No pelas nollapelin, pääsi pelaan seuraavan kerran kuukauden päästä ja taas tuli nolla. Sit taas vähän huilia, jonka jälkeen yhtäkkiä neljäpeliä putkeen, jotka meni ihan ok. Hirveet paineet, että nyt on pakko voittaa.
Ei tällaista tapahtunut muuta kuin Kolppasen omissa väritetyissä tarinoissa.
Aluksihan Dostal oli änärileirilla ja Kolppasella oli isoa vastuuta syyskuun ja lokakuun alun. Mies pelasi todella surkeasti häviten varsinaisella peliajalla kaikki 5 ensimmäistä otteluaan runsailla omiin päästetyillä maalimäärillä. Sitten sai ymmärrettävästi odottaa kuukauden, koska Dostal pelasi erinomaisesti.
Itse nollapelijuttu meni niin, että takaisin kehiin 13.11. päästyään pelasi hyvän nollapelin Sportia vastaan, pääsi pelaamaan 9 päivää myöhemmin (välissä 3 peliä), siitä tappio rankkareilla Kerholle 3-2, ei ollut niin hyvä peli. Pääsi pelaamaan 2 viikkoa myöhemmin (välissä 4 peliä), siitä nollapeli Ässiä vastaan, mutta töitä ei ollut kuin nimeksi Ilveksen ollessa ylivoimainen (Ässillä oli koko pelissä ykkössektorista 1 laukaus kohti maalia).
Sitten vähän huilia, eli taas 2 viikkoa (mutta välissä vain 2 peliä) ja ei pelannut 4 peliä putkeen vaan 2 peliä putkeen, koska Dostal oli nuorten MM-kisoissa. Alkuperäinen tarkoitus oli varmaan pelata kaikki nuorten kisojen aikaiset pelit, mutta kaksi ensimmäistä ei mennyt todellakaan "ihan ok", vaan Kolppanen pelasi taas aivan päin persettä ne imien 6 ja 5 maalia ja käytännössä henkilökohtaisesti häviten ne ottelut. Koska molari ei saanut kiinni mitään, päätettiin tämän jälkeen Mäkiniemi laittaa tekemään liigadebyyttiään ja hän kävi voittamassa 3 peliä putkeen torjuntaprosentilla 93, jonka jälkeen annettiin Kolppaselle vielä mahdollisuus, KalPaa vastaan torjui ihan mukiinmenevästi. Seuraavassa pelissä Hifkiä vastaan hyvin pelannut Mäkiniemi loukkaantui ja Kolppanen tuli tilalle 45 minuutin kohdalla ja käänsi imuroinneillaan matsin johtoasemasta tappioksi. Sitten Dostal palasi kehiin ja oli selvää, että Mäkiniemi oli nuorten kisojen aikana ohittanut Kolppasen varamaalivahtien nokkimisjärjestyksessä. Toki Dostal pelasi silti kahta lukuunottamatta kaikki loppukauden pelit.
Kolppanen sai vielä seuraavalla kaudella uuden mahdollisuuden, mutta imuri oli taas päällä. Molemmilla kausilla torjuntaprosentti n. 86 %, kun kavereilla Dostal (93-94) ja Mäkiniemi (91-92) reippaasti yli 90:n.
edit: Esa Toskanen näköjään kävi samoja faktoja tarkistamassa, että varmaan voi näihin Kolppasen tarinoihin suhtautua muiltakin osin vähän varauksella, kun kaikista jutuista ei faktoja pysty yhtä helposti tarkistamaan. Ja tätä siis kirjoittaa henkilö, joka oli todella innoissaan kun Kolppasen paluu julkistettiin, vieläkin harmittaa, ettei homma toiminut, mutta kyllä syy löytyy Villen peilistä.