Mistä lähtien Ilves-henkisyys on ollut jotenkin huono asia?
Seppo Hiitelä oli ja on varmasti Ilves-henkinen mies, jolle omien sanojensa mukaan ei koskaan ole 37,5 tuntia töitä viikossa riittänyt. Silti hän oli pudonnut jo nykyaikaisen jääkiekon vaatimuksista ja antoi tiukan paikan tullen kävellä itsensä yli Juha Pajuojan potkujen aikaan. Vielä vähemmän hänellä oli kompetenssia toimia päävalmentajana syöksykierteeseen joutuneelle joukkueelle. Oliko Hiitelällä oikeasti muita avuja toimia Ilveksessä vastuullisissa tehtävissä kuin tuo "Ilves-henkisyys".
Juha Hautamaa pelasi lähes koko aktiiviuransa Ilveksessä, mutta hänen kokoamansa Ilves-joukkueilla ei koskaan ollut realistista mahdollisuutta taistella menestyksestä.
Raimo Helminen myisi vaikka viimeisen paitansa Ilveksen menestymisen vuoksi, mutta päävalmentajana hän oli silti täysin väärä mies väärässä paikassa. Ja kukapa hänet päävalmentajaksi puhui, tuo "Ilves-henkinen" silloinen hallitus, joka päätti ottaa Raipesta vielä viimeisenkin hyödyn irti.
Nykyinen hallitus on koonnut ison listan "Ilves-henkisistä" tyypeistä vähintäänkin kyseenalaisin keinoin.
Kari "Epe" Helenius kuuluu tälle listalle, ja silti ilmoittaa julkisella foorumilla että fanit pitäisi "ruoskia".
Tuomas Tuokkola taas on tullut täysin Ilveksen ulkopuolelta, ja saanut kahdekassa kuukaudessa enemmän aikaan kuin yksikään Ilves-taustainen päävalmentaja 10 vuodessa.
Riittääkö, vai vieläkö pitää antaa esimerkkejä miksi "Ilves-henkisyydellä" on huono kaiku.