• Moro! Perinteinen Ilvesfoorumin kevätveikkaus järjestetään nyt jo kymmenettä kertaa. Suuren suosion saavuttanut veikkaus järjestetään omassa osiossaan täällä. Kaikki joukolla mukaan, ja veikkausonnea!

Timo Koskelalle kenkää!

On loogista ajatella, että resurssit vaikuttavat siihen, minkälaisiin pelaajaratkaisuihin seura kulloinkin päätyy. Alussa Ilveksen oli käytännössä järkevämpää painottaa enemmän potentiaalia kuin valmista kokenutta kaartia. Emme kuitenkaan tiedä, miten sama malli toimisi nyt, koska meillä on tiedossa vain yksi tapahtunut todellisuus.

Ulospäin katsottuna kyllä, vaihtelua on ollut. Mutta minä en enää pidä sitä automaattisesti todisteena poukkoilevuudesta, mihin ehkä aiemmin oma katsomuksenikin kääntyi. Se voi ihan hyvin kertoa myös siitä, että seura on joutunut sopeutumaan juuri mainitsemiisi eri valmentajiin, erilaisiin pelitapoihin, käytettävissä olevaan rahaan - ja kyllä, myös ympärillä olevaan paineeseen. Pelaajaprofiilien vaihtelu ei vielä itsessään todista strategian puutetta.

En kuitenkaan anna tälle yksin kovin suurta painoarvoa, koska Ilveksen joukkue on monena kautena arvioitu myös ammattilaisten toimesta kärkikamppailuihin. Pelaajamateriaali on siis ollut riittävän hyvä, mutta joukkueen kollektiivi ei ole lopulta riittänyt kirkkaimpaan asti. Siksi minusta on alkanut tuntua siltä, että ongelma ei ole ollut pelkästään yksittäisissä pelaajaprofiileissa, vaan myös siinä, millaisessa paineympäristössä joukkuetta on rakennettu ja johdettu, ja millaisessa ympäristössä joukkue joutuu toimimaan. Tällaisessa ympäristössä suoritus ei välttämättä nouse ratkaisuhetkillä aivan huipputasolleen. Varsinkaan, kun se joutuu lähes pakotetusti peilaamaan tekemistään Liigan lähihistorian isoimman dynastian tekemiseen.



Olen tuosta osittain samaa mieltä: Myrrä->Pennanen-vaihto ei näytä hyvältä esimerkiltä pitkäjänteisestä valmennuslinjasta. Julkisten perustelujen perusteella vaihdolla haettiin ennen kaikkea mahdollisuutta saada haluttu valmentaja sisään heti, kun hän oli saatavilla. Henkilökemiakysymykset sivuseikkana, johon en voi ottaa sen enempää kantaa, koska en tiedä molempien osapuolien ajatuksia. Olen kyllä samaa mieltä, että juuri Myrrä->Pennanen-keissi näyttää enemmän pikavoiton hakemiselta kuin puhtaalta pitkäjänteisyydeltä. Sami Nikun hankinta menee samaan kategoriaan. Mutta minun väitteeni ei olekaan, että Ilves olisi onnistunut kaikissa ratkaisuissaan, vaan että taustalla on ollut isompi strateginen hanke, jonka toteutus ei nyt ole ollut vain kaikilta osin johdonmukainen itse urheilutoiminnan osalta.

Pitkäjänteisellä strategialla en kuitenkaan tarkoittanut sitä, että jokainen yksittäinen henkilöratkaisu olisi ollut täydellinen tai edes johdonmukainen. Ilveksen virallinen strategia on paljon laajempi kokonaisuus: siinä puhutaan urheilutoiminnan lisäksi hallinnosta, taloudesta, myynnistä, fanikokemuksesta ja brändistä sekä esimerkiksi pelaajabudjetin kasvattamisesta ja juniorituotannon kytkemisestä edustusjoukkueeseen. Siksi yksi ristiriitainen valmentajaratkaisu tai pelaajaprofiilimuutokset eivät vielä kumoa sitä, että seuralla voi silti olla pidempi suunta. Mielestäni olemme vasta matkalla siihen, mitä moni yhteisössä toivoo.
Kyllä ja monesta asiasta tässäkin ihan samaa mieltä.

Eikä ollut tarkoitukseni sanoa että kaikki asiat on tehty huonosti tai muuta. Mutta juuri noilla asioilla mitkä kannattajille eniten näyttäytyy luodaan sitä fiilistä myös siitä strategian toimivuudesta ulospäin.

Toistaiseksi identiteetti on hieman kysymysmerkki. Ts. Jos Koskela saisi tänään potkut niin pitäisi tosissaan miettiä mikä hänen jättämä ”perintö” olisi.
 
Kyllä ja monesta asiasta tässäkin ihan samaa mieltä.

Eikä ollut tarkoitukseni sanoa että kaikki asiat on tehty huonosti tai muuta. Mutta juuri noilla asioilla mitkä kannattajille eniten näyttäytyy luodaan sitä fiilistä myös siitä strategian toimivuudesta ulospäin.

Toistaiseksi identiteetti on hieman kysymysmerkki. Ts. Jos Koskela saisi tänään potkut niin pitäisi tosissaan miettiä mikä hänen jättämä ”perintö” olisi.

