Täällä puramme Ilveksen aiheuttamaa pahaa oloa

Jos tiputaan Kalpalle, niin voi lohduttautua sillä, että Pelsuja tai ketään muutakaan vastaa ei olisi ollut mitään palaa. Mutta vituttaahan se, että jos runkosarjan pelistä olisi edes puolet tallella, johdettaisiin sarjaa 2-0. Jos olisi edes pelattu ensimmäinen peli loppuun asti, olisi sarja 1-1. Jos ja jos ja jos ja jos ja jos ja jos.
 
Molemmat vielä tilanteissa, missä ollaan oltu jollain tapaa niskan päällä jatkoajan alku, mutta munataan karkealla henkilökohtaisella virheellä (joko ottelun lopussa tai jatkoajalla tai sekä että).
Tämä on se huolestuttavin piirre juuri nyt. Joku aina kardinaalimunanderoi ratkaisevalla hetkellä.
 
Hetki vakavasti:

Tämä on juuri sitä joka vuotista, että kun oikeasti peliin tulee panosta ja muut nostaa tekemisessä napsun ylöspäin niin Ilves ei pysy mukana. Mielikuvituksetonta neppailua ja taiteilijaluonteet surffaa pelin ulkopuolella kun ei ole tilaa tai aikaa. Yritetään turhaa kikkaa vaikka pitäisi saada vetoja maalille ja sinne taistelemaan. Jostain syystä syöttöjenkin pitää olla jotain jättöjä selän takaa tai jalkojen välistä.

Nyt asenne kuntoon! Suoraviivaisia ratkaisuja!
Kiekkoa maalille ja sinne perään!

Jos hyökkäysaluella kiekon kanssa ympyrän luistelusta ja kiekon menettämisestä jaettaisiin pokaaleja niitä olisi jo useita.
 
Viimeksi muokattu:
Jaahas. Tullaanpa astialle sitten voittopelin jälkeen maanantai-iltana. Ilveksen kone käy viikonloppuna korjaamolla ja Limp-mode vaihtuu tupla-turboon.
Väärä öljy koneessa ja ahtimet, männät ja kk laakerit leikannu kiinni, kone sano poks ja vittuunnutaan jälleen kerran, uskomatonta, mitä kurapaskaa Ilves tarjoaa näissä playoffeissa.
 
Ja muissa pareissa ennakkosuosikit jatkaa vahvasti, paitsi hetkinen Ilves-Kalpa parissa, jossa "vain finaalipaikka kelpaa" Ilves on hätää kärsimässä runkosarjan seiskan kanssa.
 
Olen tämän aiemminkin sanonut, mutta Ilveksen kannattaminen on kuin väkivaltaisessa parisuhteessa elämistä. Mustelmien hävittyä aina kuvittelee että nyt kaikki lopulta muuttuu eikä se enää lyö, mutta aina se päivä vaan tulee että se lyö taas. Joka ikinen kerta.
Onko kokemusta ensimmäisestä? Otan isosti osaa, jos on.

En minä ihan ymmärrä, että paha olo menee fyysiseksi. Vuodet on jo kovettaneet. Omassa mielessä Ilveksen kannattaminen tuo lähinnä mieleen elokuvan 'Päiväni Murmelina".

Yhtaikaa koomista, mutta myös tosi traagista.
 
Ei taida enää löytyä niitä jätkiä täältä, jotka on sitä mieltä että kyllä tää tästä.
Niin kauan kuin se on mahdollista, itse uskon siihen. Ei ole mitenkään älyttömän isoista asioista kiinni, että sarja olisi meille 2-0. Vaihto, erä ja peli kerrallaan voidaan mennä sarjassa tasoihin ja ohi. Runkosarjassa se oli tappioputken keskellä yksi tasoihin nostettu Kärppäpeli, joka toi uskon pelaajille takaisin. Yksi toivon kipinä tuolle joukkueelle ja mitä vaan voi tapahtua. Kyllä tuolla joukkueella on kaikki potentiaali mennä päätyyn saakka. Kovia vastaan tuo joukkue on herännyt lähes aina pelaamaan. Mutta sinne päästäkseen pitäisi nyt avainpelaajien herätä ja alkaa pelaamaan tasollaan.

Niin kauan kuin pelejä on jäljellä: kyllä tää tästä.
 
Takaisin
Ylös