Vs: Täällä puramme Ilveksen aiheuttamaa pahaa oloa
Kausi on melkein paketissa. Vain ihme voi sen jatkumisen enää pelastaa.
Tämän kaiken pahan olon keskellä voimistuvat samalla myös sellaiset täysin käsittämättömät äänenpainot, joissa muistutetaan että onhan 11. sijakin hyvä suoritus ja parannusta on tullut viime kauteen.
Voi jestas. Onko tämä muka tosiaan Tampereen Ilves? Seura on joka miesten pääsarjatasolla voittanut 16 mestaruutta, 9 hopeaa ja 12 pronssia. Seura on joka on kasvattanut monta kovaa pelimiestä ja jääkiekkoleijonaa. Linkosuo, Wahlsten, Honkavaara, Nasib, Tiitolan veljekset, Oksanen, Peltonen, Wasama, Lunde, Jalo, Mäkelä, Neuvonen, Haanpää, Summanen, Nieminen, Helminen, Tammi, Lumme, Peltomaa, Toskala, Rask, Lindgren ja Keränen.
Ja vuonna 2014: Seura ja sen fanit ovat sitä mieltä, että kausi on onnistunut KUN EI OLTU VIIMEISIÄ!!!!!
Koska Ilveksestä ja sen faneista tuli tällainen luuserikerho, jossa ei osata eikä uskalleta vaatia menestystä? Koska Ilves myi omat aatteensa ja suosiolla heitti pyyhkeen kehään ja alistui omaan rooliinsa? Koska Ilveksessä opittiin sellainen ajattelutapa, että keväällä toiset pelaa sitten niitä tosipelejä, mutta me ollaankin Ilves eikä meillä niihin mitään asiaa ole. Koska Tampereen Ilveksestä tuli symboli mitättömälle vaatimustasolle, tunaroinnille, sekoilulle, luovuttamiselle, häviämiselle? Koska Ilveksestä tuli kertakaikkiaan vitsi suomalaisessa jääkiekossa?
Onko Ilveksessä tosiaan sellainen ajattelutapa pysyvänä, että onnistumista on se, että joku toinen vetää vielä huonommin ja se on lupa hoitaa omatkin asiat päin helvettiä?
"Tavoittele suuria ja joskus voit jotain saavuttaa. Tyydy mitättömyyteen ja sellaiseksi jäät". Ilves on kyllä tuon elämänohjeeni jälkimmäisen osan omaksunut kiitettävästi! Koska Ilves päätti tyytyä mitättömyyteen ja myös muuttua itse sellaiseksi? Voi että tuntuu pahalta ymmärtää se, että Tampereen Ilves on häpäissyt oman historiansa, sen ainoan joka sen olemassaoloa enää puolustaa, myymällä omat periaatteensa ja alistumalla säälittäväksi pikkukisuksi. Ja sitä kierrettä ei enää näköjään kukaan katkaise. Historia ei enää velvoita nykyisiä, Ilveksen historia on enää joku ummehtunut hauska juttu jota vanhat papat kertoilee Hakametsän käytävillä. Tarinaa joka tuntuu 2000-luvulla syntyneistä täysin mahdottomalta. Että joskus muka Ilves oli oikeasti, hyvä, taitava, kadehdittava. Mestari.
Lempipaikkojani Tampereella on Kalevankankaan hautausmaa. Lähellä siunauskappelia on lähekkäin sekä Tiitolan sukuhauta, jossa lepää talvisodassa kaatunut Jussi, että Jarmo Wasaman viimeinen leposija. Aina kun tuon ohi kävelee, mielessä on kiitollisuutta siitä, että heitä saamme kiittää paljosta siitä, että meillä on (ainakin toistaiseksi vielä) Ilves ja historia jota muistella. Mutta samalla mielen valtaa ääretön suru. Nämä ehtivät lyhyen elämänsä aikana kasvaa Ilves-legendoiksi, niitä joita vielä nytkin muistelemme. Mutta jättivätkö he tällaisen perinnön vain sen vuoksi, että Ilveksestä tulisi se mikä se nykyään on?
