Vs: Tuomas Tuokkola Ilvekseen kahden vuoden sopimuksella
Brooks sanoi:
Ammattilaisjoukkueessa pitää nimen omaan toimia niin, että jos valmentaja ei tule toimeen joidenkin pelaajien kanssa, vaihdetaan pelaajia. Kukaan pelaaja ei voi nousta joukkuetta suuremmaksi. Jos Sir Alex Fergusonilta pitää jotakin ottaa onkeen, niin tämä.
Näkökulmaa kannattaa laajentaa koskemaan myös valmentajaa.
Sir Alex Fergusonin toteamukseen on nimittäin syytä lisätä, että myöskään valmentaja ei voi eikä saa nousta joukkuetta tai seuraa suuremmaksi.
Erityisesti niin kauan kuin seuran toimintaa pyöritetään rajallisilla resursseilla, on äärimmäisen tärkeää, että valmentaja tiedostaa tilanteen ja pyrkii parhaansa mukaan tulemaan toimeen kaikkien pelaajien kanssa - myös niiden vaikeampien tapausten. Ja valitettavasti reaalimaailmassa tilanne on vieläpä se, että myös pelaajan suoritustasolla on sikäli merkitystä, että ääriesimerkkinä pistepörssin kärkinimeä ei yleensä kannata lähteä ulostamaan joukkueesta läheskään yhtä helposti kuin halpaa rotaatiopelaajaa.
Mutta rajansa kaikella. Joukkueen ilmapiiriä myrkyttävää henkilöä ei kannata seuran palveluksessa pitää oli sitten kyseessä diivaileva pelaaja tai pelaajien kanssa riitoihin ajautunut ja joukkueen luottamuksen menettänyt päävalmentaja.
Brooks sanoi:
Lukko-pelissä pelasivat juuri ne, jotka tämän kauden esityksillä olivat sen ansainneet. Ja toki valmennusjohto joutui ottamaan myös vastustajan huomioon. Esimerkiksi laiskanpulskean Dimitrakosin heittäminen Dufva-kiekon myllyyn olisi ollut aivan tuhoon tuomittu yritys.
Mielipiteitähän nämä ovat. Jotkut pitävät enemmän hyvällä pelisilmällä varustetuista, joskus ehkä hiukan laiskanoloisistakin, mutta pisteitä tasaisesti tekevistä mailataitureista, kun taas toiset arvostavat enemmän tasaisen varmasti illasta toiseen vääntäviä, mutta harvoin tehopisteitä kerääviä puurtajia.
Itse nautin Dimitrakosin mailataituruudesta, hyvästä laukauksesta ja oivallisesta pelisilmästä lähes jokaisessa ottelussa, joissa kyseinen herra taitojaan esitteli. Kun ottaa huomioon loukkaantumisen ja pitkän pelaamattomuuden niin suoritus oli mielestäni oikeinkin hyvä myös pisteiden valossa.
Mielestäni Dimitrakosin olisikin ehdottomasti pitänyt olla Lukko -pelin kokoonpanossa. Kaveri olisi tuonut jounikkuudellaan selkeästi lisävaihtoehtoja hyökkäyspelaamiseen. Ja veikkaanpa, että kokenut Dimitrakos ei olisi pahemmin peliä jännittänyt, kun taas varsin monen pelaavaan kokoonpanoon päässeen Ilves-pelurin otteista näkyi jännitys ja jopa ylipelaaminen. Kun pelin aikana kävi lopulta ilmi, ettei Sandell edes kykene kunnolla pelaamaan, niin on mielestäni vieläkin kummallisempaa, ettei Dimitrakosia peluutettu.
Varsinkin loppukauden muutamien pelien peluutusten suhteen tuli väkisinkin mieleen, että peluutusratkaisuja tehtiin tietyissä tapauksissa jopa tulevaa kautta ja "oppimisprosessia" silmälläpitäen, jolloin suosittiin tulevalle kaudelle sopimuksen tehnyttä pelaajaa (esim. selkeinpänä Korpisalo vs. Kolppanen tai vaikkapa Lukko-pelin Mustonen vs. Dimitrakos).
