Noniin, kausi ohi ja aika antaa lopullinen tuomio: Koko ajan minulla oli tästä vaihdosta kesken kauden todella huono fiilis. Ilves otti valtavan riskin ottaessaan valmentajan jo kesken kauden ja nyt voi sanoa että ei tämä uhkapeli kannattanut. Mitään sellaista ei Pendon vankkurissa saavutettu mitä ei Myrrälläkään olisi tullut. Yhtä kauaksi jäätiin finaaleista, nyt vaan tepsiäkin kevyempää materiaalia vastaan.
Yhtäkään ehjää suoritusta ei saatu silloin kun olisi sitä tarvittu. Kaiken huippuna 6. Pelin oksennus jonne joukkue tulee kurittomana ja vailla selkeää pelisuunnitelmaa ja luovuttaa heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Välillä näytti hyvältä, mutta Porin pelin jälkeen Ilveksen pelin taso laski kuin lehmän häntä ja sitä neuvottomammaksi kävi Antti. Lopulta saatiin järjetön housuunpaskominen ja saamaton esitys nimenomaan henkiseltä puolelta jonka piti olla tämän psykologiaakin lukeneen ihmemiehen vahvuus.
Jo tammikuussa kiinnitin huomiota että Ilves on todella suurissa vaikeuksissa joukkueita vastaan, jotka pelaa matalaa trappia ja paineen alla alaspäin. Sain vain luentoa edistyneistä tilastoista ja vittuilua maaliodottamista. Pahalta tuntuu todeta että Pelicansin Trap-pelamiseen kaaduttiin eikä maaliodottamilla sittenkään voitettu tärkeitä pelejä.
Viimeiseen asti toivoin ja odotin että löytäisi jonkun ihmekikan, mutta eipä sitä löytynyt ja pahan varjon tämä jäätyminen jättää tulevillekin kausille. Nyt voidaan mennä vielä sen taakse että tämä joukkue oli koottu Myrrälle, mutta ensi kaudella pitää tulosta tulla, silloin ei enää tätä korttia ole.
Liigassa on jaettu vuosien saatossa kymmeniä valmentajapotkuja ja vain kaksi kertaa ne ovat tuottaneet mestaruuden. Ei tehnyt tämä liike poikkeusta ja taas saatiin Ilveksen historiaan yhdet turhat ja tehottomat valmentajapotkut naulattua.
