Kannattaa lukea viesteistä muutkin kuin kirsikanpoimintana otetut sairastelut. Olen koko ajan kirjoittanut, että mykoplasma on vain osatekijä kokonaisuutta. Siis vielä kerran aiemman viestin asia:
Tapparalla lähti alkukausi hyvin liikkeelle. Epidemian alussa peli lähti ymmärrettävästi sivuraiteille, mutta ei kuitenkaan palautunut takaisin ennalleen kuten muilla joukkueilla, vaikka joukkueen alkoikin parantua. Tässä tulee sitten ne muut seikat esiin. Aloitetaan vaikka puolustuspelaamisesta. Sitä ei saatu lainkaan kasaan sairastelujen jälkeen. Maalivahti jäi usein yksin puolustajien koomailujen seurauksena. Tähän löydän kolmisen eri pääsyytä. Kun mainitsin puutteet hankinnoissa tietyille pelipaikoille, yksi puuttuva palanen oli luotettava puolustava pakki tyyliin Vittasmäki. Sustrin luulin täyttävän fyysisen aukon, mutta siinä suhteessa jäi käteen tyhjä arpa. Maalivahdin ja puolustajien yhteispeli ei myöskään toiminut, maalivahti ei saanut apua puolustuksesta ja puolustus maalivahdista. Kumpikaan ei voinut luottaa toiseen. Valmennukselle myös moitteet Metsolan ylipeluutuksesta, tasaisempi vastuu olisi ollut paikallaan.
Hyökkäyksessä mentiin liian pitkään muuttumattomilla kenttäkoostumuksilla. Valmennus vaihtoi esimerkiksi Savinaisen pois ykkösketjusta turhan myöhään. Vellu on nykyään aivan liian hidas siihen rooliin. Hyökkäystä vaikeuttivat myös huonoista otteista syntynyt itsevarmuuden puute, joka näkyi mailan puristamisessa maalipaikoissa. Ei uskallettu laukoa tai sitten lauottiin aivan mihin sattui. Maaliin kiekkoa ei saatu millään. Hyökkäyspään hankinnat menivät luokkaan "ihan kiva", mitään selkeää huippuvahvistusta ei pelaajissa ollut. Quennevillekin meni rikki heti alussa, pelasi loukkaantuneena ja nyt vissiinkin hajosi ihan lopullisesti.
Mitä on sitten parantunut? Itseluottamus ainakin kahden voiton seurauksena. Kempen maalituuletus kertoi olennaisen, siinä kirjaimellisesti viskattiin apina olkapäältä katsomoon. Halloranin maali toi paljon itseluottamusta ja peli-ilme muuttui aivan täysin. Myös Sustr pelasi tämän jälkeen yllättävän hyvin, vaikka fyysisyys puuttuu edelleen. Ykkössyöttö on maaginen. Lindberg on parantanut maalivahdin ja puolustuksen yhteispeliä, samoin Juolevin paluu oli erittäin iso lisä Tapparalle. Juolevi stunttaa nyt tätä Vittasmäen roolia. Tämä uusi influenssa-aalto osoittautui onneksi lieväksi, lähes kaikki tartunnan saaneet ovat jo pelikunnossa.
Tapparalla on nyt muutama asia saatu yhtälöstä korjattua, mutta ei tässä kannata toria varata. Puutteet Joukkueen kasaamisessa näkyvät edelleen, avainpelaajia on mahdollisesti loppukauden sivussa, valmennuksella ei ole vieläkään pelikirjan kuponkeja saatu täyteen kuntoon ja joukkue ei ole terveysasioiden takia pystynyt treenaamaan itseään sille normaaliin kevätkuntoon. Bensa tulee loppumaan jossain vaiheessa pudotuspelejä, mutta toivottavasti Tappara pääsee edes välieriin kiusaamaan kärkijoukkueita.
Niin pelkän sairastelunko taakse siis menen? Kyseessä on monen asian summa. Vaikka Tapola olisi ollut valmentajana, mykoplasma jäänyt lieväksi tai hankinnat olleet parempia, ei mikään näistä olisi yksin nostanut Tapparaa kärkipaikalle. Liian moni asia mättää kerralla.
