Tilanteeseen vaikuttaa toki se, että Kohonen on pelannut pääasiassa ne niin sanotut helpoimmat pelit ja Metsola vaikeimmat. Ensimmäiset kymmenen peliä kauden alusta on tosiaan vielä pieni otanta sanoakseen yhtään mitään mistään suuntaan tai toiseen. Joukkueilla on vielä peli enemmän tai vähemmän hakusessa ja ei ne pelaajatkaan vielä ihan kevään tikissä ole. Katsellaan miltä peli näyttää kevään puolella itse kullakin, nämä on vähän kuin ne kuuluisat keskustelut syksyn mestareista. Pitihän esimerkiksi Pendonkin olla tällä foorumilla mestarivalmentaja vielä syksyllä, mutta kevät osoitti sitten jotain ihan muuta. Itse haluan keskustella syksyllä vain syksyn asioista ja vasta sitten keväällä kevään tilanteista. Tapparan osalta maalivahtitilannekin selviää vasta silloin, kun näkee kuka sen ykköstorjujan paikan näytöillään lopulta lunastaa. Tokihan penkkiurheilussa on aina tietty lapsenomainen halu uskoa omiin, mutta nämä syksyn kovat tietäjät voisivat mieluummin lyödä vetoa, sieltä olisi heille helpot miljoonat tarjolla.
Kauden aikana voi kuitenkin tapahtua vaikka ja mitä, sekä nousuja että romahduksia. Nythän on vasta hädin tuskin saatu hallien ovet auki tämän kauden osalta.
Tuosta maalimäärästä vielä pienenä aasinsiltana, Tapparan uuteen hyökkäysvoittoiseen pelityyliinhän kuuluu suurempi päästettyjen maalien määrä, jota sitten on tarkoitus kompensoida tekemällä itse enemmän maaleja. Ei siis enää sitä puuduttavaa träpin träpin träppiä, minuutteja kestäviä volttilähtöjä maalin takaa ja huimaa urheiluviihdettä pursuavia 1-0 -voittoja taskuun, vaan viihdyttävämpää kiekkoa, jossa tapahtumia tulee kumpaankin päätyyn. Tapparan viimeisimmät pelit ovat itse asiassa todella mukavaa katsottavaa, kun kaikkea ei hinkata ja rakenneta enää viimeiseen pisaraan asti sieltä puolustuksen kautta. Joulupukki on tehnyt viihdearvon osalta hyvää työtä, Tapparan uudistuminen on ainakin tältä osin onnistunut.