Brooks sanoi:
Tuomas Tuokkolan ominaisuudet olivat varmasti Ilves-johdon tiedossa silloin, kun sopimusta tehtiin. Tuokkolan suurimpana heikkoutena on pidetty tietynlaista jääräpäisyyttä. Jokaisella valmentajalla on kuitenkin omat puutteensa. Eivät ne Jukka Rautakorvenkaan tekemiset kaikkia pelaajia miellytä. Tuokkolan vahvuudet ovat kuitenkin paljon suurempia kuin hänen heikkoutensa. Tuokkola toi Ilvekseen modernin pelitavan ja sai pelaajat - tai ainakin melkein kaikki pelaajat - sitoutumaan pelitapaan sataprosenttisesti.
Jos viimeiset kuusi peliä unohdetaan ja kautta tarkastellaan muuten kokonaisuutena, onnistui Tuokkola mielestäni pääosin erinomaisesti. On ollut hienoa huomata, miten varsin moni pelaaja otti Tuokkolan valmennustiimin alaisuudessa selkeitä kehitysaskeleita eteenpäin. Ja kun joukkueen otteluissa esiintynyttä rosteria tarkastelee realistisesti, niin eihän tässä voi muuta kuin arvostaa Tuokkolan suoritusta korkealle.
Mutta kritiikkiäkin tulee mielestäni esittää - varsinkin näin kauden päätyttyä. Kukaan ei nimittäin ole täydellinen ja siksipä virheet tai kehityskohteet pitää tunnistaa ja niistä pitää oppia tulevia kausia ajatellen.
Tuokkolan oman pään puolustuspelin organisointiin en ole täysin tyytyväinen. Koko kauden ajan päädyttiin aivan liian usein tilanteisiin, joissa joku Ilves -pelaaja pyörii puolustusalueella epätietoisena siitä, ketä pelaajaa vastaan pitäisi pelata. Samoin aivan liian usein päädyttiin tilanteisiin, joissa Ilves -peluri pelaa itsensä pelin ulkopuolelle, jolloin vastustaja pääsee pahimmassa tapauksessa kävelemään vapaasti maalintekopaikkaan. Ja valitettavasti poulustuspään sekoilu johti usein vähintäänkin pitkiin pyörityksiin omassa päässä, mikä taas vei selkeästi niin aikaa kuin energiaakin hyökkäyspelaamiselta.
Mitä taas peluutukseen tulee, niin on toki selvää, ettei pelkillä vanhoilla meriiteillä tai nimellä paidassa tule ansaita pelipaikkaa, mutta Tuokkolan kohdalla tuntui välillä siltä, että ei tuo peluutus aina peliesitystenkään perusteella tapahtunut. Jotkut pelaajat saivat koko kauden ajan mahdollisuuden toisensa jälkeen pelata jopa roolissa, johon rahkeet eivät kertakaikkiaan riittäneet, kun taas toiset pelaajat löysivät itsensä varsin herkästi viltistä. Ääriesimerkkinä Välimaa, jonka peluutusta ylivoimissa tai yleensäkkään selkeästi hyökkäävissä kentällisissä ja rooleissa en edelleenkään ymmärrä.
Omiin silmiini Tuokkolan peluutus vaikuttikin ajoittain siltä, että hän suosii harjoituksissa pyyteettömästi ja sata lasissa painavia duunareita, joiden pisteidentekopotentiaali on heikko, kun taas ehkä työmoraaliltaan tai fysiikaltaan hieman heikommat, mutta huomattavasti kovemman pistepotentiaalin omaavat pelaajat eivät vastaavaa suosiota nauti. Ehkäpä aiheeseen löyhästi liittyen pitää mainita, että Tuokkola valitteli mm. hävityn Lukko -pelin jälkeen, että on harmi, etteivät harjoituksissa esitetyt hyvät otteet näkyneet illan ottelussa. Ja samaa ongelmaa oli kuulemma aiemminkin kaudella. Voisiko olla niin, että joidenkin pelaajien kohdalla on vaan todettava, että harjoituksissa loistavat eri pelaajat kuin tosipeleissä?
Karsinnat välttäneen Raipen pätevyys liigatason valmentajanahan on sikäli vielä näkemättä, vaikkei se tähän kuulukaan.
