Itse olen ruvennut miettimään parin vuoden jatkosopimusta, mutta ei enää nuoruuden snaipperin statuksella vaan ihan jo lähtökohtaisesti nahkansa luoneena kokeneena kolmos- ja nelosketjun jyränä, jonka kauden pisteoletus ja /-tavoite on se 15-20 pinnaa ja nöyrää peliä joukkueen eteen ja loukkaantumis/maajoukkuekutsusumissa voi sitten tuurata ylivoimalla ja ylemmissä ketjuissa.
Tietysti palkkalapussakin pitäisi sitten näkyä uusi rooli.
Nahkan luominen urallaan myöhemmin on täysin mahdollista. Paras esimerkki tietysti Raipe joka maajoukkuessa oli aikanaan ykkösylivoiman suvereeni pelintekijä, mutta profiloitui sillä tasolla vielä vanhoilla päivillään nelosketjun puolustavaksi liimamieheksi kahden pihvin välissä, mutta itselle tulee aina mieleen Tuomas Vänttinen, jonka Hessu Mälkiä otti aikanaan SaiPassa esimerkiksi löysääkin löysemmästä pelin ulkopuolella hiihtelevästä pelaajasta sanomalla mm., että "jos jossain on pullaa tarjolla, niin Vänä löytyy sieltä aina sitä nassuttamassa" ja uransa myöhempinä aikoina olikin prototyyppi kiekon syömiseen valmiina olevasta taistelijasta, joka ei anna rajallisista taidoista huolimatta koskaan piiruakaan periksi.