Täytyy myöntää, että kyllä täälläkin nousi ihan ensimmäisenä defenssit pintaan pelkkiä lainauksia lukemalla ja itse podcastia kuuntelematta. Teki välittömästi mieli lähteä vertailemaan tätä avautumista siihen kuinka kypsästi Helge analysoi pelaajauraansa Urheilucastissa. Ottaen huomioon, ettei Heleniuksellakaan ollut todellakaan helppoa Ilves-aikoinaan: junnuvuosina oli poikkeuksellisen kovat lahjakkuudet kisaamassa läpimurrosta samaan aikaan, puhumattakaan kuinka tuskainen oli paluu kasvattiseuraan uran ehtoopuolella.
Onneksi tuli kuitenkin kuunneltua kaikki jaksot. Kyseessä ei todellakaan ollut sensaationhakuinen avautuminen, vaan rennosti käytiin koko uran vaiheita läpi ilman aikarajoitteita. Sen kuuli aivan selkeästi, että ns. uuden Ilveksen ajasta puhuminen oli Kolppaselle vaikeampaa kuin kaikki muut aiheet ja hän myös muutamaan otteeseen kertoi puntaroivansa kuinka paljon kehtaa asioista kertoa. Mainitsi myös erikseen yhdessä kohtaa, että saattaa vaikuttaa kuuntelijoiden korvissa katkeralta, muttei koe olevansa katkera.
No, ensinnäkin valmennukseen. Kolppasen kertomuksen pohjalta olisi aika helppoa yhdistellä pisteitä ja päätellä, kuka halusi jättää itsestään hyvän jätkän mielikuvan pelaajalle. Eli kuka oli se luotettava lähde. "En mää, mutta kun noi muut". Ihan täysin inhimillistä käytöstä keneltä tahansa, joka operoi alemmalla portaalla linkkinä talentin ja johdon välissä. Oma arvostukseni urheilujohtoa, valmennuksen jäseniä tai pelaajaa kohtaan ei muuttunut näiden tietojen valossa suuntaan tai toiseen. Kaikki olivat varmasti kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei homma vaan toiminut ja että esimerkiksi Dostal oli pysäyttämätön. Tyylipisteet asioiden hoitamisessa ovat sitten eri asia, niistä voi keskustella. Esimerkiksi väite siitä ettei Kolppasta päästetty lähtemään seurasta, vaikka alun perin oli annettu vihreää valoa etsiä uusi seura. Palstalla usein harmitellaan kuinka uusi Ilves on sopimusasioissa aivan liian löysä, mutta tämän paljastuksen myötä kerran on oltu todistettavasti armottomia (hymiö).
Toisena asiana tartuttava case fanipostiin. Se, että ihmiset olisivat kaupassa katsoneet Kolppasta vihaisina menisi vielä ihan oman itseluottamuksen menettämisen piikkiin. Kun itsetuntoa ei käytännössä ole, aivan mitättömät asiat muhivat oman pääkopan sisällä käsittämättömiin mittasuhteisiin. Vieraiden ihmisten ilmeitä lukee itselleen mahdollisimman epäsuosiollisella tavalla jne. Väitän myös, että keskiverto-fanilla valahtais lähinnä spagetit punttiin mikäli törmäis keneen tahansa kannattamansa seuran pelaajaan kaupan käytävillä, sen sijaan että ensimmäisenä ajatuksena ois viha. Huomioidaan myös, että podcastin juontaja itse asiassa alusti kysymyksen keksimällä koko asetelman Kolppasesta ja faneista kaupan käytävillä.
Mutta sit nää väitetyt "tapa ittes" -tyyliset yksityisviestit tai kommentit... Tuli keskustelua kuunnellessa mieleen fanimatka Jyväskylään syksyllä 2019, jolloin JYP kuskas Ilvestä lukemin 6-4. Peli vitutti, provosoivat järjestyksenvalvojat vitutti... Mutta eniten häpesin sitä kuinka osa (ei kaikki) meidän fanikatsomosta alkoi kannustamisen sijaan mölisemään vittuiluchanttia Kolppaselle. En todellakaan ole mikään nuhteeton, kaikista hyvää ajatteleva täydellinen ihminen, kaukana siitä. Toi setti oli kuitenkin sen verran hapokasta, että oli pakko poistua katsomosta kesken pelin. Ja nyt alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että noin idioottimaiset viestit suoraan pelaajalle voivat aivan hyvin ollakin mahdollisia. Suoraan sanottuna sairasta.
Tappara-juuristaan (hymiö) ja monella tapaa epäonnisesta paluustaan huolimatta Kolppanen on ollut yksi hieno hahmo Ilveksen tarinassa, josta päällimmäisenä hyvät muistot. Kaikkea hyvää viimeisiin pelivuosiin ja sen jälkeiseen elämään. Näiden podcastien takia ketään ei tarvitse canceloida eikä siltoja poltella, näistä voi ainoastaan oppia.