Kyllä ja monesta asiasta tässäkin ihan samaa mieltä.
Eikä ollut tarkoitukseni sanoa että kaikki asiat on tehty huonosti tai muuta. Mutta juuri noilla asioilla mitkä kannattajille eniten näyttäytyy luodaan sitä fiilistä myös siitä strategian toimivuudesta ulospäin.
Toistaiseksi identiteetti on hieman kysymysmerkki. Ts. Jos Koskela saisi tänään potkut niin pitäisi tosissaan miettiä mikä hänen jättämä ”perintö” olisi.
En lukenutkaan viestiäsi sillä, että väittäisit kaiken olevan huonoa. Kuten sanottua, kritiikkiä saa ja pitääkin esittää. Se olisi aina vain hyvä pyrkiä esittämään kehittymisen kehyksellä. Ihmisten ja organisaatioiden kuuluu saada kehuja ja kritiikkiä tekemisistään, mutta palautteen tulisi aina olla sellaista, jonka avulla ihminen tai organisaatio voi rakentaa toimivampaa toimintamallia. Pelkkä negatiivisuus tarttuu ja luo epäterveen ympäristön suorittamiselle.
Olen siis ihan samaa mieltä, ja sitä yritinkin viestiä. Pitkäjänteinen strategia taustalla rakentaa sellaista, jonka hedelmistä todennäköisesti nautimme vasta pidemmällä aikavälillä.
Jos nyt Timo Koskelasta puhutaan, niin seuraavat mietteet ilman sen syvempää sisäpiiritietoa, mutta niillä havainnoilla, joita ulospäin näkyy linjauksista, strategiasta ja toiminnan kehityksestä.
Minun nähdäkseni Koskelan työ ei ole ollut vain yksittäisten pelaajakauppojen tekemistä, vaan urheilupuolen kokonaisuuden rakentamista. Olettaisin siihen kuuluneen pelaajien kartoittaminen, rekrytointi, joukkueen rakentaminen ja samalla myös Ilveksen uskottavuuden nostaminen pelaajien ja muiden jääkiekon sidosryhmien silmissä. Hänen aikanaan Ilveksestä on rakennettu pysyvämpää kärkiseuraa eikä vain satunnaista onnistujaa. Joukkueita on koottu tasolle, jota on pidetty Liigan kärkipään materiaalina, ja runkosarjoissa tulosta on myös tullut, vaikka nyt pelaajaprofiili onkin saattanut vaihdella kausien välillä. Jatkuvuutta on kuitenkin ollut. Saavutetut kolme pronssia pitkän tarpomisen jälkeen ei tietenkään täytä kaikkien odotuksia, mutta kyllä se jotain kertoo siitä, että suunta on ollut selvästi eri kuin pitkään aikaan ennen häntä.
Lisäksi minusta Ilveksestä on pyritty rakentamaan entistä houkuttelevampaa kehitysympäristöä nuorille pelaajille. Tästä alkaa näkyä merkkejä myös junioripuolella. Samalla on viety eteenpäin ajatusta siitä, että juniorituotanto ja edustusjoukkue eivät olisi irrallisia toisistaan, vaan saman urheilullisen linjan osia. Tähän liittyy myös junioripuolen rakenteiden vahvistaminen, ammattimaisuuden lisääminen sekä ajatus siitä, että seuralla olisi useampia kehitysvaiheita pelaajille eikä vain Liiga-joukkue päätepisteenä. Lisäksi suhteiden parantaminen Ilves Ry:n kanssa. Toisaalta koen myös, että ensi kausi taitaa olla tässä suurempi poikkeus, mutta uskon vakaasti, että sen jälkeen meidän parantuneesta junioriputkesta alkaa tulemaan enemmän pelaajia myös Liigaan nostettavaksi. Ja he tulevat aivan varmasti saamaan vastuuta.
Minusta Koskelan perintö ei siis välttämättä ole yksi helposti nimettävä pelitapa tai mahdollisesti tuleva yksi mestaruus, vaan ennen kaikkea se, että Ilvestä on viety suuntaan, jossa seura pystyy kilpailemaan paremmin sekä huippupelaajista että huippulupauksista, ja jossa urheilutoimintaa rakennetaan rakenteiden, osaamisen ja työkalujen kautta aiempaa ammattimaisemmin. Muistetaan tässä se tilanne, josta Ilves noin kymmenen vuotta sitten ponnisti ylös.
Olen ollut itsekin häntä kohtaan kriittinen, joten en kirjoita tätä siksi, että väittäisin kaiken menneen täydellisesti. Varmasti moni asia olisi voitu tehdä paremminkin. Kyse on enemmän siitä, että pidän häneen kohdistuvia vaatimuksia tällä hetkellä osin epärealistisina ja jopa epäinhimillisinä. Kaikkea ei rakenneta samanaikaisesti. On ihan mahdollista, että alkuvuosina painopiste oli enemmän edustusjoukkueen toiminnallisuuden ja organisaation taloudellisen pohjan vahvistamisessa, ja että junioripuolen isompi kehitystyö on voitu tehdä kunnolla vasta sen jälkeen. Sen työn hedelmät näkyvät aina viiveellä. Myöskään Koskela ei ole ainoana henkilönä Ilveksen urheilujohto, vaan urheilujohtoon kuuluvat Koskela-Jalo-Seppä. Hänen kättenjälkeänsä emme siis aivan täysin edes näe ulkopuolelta.
Jos suoritusta mitataan vain mestaruuksien määrällä, Liigassa on aika monta heikkoa urheilujohtajaa. Minun pointtini on enemmän se, että me emme ulospäin näe kaikkea sitä pitkäjänteistä työtä, jota organisaation sisällä tehdään. Siksi uskon, että tällaisia jaksoja osataan arvostaa kunnolla vasta paljon myöhemmin, esimerkiksi mainitsemani 15 vuoden jälkeen. Minä en ainakaan halua sellaista mallia, jossa hetkellisesti onnistutaan, otetaan ehkä yksi mestaruus ja sen jälkeen vajotaan pitkäksi aikaa keskikastiin tai alemmas. Minä haluan, että Ilves kasvaa seurana niin suureksi ja vahvaksi, että sen tekeminen on paljon enemmän kuin yksittäisen yhden kauden jääkiekkojoukkueen mestaruus.
