Todennäköisyydet on yksi asia. Sitten on se henkinen puoli.
Kolme mestaruutta menty putkeen, joukkueessa iso vaihtuvuus, pelitapa uusi, valmentaja melko uusi. Joukkueen identiteetti lienee kaikille kysymysmerkki myös joukkueen sisällä.
Esim. Hölö on uudelleenbrändännyt Ilveksen tälle kaudelle, mikä ei ollut ihan pieni homma viime kauden jälkeen. Nimittäin jos viime kaudella sitä Toronto-läppää tuli joka tuutista, niin se on pyyhkästy kokonaan pois tällä yhteisökeskisyydellä, kotivoitoilla ja muulla jo ihan muistojen havinaksi. Kehittyminen, yhdessä tekeminen ja pelitapa on aika vahvasti tiedossa.
Kenelle Tappara pelaa? Kannattajille, joilla ei ole enää nälkä?
Kuka siellä pelaa? Heljangolla ja Levtchillä oli isompi merkitys kuin pelillinen. Rauhalalleko ne pelaa? Kuka siellä nousee kopissa ja ottaa porukkaa henkiseen reppariin 2. erätauolla? Rauhala? Vai kenties Mattila? Ei taida olla paljoa painavaa sanottavaa. Savinainen? Onko sielläkään enää nälkää kun näitä voittoja on jo aika monta.
Ilves pelaa kaikesta päätellen yhteisölle. Jo nyt enemmän kotona saatuja pisteitä kuin viime kaudella, ja vielä on 21 jaossa kotona. Suoria voittoja on jo nyt 4 enemmän ja tosiaan vielä on neljäsosa kotipeleistä pelaamatta. Yhteisöllä on nälkää, sitä todellakin on. Joukkueessa on Suomi, vikaa kautta. Jos Tapsu pelaa Rauhalalle, niin Otto on tässä jo aika usein nostellut pokaalia. Suomi ei kertaakaan. Nälkää on.
Ja kaikkihan voi päättyä silti ihan miten päin tahansa. En kuitenkaan osaa mieltää Tapparan voittamisen kulttuuria nyt 2025 aseeksi. On ehkä vähän kaikilla jo kylläinen olo.