Liigassa pelataan nykyään ainakin kärkijengien osalta enemmän tai vähemmän nopeata suunnanmuutos peliä, jolloin puolustuksen ja puolustamisen rooli korostuu.
Joukkueet, jotka panostivat kauden alussa alakertaan sementoivat ainakin jonkinlaisen menestymisen. Kauden edetessä on huomattu kuinka Ilveksen valmennus on hionut ulosboksaamista, ensimmäisen syötön laadukkuutta ja pelaajien ymmärrystä omasta pelipaikastaan puolustusalueella.
En ota kantaa TK:n pätevyyteen UTJ:na totean vain, että puolustusta aliarvioivat toimarit eivät ole kovin hyvin onnistuneet esimerkkeinä HIFK, JYP, Kärpät.
Erittäin hyvä pointti. Vielä kun huomioidaan, että hyökkääjät ovat niitä pelaajia, jotka enemmän ovat esillä ja joiden sopimukset keräävät eniten hehkutusta, ts. suuren massan huomio on ensisijaisesti hyökkääjissä, jää puolustus kokoonpanoja/hankintoja arvioitaessa aliarvostettuun rooliin. Tässä sarjassa pärjäämisen kannalta se lienee jopa hyökkäystä tärkeämpi osa-alue, mikäli oikein kärjistetään, (sillä tietenkin myös hyökkäyskalustolla on merkittävä rooli kokonaisuudessa puolustuspelinkin kannalta).
Ilveksellä tosiaankin on nimenomaan oman pään peliä ajatellen varmaankin Liigan kovin pakisto. Ja sehän oli lähtökohtakin tälle kaudelle, että se edellä mennään.
Ennen kauden alkua ihasteltiin mm. Jypiä. Yleinen ajatus taisi olla, että TOP6-TOP8-joukkue(jotkut nostivat ihan kärkeenkin) heikosta pakistosta huolimatta, koska niin kova hyökkäys. Lopputuloksen voi sitten lukea taulukosta.
Ilveksellä on sarjan ehkä paras maalivahti ja todennäköisesti paras pakisto. Hyökkäyskin on riittävän hyvä. Silti aika paljon valitetaan, kun puuttuu sitä ja tätä. Eikö tuollainen yhdistelmä, jossa oma pää on kiistattomasti huippuluokkaa ja hyökkäyskin vähintään hyvä, ole menestysresepti? Vai voidaanko me menestyä vain, jos ollaan paperilla parhaita jokaisella osa-alueella.
Ai niin, valmennuskin on nykyään kärkipäätä...