En lukenutkaan viestiäsi sillä, että väittäisit kaiken olevan huonoa. Kuten sanottua, kritiikkiä saa ja pitääkin esittää. Se olisi aina vain hyvä pyrkiä esittämään kehittymisen kehyksellä. Ihmisten ja organisaatioiden kuuluu saada kehuja ja kritiikkiä tekemisistään, mutta palautteen tulisi aina olla sellaista, jonka avulla ihminen tai organisaatio voi rakentaa toimivampaa toimintamallia. Pelkkä negatiivisuus tarttuu ja luo epäterveen ympäristön suorittamiselle.

Olen siis ihan samaa mieltä, ja sitä yritinkin viestiä. Pitkäjänteinen strategia taustalla rakentaa sellaista, jonka hedelmistä todennäköisesti nautimme vasta pidemmällä aikavälillä.

Jos nyt Timo Koskelasta puhutaan, niin seuraavat mietteet ilman sen syvempää sisäpiiritietoa, mutta niillä havainnoilla, joita ulospäin näkyy linjauksista, strategiasta ja toiminnan kehityksestä.

Minun nähdäkseni Koskelan työ ei ole ollut vain yksittäisten pelaajakauppojen tekemistä, vaan urheilupuolen kokonaisuuden rakentamista. Olettaisin siihen kuuluneen pelaajien kartoittaminen, rekrytointi, joukkueen rakentaminen ja samalla myös Ilveksen uskottavuuden nostaminen pelaajien ja muiden jääkiekon sidosryhmien silmissä. Hänen aikanaan Ilveksestä on rakennettu pysyvämpää kärkiseuraa eikä vain satunnaista onnistujaa. Joukkueita on koottu tasolle, jota on pidetty Liigan kärkipään materiaalina, ja runkosarjoissa tulosta on myös tullut, vaikka nyt pelaajaprofiili onkin saattanut vaihdella kausien välillä. Jatkuvuutta on kuitenkin ollut. Saavutetut kolme pronssia pitkän tarpomisen jälkeen ei tietenkään täytä kaikkien odotuksia, mutta kyllä se jotain kertoo siitä, että suunta on ollut selvästi eri kuin pitkään aikaan ennen häntä.

Lisäksi minusta Ilveksestä on pyritty rakentamaan entistä houkuttelevampaa kehitysympäristöä nuorille pelaajille. Tästä alkaa näkyä merkkejä myös junioripuolella. Samalla on viety eteenpäin ajatusta siitä, että juniorituotanto ja edustusjoukkue eivät olisi irrallisia toisistaan, vaan saman urheilullisen linjan osia. Tähän liittyy myös junioripuolen rakenteiden vahvistaminen, ammattimaisuuden lisääminen sekä ajatus siitä, että seuralla olisi useampia kehitysvaiheita pelaajille eikä vain Liiga-joukkue päätepisteenä. Lisäksi suhteiden parantaminen Ilves Ry:n kanssa. Toisaalta koen myös, että ensi kausi taitaa olla tässä suurempi poikkeus, mutta uskon vakaasti, että sen jälkeen meidän parantuneesta junioriputkesta alkaa tulemaan enemmän pelaajia myös Liigaan nostettavaksi. Ja he tulevat aivan varmasti saamaan vastuuta.

Minusta Koskelan perintö ei siis välttämättä ole yksi helposti nimettävä pelitapa tai mahdollisesti tuleva yksi mestaruus, vaan ennen kaikkea se, että Ilvestä on viety suuntaan, jossa seura pystyy kilpailemaan paremmin sekä huippupelaajista että huippulupauksista, ja jossa urheilutoimintaa rakennetaan rakenteiden, osaamisen ja työkalujen kautta aiempaa ammattimaisemmin. Muistetaan tässä se tilanne, josta Ilves noin kymmenen vuotta sitten ponnisti ylös.

Olen ollut itsekin häntä kohtaan kriittinen, joten en kirjoita tätä siksi, että väittäisin kaiken menneen täydellisesti. Varmasti moni asia olisi voitu tehdä paremminkin. Kyse on enemmän siitä, että pidän häneen kohdistuvia vaatimuksia tällä hetkellä osin epärealistisina ja jopa epäinhimillisinä. Kaikkea ei rakenneta samanaikaisesti. On ihan mahdollista, että alkuvuosina painopiste oli enemmän edustusjoukkueen toiminnallisuuden ja organisaation taloudellisen pohjan vahvistamisessa, ja että junioripuolen isompi kehitystyö on voitu tehdä kunnolla vasta sen jälkeen. Sen työn hedelmät näkyvät aina viiveellä. Myöskään Koskela ei ole ainoana henkilönä Ilveksen urheilujohto, vaan urheilujohtoon kuuluvat Koskela-Jalo-Seppä. Hänen kättenjälkeänsä emme siis aivan täysin edes näe ulkopuolelta.

Jos suoritusta mitataan vain mestaruuksien määrällä, Liigassa on aika monta heikkoa urheilujohtajaa. Minun pointtini on enemmän se, että me emme ulospäin näe kaikkea sitä pitkäjänteistä työtä, jota organisaation sisällä tehdään. Siksi uskon, että tällaisia jaksoja osataan arvostaa kunnolla vasta paljon myöhemmin, esimerkiksi mainitsemani 15 vuoden jälkeen. Minä en ainakaan halua sellaista mallia, jossa hetkellisesti onnistutaan, otetaan ehkä yksi mestaruus ja sen jälkeen vajotaan pitkäksi aikaa keskikastiin tai alemmas. Minä haluan, että Ilves kasvaa seurana niin suureksi ja vahvaksi, että sen tekeminen on paljon enemmän kuin yksittäisen yhden kauden jääkiekkojoukkueen mestaruus.
 
Takaisin
Ylös