa NHL.