Kaikkinensa näen Mesen paikan olevan kotona jatkossakin. Oon ollut tämänkin kauden ajan sitä mieltä, että pois ei missään nimessä pidä pistää ja että jatko pitää saada aikaan.
Peli tällä hetkellä on ihan hyvällä mallilla suhteutettuna siihen paikkaan ja rooliin missä pelaa. Pisteitä joo saa tulla miten paljon vaan ja enemmän on aina enemmän. Mutta se rooliin sopeutuminen mitä tässä ollaan nähty jo jonkin aikaa on mielestäni yksi iso plussa. Kun Mese ei oo enää se polvi jäähän ja tuuletukset päälle - tyyppi, vaan on monipuolistunut pelaaja.
Ja sitten ei sovi unohtaa sitä mitä täällä on monet muutkin sanoneet. Meillä ei oo joukkueessa liikaa ilveksiä, varsinkin jos tosiaan niin käy, että Eemeli lähtee hakemaan uusia tuulia maailmalta. Ei voi olla, että porukan ainoat oikeat ilvekset on Lasse, JP ja Malhoset. Pelillisten otteiden lisäksi Ilveksen omien poikien anti koko yhteisölle pitäisi olla selvä ja sitä hyödyntää. Joukkueessa edustamassa jatkumoa, joka näkyy valmentajille, pelikavereille, medialle, yhteistyökumppaneille, kannattajille ja kaikille muille ketkä katseensa kääntää meidän Ilvekseen. Ei olla muukalaislegioona tai mitään muutakaan vastaavaa vähän negatiivissävytteistä. Niistä omista pojista voi fiksu valmentaja ammentaa ilvesläisyyttä, Ilvestä, itselleen ja omaan toimintaansa sekä ammentaa ostopelaajiin kunnioitusta seuralle, perinteille ja logolle. Ja tämän toivoisi niiden ostopelaajienkin löytävän myös osaltaan itse.
Ja kyllä mää ainakin jään aulan jälkipeleihin marraskuisena tiistai-iltana kuuntelemaan omia poikia mieluummin, kuin jotain joka käy Ilveksessä vaan töissä ja kehuu kaikkea ympärillään, koska niin kuuluu tehdä. Niin se vaan on. Kaikkia erittäin mielelläni, mutta omia poikia kertoimella.
Eli se oman pojan arvo on aina moninaisempi, kuin muiden. Tämä tottakai olettaen, että se oma poikakin on porukan arvoinen.
